- Liittynyt
- 28.2.2009
- Viestejä
- 2 046
Olen hämmentynein mielin vuosia seurannut useiden ihmisten avautumisia surkeista työoloista. Muutama tuntemani henkilö on päättänyt "ison talon etujen" innoittamina työskennellä suuryrityksissä, mutta aika pitkälti ko. henkilöiden urat ovat olleet yksiä kärsimysnäytelmiä. Mm. erään kaverini työnantaja on Sonera, myyntiorganisaation irvikuva, jossa myyntihenkisyyteen rohkaistaan leikkaamalla myyjiltä provisiomahdollisuus lähes olemattomaksi, jotta kauppa kävisi paremmin (aivan käsittämätön yhtälö, jollaisen luomiseen kykenee vain täysin myynnistä vieraantunut tunari :face. On jotenkin uskomatonta, että sitä moni helposti luulee joitain suuryrityksiä myyntihenkisiksi, mutta totuus onkin aivan päinvastainen. Noh... ko. firmoissa on ainakin onnistuttu luomaan ulospäin hyvä imago, jos totuus onkin anti-myyntihenkinen kaikesta huolimatta.
Olen viime viikot seurannut erään läheiseni tuskaa, joka on joutunut ongelmiin eräässä Otava-konsernin tytäryhtiössä. Yrityksessä, jossa hän on ollut töissä vajaat 30 vuotta. Henkilö X, on 51-vuotias myymäläpäällikkö, joka sai potkut yt-neuvotteluiden päättyessä viime viikolla, koska palkka oli noussut vuosien saatossa "liian korkeaksi". Juuri valmistuneet tradenomit kun tekevät saman työn myymälävastaavan nimikkeellä 1 500 € halvemmalla per kuukausi (juuri eilen tuossa laskin, että se on todella noinkin iso erotus). Nyt hänet halutaan heittää pihalle kaikkien muiden vanhempien päälliköiden tavoin ja ajan kanssa korvata näillä halvoilla nuorilla (kunhan yt-neuvotteluista on kulunut taktisesti sopiva aika).
Ennen virallista irtisanomista X:lle tarjottiin 40 km päästä myymälävastaavan paikkaa saman firman toisesta toimipisteestä. Työnkuva olisi ollut todellisuudessa sama, mutta palkka 1 500 € pienempi per kuukausi. X:ää uhkailtiin, että jos tätä paikkaa ei ottaisi vastaan, hänen olisi itse irtisanottava itsensä ja hän jäisi näin ollen karenssin kynsiin ansiosidonnaisen suhteen; ensimmäisinä kuukausina rahaa ei siis heruisi elämiseen senttiäkään. Sen lisäksi annettiin ymmärtää, että jos alkaa jotenkin kapinoimaan, niin irtisanotaan merkinnällä, että on "itse aiheuttanut irtisanomisen" ja jää karenssille myöskin. X ja moni muu tajusi, että tuo oli vain kiristysyritys ilman mitään totuuspohjaa. Sillä katsottiin, jos joku suostuu alennukseen tai lähtee itse; tilastot lehdistössä pysyvät nätimpinä, koska alennuksia ja irtisanoutumisiahan ei uutisoida massapotkujen tavoin. Tällä Otavan johto myöskin näytti, kuinka arvostavat vanhempaa, myyntihenkistä henkilöstöään; eivät mitenkään.
Irtisanomisen jälkeen X:lle tehtiin törkeä temppu; hänet alennettiin 6 kk:n irtisanomisajaksi myymälävastaavaksi, joka tietysti voi CV:ssä herättää kysymyksiä. Osalle samalla tavoin irtisanotuista, vanhoista myymäläpäälliköistä ei tuota alennusta tehty, vaan saavat olla samalla nimikkeellä irtisanomisajan loppuun. Tästä, sekä muusta likaisesta pelistä X päätti antaa palautetta ja kirjoitti vihaisen, mutta asiallisen sähköpostin tytäryhtiön ylempään johtoon. Hän kyseli, että miksi irtisanotuista päälliköistä vain osa alennettiin irtisanomisajan ajaksi yms. Tästä palautteesta rangaistuksena hänet aiotaan pakottaa työskentelemään irtisanomisaika 40 km päässä olevassa konttorissa.
Tähän loppuun vielä muutamia katkelmia Otava-konsernin arvoisa. Näiden lukeminen on aika komediaa X:n kokemuksien rinnalla:
"Vastuullisuus
Otava-konserni on suomalaisen yrittäjäsuvun omistama. Se on korostanut yli sadan vuoden ajan suomalaisten yhteisiä arvoja. Haluamme kantaa vastuuta: edistää kulttuuria, kasvamista ja oppimista. Kielen vaaliminen ja kehittäminen on keskeistä. Jokainen meistä kantaa vastuun omasta työsuorituksestaan, jota ohjaa avoimuus, luotettavuus ja itsenäisyys. Yhtiö on toiminnassaan vakaa ja itsenäinen sekä korostaa sananvapautta kustannus- ja julkaisutoiminnan perustana."
"Läheisyys
Yhtiö sitoutuu henkilökuntaansa ja on lähellä yhteistyökumppaneitaan. Työntekijät haluavat uudistua asiakkaiden tarpeiden mukaisesti. Sitoudumme asiakkaaseen, kirjailijoihin, lukijoihin ja muihin kumppaneihimme. Teemme työtä yhdessä yli yksikkö- ja yritysrajojen, hyvässä hengessä ja muita kunnioittaen. Yhdistämme ainoalaatuisella tavalla uutta ja vanhaa. Yrityksen kirjat, lehdet ja muut tuotteet synnyttävät tunteita ja elämyksiä. Työssämme on sydän mukana."
!!!
HUOM! Tällaiset keskustelut tuntuvat välillä johtavan saivarteluun, pilkunnussimiseen ja yleistämisiin sekä siitä johtuviin loukkaantumisiin. En todellakaan halua tässä aukoa päätäni kaikille suuryrityksissä töissä oleville. Aivan taatusti löytyy niitäkin paikkoja, joissa työt sujuu ja ollaan myyntihenkisiä sekä johdossa tajutaan myynnistä. Ja tiedän kyllä, että pienissä yrityksissäkin voi kokea vaikka mitä paskaa. Oma henkilökohtainen kokemus nyt vaan on se, että etenkin kaveri-/tuttavapiirini myynti-ihmiset (joita on paljon) kokevat olonsa keskimäärin arvostetummaksi pienien ja keskisuurien yritysten palveluksessa, kuin suuryrityksissä. Myyntiä johdetaan paljon henkilökohtaisemmin, ammattitaitoisemmin ja joustavammin pienemmissä yksiköissä minun kokemani mukaan, mutta varmasti joku voi kokea asian toisinkin, eikä siinä mitään.
EDIT:
Miksi etenkin isot yritykset mielestänne tekevät myynnin edistämiseksi päättömiä linjavetoja ja valintoja? Valitaanko myyntijohtoon ihmisiä liian herkästi papereiden perusteella? Vai ylennelläänkö päinvastoin hyviä myyjiä liian helposti eteenpäin ilman, että tarkastettaisiin ensin heidän johtamiskykyjä ja sosiaalisia taitoja sekä yleensäkin soveltuvuutta johtotehtäviin?
Olen viime viikot seurannut erään läheiseni tuskaa, joka on joutunut ongelmiin eräässä Otava-konsernin tytäryhtiössä. Yrityksessä, jossa hän on ollut töissä vajaat 30 vuotta. Henkilö X, on 51-vuotias myymäläpäällikkö, joka sai potkut yt-neuvotteluiden päättyessä viime viikolla, koska palkka oli noussut vuosien saatossa "liian korkeaksi". Juuri valmistuneet tradenomit kun tekevät saman työn myymälävastaavan nimikkeellä 1 500 € halvemmalla per kuukausi (juuri eilen tuossa laskin, että se on todella noinkin iso erotus). Nyt hänet halutaan heittää pihalle kaikkien muiden vanhempien päälliköiden tavoin ja ajan kanssa korvata näillä halvoilla nuorilla (kunhan yt-neuvotteluista on kulunut taktisesti sopiva aika).
Ennen virallista irtisanomista X:lle tarjottiin 40 km päästä myymälävastaavan paikkaa saman firman toisesta toimipisteestä. Työnkuva olisi ollut todellisuudessa sama, mutta palkka 1 500 € pienempi per kuukausi. X:ää uhkailtiin, että jos tätä paikkaa ei ottaisi vastaan, hänen olisi itse irtisanottava itsensä ja hän jäisi näin ollen karenssin kynsiin ansiosidonnaisen suhteen; ensimmäisinä kuukausina rahaa ei siis heruisi elämiseen senttiäkään. Sen lisäksi annettiin ymmärtää, että jos alkaa jotenkin kapinoimaan, niin irtisanotaan merkinnällä, että on "itse aiheuttanut irtisanomisen" ja jää karenssille myöskin. X ja moni muu tajusi, että tuo oli vain kiristysyritys ilman mitään totuuspohjaa. Sillä katsottiin, jos joku suostuu alennukseen tai lähtee itse; tilastot lehdistössä pysyvät nätimpinä, koska alennuksia ja irtisanoutumisiahan ei uutisoida massapotkujen tavoin. Tällä Otavan johto myöskin näytti, kuinka arvostavat vanhempaa, myyntihenkistä henkilöstöään; eivät mitenkään.
Irtisanomisen jälkeen X:lle tehtiin törkeä temppu; hänet alennettiin 6 kk:n irtisanomisajaksi myymälävastaavaksi, joka tietysti voi CV:ssä herättää kysymyksiä. Osalle samalla tavoin irtisanotuista, vanhoista myymäläpäälliköistä ei tuota alennusta tehty, vaan saavat olla samalla nimikkeellä irtisanomisajan loppuun. Tästä, sekä muusta likaisesta pelistä X päätti antaa palautetta ja kirjoitti vihaisen, mutta asiallisen sähköpostin tytäryhtiön ylempään johtoon. Hän kyseli, että miksi irtisanotuista päälliköistä vain osa alennettiin irtisanomisajan ajaksi yms. Tästä palautteesta rangaistuksena hänet aiotaan pakottaa työskentelemään irtisanomisaika 40 km päässä olevassa konttorissa.
Tähän loppuun vielä muutamia katkelmia Otava-konsernin arvoisa. Näiden lukeminen on aika komediaa X:n kokemuksien rinnalla:
"Vastuullisuus
Otava-konserni on suomalaisen yrittäjäsuvun omistama. Se on korostanut yli sadan vuoden ajan suomalaisten yhteisiä arvoja. Haluamme kantaa vastuuta: edistää kulttuuria, kasvamista ja oppimista. Kielen vaaliminen ja kehittäminen on keskeistä. Jokainen meistä kantaa vastuun omasta työsuorituksestaan, jota ohjaa avoimuus, luotettavuus ja itsenäisyys. Yhtiö on toiminnassaan vakaa ja itsenäinen sekä korostaa sananvapautta kustannus- ja julkaisutoiminnan perustana."
"Läheisyys
Yhtiö sitoutuu henkilökuntaansa ja on lähellä yhteistyökumppaneitaan. Työntekijät haluavat uudistua asiakkaiden tarpeiden mukaisesti. Sitoudumme asiakkaaseen, kirjailijoihin, lukijoihin ja muihin kumppaneihimme. Teemme työtä yhdessä yli yksikkö- ja yritysrajojen, hyvässä hengessä ja muita kunnioittaen. Yhdistämme ainoalaatuisella tavalla uutta ja vanhaa. Yrityksen kirjat, lehdet ja muut tuotteet synnyttävät tunteita ja elämyksiä. Työssämme on sydän mukana."
!!!
HUOM! Tällaiset keskustelut tuntuvat välillä johtavan saivarteluun, pilkunnussimiseen ja yleistämisiin sekä siitä johtuviin loukkaantumisiin. En todellakaan halua tässä aukoa päätäni kaikille suuryrityksissä töissä oleville. Aivan taatusti löytyy niitäkin paikkoja, joissa työt sujuu ja ollaan myyntihenkisiä sekä johdossa tajutaan myynnistä. Ja tiedän kyllä, että pienissä yrityksissäkin voi kokea vaikka mitä paskaa. Oma henkilökohtainen kokemus nyt vaan on se, että etenkin kaveri-/tuttavapiirini myynti-ihmiset (joita on paljon) kokevat olonsa keskimäärin arvostetummaksi pienien ja keskisuurien yritysten palveluksessa, kuin suuryrityksissä. Myyntiä johdetaan paljon henkilökohtaisemmin, ammattitaitoisemmin ja joustavammin pienemmissä yksiköissä minun kokemani mukaan, mutta varmasti joku voi kokea asian toisinkin, eikä siinä mitään.
EDIT:
Miksi etenkin isot yritykset mielestänne tekevät myynnin edistämiseksi päättömiä linjavetoja ja valintoja? Valitaanko myyntijohtoon ihmisiä liian herkästi papereiden perusteella? Vai ylennelläänkö päinvastoin hyviä myyjiä liian helposti eteenpäin ilman, että tarkastettaisiin ensin heidän johtamiskykyjä ja sosiaalisia taitoja sekä yleensäkin soveltuvuutta johtotehtäviin?