Otteleminen

[charter]

[disable comments like: käytä sitä vitun söörtsiä] En näin äkki vilkasulta löytänyt ketjua tästä aiheesta joka mua kiinnostaa [/disable comments like: käytä sitä vitun söörtsiä]


Oletko otellut ? Milloin ottelit ensimmäisen kerran ja kauanko oli treeniä takana ? Aiotko otella ? Milloin aiot otella? Tunnetko ketään henkilökohtaisesti kuka olisi otellut ?
Voititko ottelusi ?

 

[BJJboy]

Oletko otellut ? Milloin ottelit ensimmäisen kerran ja kauanko oli treeniä takana ? Aiotko otella ? Milloin aiot otella? Tunnetko ketään henkilökohtaisesti kuka olisi otellut ?
Voititko ottelusi ?

Kyllä, ottelin 15 vuotiaana ekan matsin vuoden treenaamisen jälkeen, ja aion otella lisää. Helmikuussa seuraavan kerran. Osan voitin, osan hävisin, osa oli ratkaisemattomia, mutta kaikista tuli opittua.

Lajeja tullu vuosien varrella lisää, mutta tekniikat näkee varmasti toimiviksi vasta matsissa pienen jännityksen alaisena. Ja mikään ei voita sitä adrenaliiniruisketta minkä saa, kun voi laskea oman pikkupirun irti vähäksi aikaa ja antaa palaa täysillä

Meinasitko lähteä kisaamaan? Onnea! :thumbs:

 

[Wintikka]

On tullut oteltua. Oli se jännitys mahtavaa ekoissa matseissa. Siis oikeesti oli syke 180 pelkästä jännityksestä vaikkei MM-otteluita ollutkaan ;-))
Nykyään nyrkkeily-sparri edustaa mulle jännitystä, koska sparraan selvästi itseäni parempia vastaan.

 

[charter]

Meinasitko lähteä kisaamaan? Onnea! :thumbs:

En ihan vielä taida, kuukauden harjoittelun jälkeen, mutta vuoden parin päästä aattelin ottaa.

 

[NP]

En ihan vielä taida, kuukauden harjoittelun jälkeen, mutta vuoden parin päästä aattelin ottaa.

mikäs sun laji oli? voithan sä mennä jo puolen vuoden päästä matsaamaan. niistä oppii paljon nopeammin, eikä sillä ole niin paljon väliä, vaikka häviäisit. mun entinen valmentaja kuulemma hävisi ekat 6 matsiaan. sit siitä tuli Pohjoismaiden mestari lopulta.

 

[charter]

mikäs sun laji oli? voithan sä mennä jo puolen vuoden päästä matsaamaan. niistä oppii paljon nopeammin, eikä sillä ole niin paljon väliä, vaikka häviäisit. mun entinen valmentaja kuulemma hävisi ekat 6 matsiaan. sit siitä tuli Pohjoismaiden mestari lopulta.

Kickboxing on lajina. Tämä mun alkeiskurssin valmentaja otti ekan matsin 5kuukauden jälkeen(keltaisella) ja tyrmäs sen vastustajan joka oli oranssilla(eli siis oli harrastanu pitempään).

Ps. Mun mielestä sillä vyön värillä ei oo niin kauheesti väliä.

 

[Mitnick]

En ole koskaan otellut kisoissa, mutta eka sparrikokemus oli niin perseestä, että tahdon jakaa sen kanssanne. Joskus pari vuotta sitten, kun vielä harrastin HMD:tä, parin kuukauden treenin jälkeen otimme ekat sparrit ja sain vastaan (pituuteni takia) jonkun 90 kiloisen, 190cm pitkän kolmekymppisen kaverin joka potkas mua ihan hanat palleille. Silleen ihanasti, että jalkaterä murskas varakainalon ja sääri muussas kivekset. Sit se hullu yritti vielä jotain lukkoa sen jälkeen. Helvetti.

 

[aPache]

En ole koskaan otellut kisoissa, mutta eka sparrikokemus oli niin perseestä, että tahdon jakaa sen kanssanne. Joskus pari vuotta sitten, kun vielä harrastin HMD:tä, parin kuukauden treenin jälkeen otimme ekat sparrit ja sain vastaan (pituuteni takia) jonkun 90 kiloisen, 190cm pitkän kolmekymppisen kaverin joka potkas mua ihan hanat palleille. Silleen ihanasti, että jalkaterä murskas varakainalon ja sääri muussas kivekset. Sit se hullu yritti vielä jotain lukkoa sen jälkeen. Helvetti.

Pahalta kuulostaa. Itselläni ei ole varsinaista kisakokemusta mutta sparrikokemusta luonnollisesti paljonkin kun thainyrkkeilyä harrastan.Monet väittävät että parempia vastaan sparraaminen on se ainoa oikea tie, mutta kun vastustaja on todella paljon parempi siinä vaaditaan taitoa jotta sparrikokemuksesta jäisi sille huonommallekkin jotain muuta kuin paskaa käteen. Valitettavasti olen huomannut, että monasti nämä tähdet rupeavat sitten näyttämään jippojaan, jotka eivät useastikaan parempia vastaan toimi.
En tarkoita että vastustaja hakattaisiin punaiseksi mössöksi, mutta sitä on muitakin tapoja tehdä taidoltaan huonompi vastustaja kyvyttömäksi. Tällöin menee homma nopeasti "siilipuolustukseen" jossa ei ole mitään järkeä. Näin ei tietysti pitäisi tapahtua, mutta valitettavan usein tapahtuu. En sitten tiedä ollaanko me sitten itsetunnoltamme niin huonoja, että nöyryyttämisestä nautitaan?
Mutta onneksi yleisesti, varsinkin samantasoisia vastaan sparratessa on homma mukavaa ja aina siitä jotain uutta oppii.

 

[Rinkku]

Hyvä pointti.

Itsetunto ei ole kohdallaan, jos saa nautintoa selkeästi huonomman sparrivastustajan nöyryyttämisestä. Mitä paskempi sä olet lähtökohtaisesti, sitä vaikeampi sparrista on saada onnistumisen elämyksiä. Sitten kun sparratessa tulee pidempään treenanneelta pataan, tulee sellainen olo, että pitäkää treeninne. Mulla kerran vastustaja osasi alapotkut noin satakertaa paremmin kuin minä. Se sitten nakutteli samaan reiteen noin kakskyt kertaa peräkkäin. Valkun piti ohimennessään huomauttaa sille, että "otetaas vähän hiljempaa". Kevyen kontaktin treeni siis ja koko reissi ihan mustana. Vitutti

Keksiikö joku argumenttia sen puolesta, että miten tasoerosta jossa toinen saa läpi kaiken ja toinen ei mitään, on harrastajien kehitykselle hyötyä???

 

[Bouncher]

Kun itse alittelin nyrkkeilya pahin ongelma mulle oli liian kovatasoisten sparrivastastajien jalkeen opetella sita omaa pelia,eli jos kisoissa huomas etta on nopeutta tai puhtia enemman kuin vastustajalla niin en sitten osannutkaan painostaa kun takaraivossa oli oppia vain puolustamisesta.
Viela nykyaankin mun ottelutyyli on counteri tyylinen . Toisaalta en tieda olisinko kehittynyt niin nopeasti ottelijana jos sparrivastustajat olisivat olleet huonompia tai samantasoisia ?! Jos sitten joskus myohemmin sparras jonkun aloittelijan kanssa, mietti jalkeenpain etta olipas paskat treenit.

 

[Willie]

En ole otellut enkä tule todennäköisesti ottelemaankaan, lajin sisällä kun ei kilpailla.
Tuohon sparriin haluaisin todeta että mielestäni ensimmäinen sparri tulisi aina ottaa opettajaa vastaan joka pystyy pitämään homman hanskassa. Myöhemmin sparratessa voidaan käyttää kolmatta harjoittelijaa "tuomarina" jolla on oikeus keskeyttää sparri missä vaiheessa tahansa.
Opettaja on todennäköisimmin sen verran korkeammalla tasolla että pystyy hallitsemaan tilannetta täysin, halutessaan pystyy leikittelemään aloittelijan kanssa. Opettajan tehtäväksi näet jää aluksi ainoastaan puolustautua, lisätä sitten pikkuhiljaa tehoa ja tehdä myös vastahyökkäyksiä, loppua kohti ryhtyä hallitsemaan sparria ja ainoastaan hyökkätä, kuitenkin niin että aloittelija periaatteessa kykenenisi torjumaan vaikka osa iskuista tietysti läpi tuleekin. Jos ensimmäistä sparriaan ottava koventaa otteitaan, koventaa myös opettaja niitä, eli koko ajan mennään aloittelijan määräämää tahtia. Annetaan aloittelijan käyttää ja näyttää koko osaamistaan ja kaikkia tuossa vaiheessa vielä vähäisiä taitojaan. Rakennetaan itseluottamusta siihen että hän kykenee tekemään tekniikoita, samalla kuitenkin osoitetaan että taitava vastustaja, tässä tapauksessa opettaja, pystyy kaiken torjumaan. Osoitetaan että harjoittelu on kantanut hedelmää, mutta että paljon lisää kaivataan jotta tekniikat saadaan toimiviksi.
Aivan lopuksi voi opettaja todeta että "30 sekunttia aikaa" ja ottaa luulot pois aloittelijalta, ei kuitenkaan potkaisemalla niin lujaa kuin kykenee kiveksille. Tarkoitan lähinnä kaatoa ja lukkoa tai mahdollisesti iskua palleaan niin että ilmat lähtevät pihalle. Tämän tarkoituksena on ainoastaan osoittaa että tilanne on ollut koko ajan hallinnassa ja opettaja kykenee tekemään mitä ikinä tahtookin. Myöhemmissä sparreissa ruvetaan soveltamaan opittua tekniikkaa, ensimmäisen merkitys on henkisellä puolella.
Hyvä opettaja toisaalta rakentaa harjoittelijan itsevarmuutta, toisaalta osoittaa aina oman paremmuutensa harjoittelijaan nähden. Myös tämän perimmäinen tehtävänä on kuitenkin paitsi opettaa nöyryyttä, myös rakentaa harjoittelijan itsevarmuutta. Tietäähän hän tällöin olevansa taitavan opettajan opissa.

 

[charter]

Tosta ottelemisesta sen verran että jos ottasin saman painosta vastaan niin se taitas olla vähintään 5cm pitempi ku mä ja näin myös ulottuvampi. Eikö niin ?

 

[NP]

Tosta ottelemisesta sen verran että jos ottasin saman painosta vastaan niin se taitas olla vähintään 5cm pitempi ku mä ja näin myös ulottuvampi. Eikö niin ?

no voi olla. yleisimmin juu. sehän riippuu yksilöstä.

 

[Tube]

Sparrauksesta

Pahalta kuulostaa. Itselläni ei ole varsinaista kisakokemusta mutta sparrikokemusta luonnollisesti paljonkin kun thainyrkkeilyä harrastan.Monet väittävät että parempia vastaan sparraaminen on se ainoa oikea tie, mutta kun vastustaja on todella paljon parempi siinä vaaditaan taitoa jotta sparrikokemuksesta jäisi sille huonommallekkin jotain muuta kuin paskaa käteen. Valitettavasti olen huomannut, että monasti nämä tähdet rupeavat sitten näyttämään jippojaan, jotka eivät useastikaan parempia vastaan toimi.
En tarkoita että vastustaja hakattaisiin punaiseksi mössöksi, mutta sitä on muitakin tapoja tehdä taidoltaan huonompi vastustaja kyvyttömäksi. Tällöin menee homma nopeasti "siilipuolustukseen" jossa ei ole mitään järkeä. Näin ei tietysti pitäisi tapahtua, mutta valitettavan usein tapahtuu. En sitten tiedä ollaanko me sitten itsetunnoltamme niin huonoja, että nöyryyttämisestä nautitaan?
Mutta onneksi yleisesti, varsinkin samantasoisia vastaan sparratessa on homma mukavaa ja aina siitä jotain uutta oppii.

Itse olen vakaasti sitä mieltä, että parempia vastaan sparraaminen on paras keino kehittyä. Ja tämä parempi luonnollisesti sparraa (ja neuvoo) niin että toinen oppii ja kehittyy.Tietenkin välillä pitää vähän rokottaa, juurikin oppisen vuoksi. Ja nyt puhun ihan kansainvälisestikin menestyneistä ottelijoista. Näitä mainitsemiasi tähtiä ei taida löytyä kuin "harrastajien" joukosta ja omasta seurastani ei yhtään. Toivottavasti nyt ymmärtää mitä "harrastajalla" tarkoitan. Kovempaa voidaan sitten ottaa samantasoisten kavereiden kesken. Tuntuu oudolta, että thai-nyrkkeilyseuroissa olisi edes moista pätkimistä, "vanhemissa" seuroissa ainakaan. Sparrikavereiksi kun löytyy tarvittaessa vähän kokeneempiakin kavereita :thumbs:

 

[aPache]

Itse olen vakaasti sitä mieltä, että parempia vastaan sparraaminen on paras keino kehittyä. Ja tämä parempi luonnollisesti sparraa (ja neuvoo) niin että toinen oppii ja kehittyy.Tietenkin välillä pitää vähän rokottaa, juurikin oppisen vuoksi. Ja nyt puhun ihan kansainvälisestikin menestyneistä ottelijoista. Näitä mainitsemiasi tähtiä ei taida löytyä kuin "harrastajien" joukosta ja omasta seurastani ei yhtään. Toivottavasti nyt ymmärtää mitä "harrastajalla" tarkoitan. Kovempaa voidaan sitten ottaa samantasoisten kavereiden kesken. Tuntuu oudolta, että thai-nyrkkeilyseuroissa olisi edes moista pätkimistä, "vanhemissa" seuroissa ainakaan. Sparrikavereiksi kun löytyy tarvittaessa vähän kokeneempiakin kavereita :thumbs:

En missään nimessä tarkoita että sparratessa saisi turpaan. Kyse on enemmänkin juuri siitä epäkohdasta jonka Ringside mainiosti ilmaisee:

Keksiikö joku argumenttia sen puolesta, että miten tasoerosta jossa toinen saa läpi kaiken ja toinen ei mitään, on harrastajien kehitykselle hyötyä???

Koska harrastajamäärät eivät kuitenkaan ole suuria, joudutaan väistämättä tilanteeseen jossa joku sanotaan 3-4 vuotta harrastanut sparraa esim 1/2 vuotta harrastanutta vastaan. Ja vaikka molemmat ovat "harrastajia" on aika helppo arvata kumpi on niskanpäällä. Tässä tapauksessa tietenkin kokeneemman pitäisi tietää vastuunsa mutta usein se unohtuu. Se että potkii jalat alta ja sitten nappaa nokkaan kun yrittää suojata jalkojaan ja saa kommentiksi "muista pitää suojaus" ... sitten onkin jo erä ohi. Se siitä. Mitä jäi käteen? Vitutus. Tietysti tähän sopii hyvin lainaus Bouncerin tekstistä.

Jos sitten joskus myohemmin sparras jonkun aloittelijan kanssa, mietti jalkeenpain etta olipas paskat treenit.

Niinpä.
Toivottavasti tekstini ei vaikuta liian sparrausvastaiselta koska sitä en todellakaan ole. Jos vastustaja muistaa että tässä ollaan nyt opettelemassa niin mikä ettei. valitettavasti niitä sankareita, jotka ovat taidoiltaan ja asenteeltaan väärässä harjoitusrymässä, löytyy. Mutta kilparyhmään ei viitsitä siirtyä koska siellä olisikin sitten ehkä kovempia kavereita vastassa...

Aikoinaan, (10v sitten) HJJK:lla Asko Aalto sanoi hyvin: " Ja se joka vetää liian kovaa kohtaa suihkussa nukkumatin!". Eipä sattunut tälläistä siellä..

 

[Wessel]

On tullut oteltua. Oli se jännitys mahtavaa ekoissa matseissa. Siis oikeesti oli syke 180 pelkästä jännityksestä vaikkei MM-otteluita ollutkaan ;-))
Nykyään nyrkkeily-sparri edustaa mulle jännitystä, koska sparraan selvästi itseäni parempia vastaan.

höpön pöppöä, painu ny kisoihin vaan. kyl ne järjestäjät aina kattoo ettei laita ketää 16 vuotta kilpaillutta jätkää jotai parin kuukauden konkarin kans kehään.. näin on ainaki nyrkkeilys, mut en noista ninja lajeista kyl sit tiiä, ja jos meet kisoihin niin tsempiks tää et tärkeintä ei oo voitto vaan murska voitto. :thumbs:


sori sori tarkotin ton mun replyn kyl tähän seuraavaan lauseeseen.

siis tähän

En ihan vielä taida, kuukauden harjoittelun jälkeen, mutta vuoden parin päästä aattelin ottaa.

 

[BJJboy]

höpön pöppöä, painu ny kisoihin vaan. kyl ne järjestäjät aina kattoo ettei laita ketää 16 vuotta kilpaillutta jätkää jotai parin kuukauden konkarin kans kehään.. näin on ainaki nyrkkeilys, mut en noista ninja lajeista kyl sit tiiä, ja jos meet kisoihin niin tsempiks tää et tärkeintä ei oo voitto vaan murska voitto. :thumbs:

*CLIP*

Jep, kisoissa oppii. Yleensä 'ninja-lajeissa' on vyöt, jolloin vyön perusteella laitetaan kisaajat samantasoisten kanssa vastakkain.

Kyllä ne joskus nyrkkeilyssäkin laittaa kokeneen ottelijan vähän aloittaneempaa vastaan, mutta yleensä jos tasoero on turhan iso, sovitaan, ettei kokenut vedä matsia ihan täysillä. mm. mun kolmas nyrkkeilymatsi oli jotain vastaan, kellä oli jo >30 ottelua. Kyllä jo kokemuksellaan toinen oli parempi, mutta sen verran järkevästi tyyppi otteli, ettei mulle ainakaan pahaa makua tappiosta huolimatta jäänyt. Kokemuksen myötä jännitys vähenee, ja sen näkee yleensä ottelustakin. Ei väsy niin nopeasti.

 

[Devin]

Thai-nyrkkeily 7 ottelua: 5 voittoa. Eka matsi oli kyl kokemus!!!!

 

[taisto]

Sen paremman pitää myös kehittyä sparrissa. On aivan vehkeestä maksaa suuria jäsenmaksuja jos sitten oma kehitys loppuu koska treeneissä ei pääse kunnolla treenaamaan vaan pelkästään "apuvalmentamaan".

Minulla ei ole nykyään aikaa käydä huonoissa treeneissä, motivaatio laskee kuin lehmänhäntä aina huonojen treenien jälkeen. Omat ottelut ovat vähäisiä ja tulevaisuudessa eivät varmaan lisäänny.

 

[MOT]

Ekat matsit oli jo yhdeksän vanhana. Judo on siitä kiva laji että sitä voi jo vääntää tosissaan kisoissa ihan junnuna, jolloin matsikokemusta tulee jo nuorena. Painoluokka taisi olla joku alle -35kg.. Hävisin kaikki neljä matsiani ipponilla. Mutta ei se haitannut koska en oikeastaan ollut kauhean perillä edes säännöistä. Seuraavissa kisoissa voitin jo kolme ottelua neljästä ja sain hienon mitalinkin. No nykyään noita matseja on alla arviolta 400-500 ja mitaleita sekä mestaruuksiakin on tullut kaapillinen.

Jos ketään saisin neuvoa niin rohkaisisin menemään aina kisoihin ja niin nuorena kuin mahdollista. Yksi vs yksi kamppailussa on jotain todella ylevää ja ehdotontakin. Tatamille/kehään kävelee kaksi kaveria ja toinen tulee voittajana takaisin. Ei selittelyjä. Ei tasapelejä. Se kasvattaa ja opettaa.