Torstaina julkistettiin entisen pääministerin ja eduskunnan puhemiehen Paavo Lipposen teos "Järki voittaa. Suomalainen identiteetti globalisaation aikakaudella" (Otava).
Kirjansa ensimmäisessä luvussa Lipponen pohtii, mitä on sivistys ja millainen on sivistynyt ihminen. Toisessa luvussa hän pohtii intellektuellin määritelmää ja kertoo, ketkä kuuluvat hänen mielestään suomalaisiin intellektuelleihin.
Lipposen mukaan Georg Henrik von Wright (1916–2003) oli elinaikanaan Suomen ykkösintellektuelli, joka täytti kaikki älykölle asetettavat perusvaatimukset: hän oli laajasti oppinut, erinomainen kirjoittaja, kansainvälistä kokemusta omaava ja harvinaisen laajakatseinen ihminen.
Von Wrightin oman määritelmän mukaan intellektuelli on henkilö, joka "suhtautuu kriittisesti olemassa olevaan ja ennen kaikkea niihin asioihin, jotka ovat etabloituja ja joita ei aseteta kyseenalaiseksi".
Lipponen huomauttaa, että sanan laajassa sosiologisessa merkityksessä suomalaisia intellektuelleja ovat sadat tuhannet tiedon ja älyn avulla työtä tekevät ihmiset, kuten opettajat ja toimittajat. Yleisesti intellektuellilla tarkoitetaan Lipposen mukaan kuitenkin pientä joukkoa ihmisiä, jotka älynsä, tietojensa, luovuutensa ja keskusteluvalmiutensa ansiosta erottuvat suuresta yleisöstä. "Intellektuellin keskeinen ominaisuus on erottuminen ja siihen monet intellektuellit juuri pyrkivätkin", Lipponen toteaa.
Lipponen pohtii, ketkä tällä hetkellä elävistä suomalaisista voisivat päästä kansainvälisten huippuintellektuellien joukkoon. "Maailmanluokkaan" yltävät hänen mielestään vain ministeri Max Jakobson, kirjailija Jörn Donner ja professori Matti Klinge
Varteenotettavimpina ehdokkaina hän pitää ministeri Max Jakobsonia, kirjailija Jörn Donneria ja professori Matti Klingeä, joita yhdistää riittävä kielitaito ja kyky kirjoittaa vieraalla kielellä. Se on Lipposen mukaan ominaisuus, joka puuttuu useimmilta suomalaisilta intellektuelleilta, eikä "globaalille intellektuellitaivaalle ole Suomessa nousemassa nuoria tähtiä".
Vaikka suomalainen älymystö on Lipponen mukaan "yllättävän provinsiaalista", hän mainitsee nimeltä viitisenkymmentä henkilöä, jotka "ansaitsevat tunnustuksen keskustelijoina ja pohdiskelijoina". Samalla Lipponen huomauttaa, ettei kukaan kykenisi laatimaan "aikamme todellisista intellektuelleista" oikeudenmukaista listaa.
Lipposen omalle listalle ovat Jakobsonin, Donnerin ja Klingen ohella päässeet seuraavat henkilöt, jotka on kirjassa mainittu tässä järjestyksessä: Mauno Koivisto, Kalevi Sorsa, Jan-Magnus Jansson, Arvo Salo, Ulf Sundqvist, Per-Erik Lundh, Lauri Ihalainen, Osmo Soininvaara, Olli Rehn, Erkki Liikanen, Eero Huovinen, John Vikström, Ilkka Niiniluoto, Juha Sihvola, Leena Palotie, Päivi Setälä, Jaakko Hämeen-Anttila, Yrsa Stenius, Merete Mazzarella, Maija-Riitta Ollila, Pekka Korpinen, Matti Virtanen, Leif Salmén, Tuomas Nevanlinna, Osmo Pekonen, Laura Kolbe, Erkki Toivanen, Juha Siltala, Jukka Relander, Tarmo Kunnas, Jukka Kekkonen, Jan Blomstedt, Kyösti Salovaara, Hannu Taanila, Erkki Raatikainen, Jukka Kemppinen, Kalle Haatanen, Markku Turunen, Kirsti (kirjassa on nimivirhe, Tampereen yliopiston rehtorin etunimi on Krista) Varantola, Aino Sallinen, Matti Apunen, Tapani Lepola, Risto Uimonen, Juha Seppälä, Raimo Viirret ja Peter von Bagh.
Ennen listaansa Lipponen mainitsee intellektuelleista kirjoittaessaan arvostavassa sävyssä myös Esko Antolan, Henrik Meinanderin, Teija Tiilikaisen, Jukka Pekkarisen, Eero Tuomaisen, Juhana Vartiaisen, Yrjö Ahmavaaran, Johannes Salmisen, Kjell Westön, Jari Tervon, Aarno Laitisen ja Ilkka Taipaleen. Sen sijaan Heikki Patomäkeä, Erkki Tuomiojaa, Paavo Haavikkoa ja Antti Tuuria Lipponen arvioi intellektuelleina kriittisesti.
