Osakkeen "oikean" hinnan määritys

[modified]

Olisiko jotain simppeleitä kaavoja miten voisi hahmottaa itselleen mikä olisi tietylle firmalle osakkeen ns. oikea hinta? Toki tähän vaikuttaa se, että miksi määritelee osakkeen takaisinmaksuajan. Eikö se ole normaalisti 10-20v?

Voinko yksinkertaistaa näin paljon:
Firma antaa osinkoa 1€/v, niin osakkeen oikea hinta olisi esimerkiksi 10-20€?

 

[JN]

OP.fi
Teoreettisesti osakkeen oikea arvo on kaikkien sijoittajille tulevaisuudessa tulevien osinkojen nykyarvo. Käytännössä teorian hyödyntäminen yksittäisen osakkeen arvonmääritykseen on vähintäänkin vaikeaa. Tulevien osinkojen arviointi sisältää paljon epävarmuutta ja osinkojen nykyarvolaskennassa käytettävä sijoittajien kollektiivinen tuottovaatimuskin on hiukan epämääräinen käsite. Sijoittajan kannattaakin teoriasta oppia se, että pitkällä aikavälillä yhtiön tuloksen kasvu, ja siitä jaettavan osingon kasvu, määräävät yhtiön pörssikurssin kehityksen.

Efektiivistä osinkotuottoa koko pörssille (pörssiyhtiöiden jakamat osingot jaettuna osakkeiden markkina-arvolla) voi käyttää osakemarkkinan lämpömittarina. Koska osakkeiden hinnat heiluvat huomattavasti enemmän kuin pörssiyhtiöiden maksamat osingot, kertoo osakemarkkinan efektiivinen osinkotuotto myös osakekurssien hintatasosta. Kun osakemarkkinan efektiivinen osinkotuotto on korkea, katsotaan osakkeiden olevan halpoja, ja päinvastoin.





lisää juttua myös tuolla:
http://www.porssisaatio.fi/default.aspx?path=4;160;260&id=4773


jotain tämmöisiä esimerkkejä löytyi:

Osakkeella A maksettiin eilen osinkoa 2e osakkeelta. Osingon oletetaan kasvavan 8% seuraavat kolme vuotta ja tämän jälkeen kasvu vakiintuu 4 prosenttiin vuodessa. Tuottovaatimus on 12%. Osakkeen hinta on tällöin 28,89 euroa.

d) Diesel Oy on tänä aamuna klo 8.00 jakanut osinkoa 2,52 euroa/osake. Mikäli osingon oletetaan kasvavan ikuisesti ainoastaan yhden prosentin vuosivauhtia ja tuottovaatimus on 10 %, niin osinkojen diskonttaukseen perustuva osakkeen ns. ex-dividend arvo on yli 30,00 euroa. O / V

 

[ossipena]

osakkeen oikea hinta on normaalisti osakkeen hinta pörssissä kyseisenä hetkenä.

ei päde sit tosiaan silloin kun markkinoilla on paniikki päällä.

osakkeisiin kun ei ole mitään yksioikoista kaavaa toisin kuin esim johdannaisten arbitraasilaskut jotka pätevät aina. (ja joiden avulla etsitään hinnoitteluvirheitä)

 

[modified]

jotain tämmöisiä esimerkkejä löytyi:

Osakkeella A maksettiin eilen osinkoa 2e osakkeelta. Osingon oletetaan kasvavan 8% seuraavat kolme vuotta ja tämän jälkeen kasvu vakiintuu 4 prosenttiin vuodessa. Tuottovaatimus on 12%. Osakkeen hinta on tällöin 28,89 euroa.

Onkohan toi nyt laskettu 10v:lle?

Onhan se nyt hyödyllistä, että itsellä olisi osakkeelle jokin järkevä hinta-arvio. Pörssi ja sijoittajien enemmistö voi olla siitä eri mieltä, mutta silloinhan osaketta ei tarvitse ostaa.

Ihan hyvä jos sitä hintaa voi periaatteessa laskea seuraavan X-vuoden osinkojen summana.

 

[ossipena]

voihan tuota laskeskelua yksinkertaistaa melkein rajattomasti mutta se tarkoittaa myös sitä että laskutulosten virhe kasvaa samassa suhteessa

 

[modified]

Yksi yksinkertainen esimerkkihinta voisi olla edellisen 10v keskiarvo-osinko X 20.

 

[ossipena]

tuossa on vaan se ongelma, että kukaan ei osaa ennustaa tulevaisuutta ja osakkeiden hinta perustuu hyvin pitkälti tulevaisuuden odotuksiin.

tuossa pitäisi ottaa huomioon imo myös todennäköisyys että firma pysyy pystyssä seuraavat 10v.

 

[Timba79]

Oikean arvon määrittäminen on todellakin hirveän vaikeaa.

Itse keskityn enemmänkin etsimään yhtiöitä, joilla mielestäni on tulevaisuudessakin edellytykset menestyä ja ostella näitä sitten sopivien tilaisuuksien tullen. Erilaisia arvonmäärityksiä löytyy valmiinakin pilvin pimein ja niitä kannattaa tottakai päätöksissään pyrkiä hyödyntämään.

Mutta aina tuo tulevaisuuden tuottojen perusteella tehtävä arvonmääritys on enemmän ja vähemmän arpomista, eikä sekään tietenkään ole mikään oikotie onneen vaikka ois miten huippujätkä laskemaan.

 

[modified]

Jokaisella täytyy olla jokin visio siitä miten ostettava firma tulee käyttäytymään. Näiden pohjalta voi sitten sitä laskea. Tottakai joutuu tekemään olettamuksia, mutta ne on jokaisen omassa harkinnassa. Jos ostan osaketta, niin kyllä tulos/osinko pitäisi säilyä edes samoina. En välttämättä oleta, että osakkeen arvo kasvaa 10% vuodessa.

 

[Indica]

Yksi tapa tietysti hyvin alkeelliseen arvonmääritykseen ois verrata omanpääoman tasearvoa markkina-arvoon (osakkeenhinta kertaa määrä). eli markkina-arvo miinus tasearvo, joka antaa sen osakkeen hintaan sitoutuneen lisäarvon. Eli tulevaisuuden tuotto-odotusten määrän markkinoilla. Sen lisäarvon jos jakaa osakearvolla, saadaan prosenttiluku, joka kertoo lisäarvokomponentin osuuden osakkeen arvosta..

Olettaen tietenkin, että osakkeen hinta muodostui *oikein*

(tarkoittaa sitä, että hinta muodostuu tasearvosta plus jäännöstuottojen tähän hetkeen diskountattujen summasta) Se sitten, mikä tuottovaade on, ja sitäkautta diskonttokorkokanta, onkin sitten ihan eri tarkastelukysymys, perussääntönä, mitä riskisempi, sitä suurempi tuottovaade.

Kuitenkin teoreettiset mallit antaa aika sanotaa, kaavamaisen ja yksinkertaistetun kuvan tästä asiasta, ja tuottovaateitten arvostus, koko sen määrittely on taas ihan oma maailmansa.

Elikkäs firman aikasempi historia, sen investointisuunnitelmat, käynnistämät hankkeet. täntälläset vaikuttaa tulevaisuuteen, samoin yleinen talouskehitys, kuten korkokanta markkinoilla.

Mä lähtisin itse siitä, että tuollatavalla karsisin markkinoiden pahiten yliarvostamat osakkeet (ne joilla on suurin suhteellinen lisäarvo-odotus) ja keskittyisin kuitenkin historiallisesti vahvaa osinkoa maksaneisiin yrityksiin. Hajautus, eri toimialoihin, eri firmoihin ja aikahajautus myös on ihan hyvä pitää mielessä.

t. mä en mistää mitää kauheesti tiiä, mutta noin mä aattelen.

ps. ei pienimuotosesta analyysistä ole haittaa ainakaan.

http://www.thomson.com/content/financial/brand_overviews/Worldscope_Fundamentals
noilla ainakin on vertailukelpoinen tietokanta eri yritysten tilinpäätöstiedoista käsittääkseni.

e: ja pankkineitien ehdotuksiin sijoittamisesta suhtautuisin aina ihan pienellä epäilyksellä, kuitenkin pankkien yksi tulonlähde on arvo-osuustilien hallinnointi ja kaupankäyntipalkkiot.


e2. ei muute imo kannata missään nimessä ostaa yhtä tai kahta eri osaketta, vaan itse oon kyllä sitä mieltä, että tietty hajautus+pitkäntähtäimen suunnitelma ja sijoittaminen on tärkeää, suunapäänä pörssiin laukkaaminen ostamaan yhtä osaketta nyt on ihan yhtä järkevää ku ruletinpeluu.


Vielä pakollinen lisäys: elkää ny mua ihan idariin pitäkö, ku aivan itsestääselvyyksii lauon täs, mut mun mielest noi on nii perusjärkevii neuvoi, että välttää ihan pahimmat alottelijan kalliit virheet. Kuinka moni ostaakaa jotain kallista osaketta, ku tää on nii hyvä, ja muutki on rikastunu osakkeella xxxxa, ainoastaa huomataksee, että ylhäältä on tie, ja usein se on alas.

 

[Thjonder]

Yksi tapa tietysti hyvin alkeelliseen arvonmääritykseen ois verrata omanpääoman tasearvoa markkina-arvoon (osakkeenhinta kertaa määrä). eli markkina-arvo miinus tasearvo, joka antaa sen osakkeen hintaan sitoutuneen lisäarvon. Eli tulevaisuuden tuotto-odotusten määrän markkinoilla. Sen lisäarvon jos jakaa osakearvolla, saadaan prosenttiluku, joka kertoo lisäarvokomponentin osuuden osakkeen arvosta..

Olettaen tietenkin, että osakkeen hinta muodostui *oikein*

(tarkoittaa sitä, että hinta muodostuu tasearvosta plus jäännöstuottojen tähän hetkeen diskountattujen summasta) Se sitten, mikä tuottovaade on, ja sitäkautta diskonttokorkokanta, onkin sitten ihan eri tarkastelukysymys, perussääntönä, mitä riskisempi, sitä suurempi tuottovaade.

Kuitenkin teoreettiset mallit antaa aika sanotaa, kaavamaisen ja yksinkertaistetun kuvan tästä asiasta, ja tuottovaateitten arvostus, koko sen määrittely on taas ihan oma maailmansa.

Elikkäs firman aikasempi historia, sen investointisuunnitelmat, käynnistämät hankkeet. täntälläset vaikuttaa tulevaisuuteen, samoin yleinen talouskehitys, kuten korkokanta markkinoilla.

Mä lähtisin itse siitä, että tuollatavalla karsisin markkinoiden pahiten yliarvostamat osakkeet (ne joilla on suurin suhteellinen lisäarvo-odotus) ja keskittyisin kuitenkin historiallisesti vahvaa osinkoa maksaneisiin yrityksiin. Hajautus, eri toimialoihin, eri firmoihin ja aikahajautus myös on ihan hyvä pitää mielessä.

t. mä en mistää mitää kauheesti tiiä, mutta noin mä aattelen.

ps. ei pienimuotosesta analyysistä ole haittaa ainakaan.

http://www.thomson.com/content/financial/brand_overviews/Worldscope_Fundamentals
noilla ainakin on vertailukelpoinen tietokanta eri yritysten tilinpäätöstiedoista käsittääkseni.

e: ja pankkineitien ehdotuksiin sijoittamisesta suhtautuisin aina ihan pienellä epäilyksellä, kuitenkin pankkien yksi tulonlähde on arvo-osuustilien hallinnointi ja kaupankäyntipalkkiot.


e2. ei muute imo kannata missään nimessä ostaa yhtä tai kahta eri osaketta, vaan itse oon kyllä sitä mieltä, että tietty hajautus+pitkäntähtäimen suunnitelma ja sijoittaminen on tärkeää, suunapäänä pörssiin laukkaaminen ostamaan yhtä osaketta nyt on ihan yhtä järkevää ku ruletinpeluu.


Vielä pakollinen lisäys: elkää ny mua ihan idariin pitäkö, ku aivan itsestääselvyyksii lauon täs, mut mun mielest noi on nii perusjärkevii neuvoi, että välttää ihan pahimmat alottelijan kalliit virheet. Kuinka moni ostaakaa jotain kallista osaketta, ku tää on nii hyvä, ja muutki on rikastunu osakkeella xxxxa, ainoastaa huomataksee, että ylhäältä on tie, ja usein se on alas.

Warren Buffett tais sanoo aikanaan, että kovin suurta hajautusta ei tarvitse, kun sijoittaa isoihin laadukkaisiin firmoihin.

 

[syöttösika]

Osakesijoittamisen psykologia on mielenkiintoinen aihe.
Osakesijoittamisesta on tarjolla tieto valtavat määrät ja valtavat määrät ihmisä hankkii elantonsa sillä että ennustaa markkinoita.

mutta

Missä määrin spekuloinneista on hyötyä sijoittajalle ja missä määrin ne on vain nippelitiedolla hurjastelua?
Voidaanko sanoa että sijoitukseni ovat tarpeeksi perusteltuja jos alan tästä päivästä eteenpäin 1-3kk välein laittamaan n1000e kerrallaan 3-5:n large capin yhtiöön ja hajauttamalla eri toimialoille. Kaikki valinnat teen pelkästään niiden lukujen perusteella jotka näkyvät esim kauppalehden oman salkun avainlukuja välilehdessä, eli p/e, p/s, p/b, %osinkotuotto...

En siis kyseenalaista mitään, olen vähintään yhtä pihalla näistä kuin kuka tahansa muukin täällä.

Sanonpahan vaan että on se hassua ensin lukea tuntikaupalla monimutkaista analyysia x osakkeen kehityksestä ja oikean osakkeen valinnasta ja sitten lukea sellaista kirjaa jossa painotetaan markkinoiden sattumanvaraisuutta ja selitetään sijoitusgurujen olemassaoloa onnella ja hajautuksella ja kerrotaan rahastosijoittamisen mielettömyydestä koska puolet rahastonhoitajista häviävät indekseilleen, yli puolet kun otetaan kulut huomioon.

 

[RidAH]

Sanonpahan vaan että on se hassua ensin lukea tuntikaupalla monimutkaista analyysia x osakkeen kehityksestä ja oikean osakkeen valinnasta ja sitten lukea sellaista kirjaa jossa painotetaan markkinoiden sattumanvaraisuutta ja selitetään sijoitusgurujen olemassaoloa onnella ja hajautuksella ja kerrotaan rahastosijoittamisen mielettömyydestä koska puolet rahastonhoitajista häviävät indekseilleen, yli puolet kun otetaan kulut huomioon.

Hyvää pohdintaa. Faktahan on, että kukaan ei pysty ennustamaan tulevaisuutta. Tästä tietenkin johtuu tuo indeksille häviävien managereiden suuri osuus. Isommaksi ongelman tekee se, että analyyseissä käytettävät työkalut ovat erittäin epärealistisella pohjalla. Seurauksena tästä näemme tasaisin väliajoin tapauksia kuten Long Term Capital Management, Enron, WorldCom, Amaranth Adivsors tai nyt Societe Generalen case. Unohtamatta sub-prime säätöjä.

Totuus on, että analyyseissä käytettävät työkalut kelpaavat lähinnä uskottavuuden kasvattamiseen sijoittajan silmissä, mutta todellisuuden kanssa niillä on hyvin vähän tekemistä, koska sitä tulevaisuutta ei vain voi ennustaa. Tai ainakaan normi-ihmiset ei voi... Mutta kun iskee vähän DCF:ää, FCF:ää ja compseja exceliin ja kaikki antavat saman suuntaista arvoa (lue: viilataan antamaan saman suuntaista arvoa) , niin helppohan siinä on sijoittajille perustella miksi jotain pitäisi ostaa juuri nyt.

Nuo luvut eivät vain perustu riittävästi siihen maailmaan missä elämme ja jonka tapahtumat vaikuttavat mm. firmojen arvoon pitkällä aikavälillä paljon enemmän kuin esim. firman omat ennusteet seuraavan kvartaalin liikevaihdosta tms. bullshit.

 

[Indica]

société généralin case kyllä taisi olla ihan tahallinen kavallus, eikä mikään analyysivirhe.

JA totta, todellisen maailman kaikkien syy-seuraussuhteiden mallintaminen matemaattisiksi malleiksi on mahdotonta. Ja totta on sekin, että kaikki kuluttajat (tässä tapauksessa toiset sijoittajat) toimisivat rationaalisesti on epärealistisen tiukka rajoitinehto, mutta pakollinen, koska epärationaalisesti nyt vaan voi toimia NIIN monilla eri tavoilla, mitkä taasen on aivan mahdoton mallintaa.

Sentakia suuri aika- ja hajautus, ja sen takia analyysin teko on kuitenkin tärkeää että voidaan minimoida epäonnistumistodennäköisyyttä. JA sen takia, että voidaan välttää edelleen ne ihan idioottimaisimmat ostokset, jotka johtaisivat todella suurella todennäköisyydellä tappioihin. Siksi analyysillä on paikkansa


Peliteoreettinen analyysimenetelmä, joka ottaisi huomioon toisten sijoittajien mielenliikkeitä voisi ollakin aika kova sana olemassa, (en tiedä että onko sijoittamisen tutkimuksessa kuinka paljon elementtejä peliteoriasta, kun en(vielä) ole rahoitusalalla) Mutta näin amatöörin mielipiteenä näkisin se aika älykkääksi ideaksi.

 

[RidAH]

société généralin case kyllä taisi olla ihan tahallinen kavallus, eikä mikään analyysivirhe.

JA totta, todellisen maailman kaikkien syy-seuraussuhteiden mallintaminen matemaattisiksi malleiksi on mahdotonta. Ja totta on sekin, että kaikki kuluttajat (tässä tapauksessa toiset sijoittajat) toimisivat rationaalisesti on epärealistisen tiukka rajoitinehto, mutta pakollinen, koska epärationaalisesti nyt vaan voi toimia NIIN monilla eri tavoilla, mitkä taasen on aivan mahdoton mallintaa.

Sentakia suuri aika- ja hajautus, ja sen takia analyysin teko on kuitenkin tärkeää että voidaan minimoida epäonnistumistodennäköisyyttä. JA sen takia, että voidaan välttää edelleen ne ihan idioottimaisimmat ostokset, jotka johtaisivat todella suurella todennäköisyydellä tappioihin. Siksi analyysillä on paikkansa


Peliteoreettinen analyysimenetelmä, joka ottaisi huomioon toisten sijoittajien mielenliikkeitä voisi ollakin aika kova sana olemassa, (en tiedä että onko sijoittamisen tutkimuksessa kuinka paljon elementtejä peliteoriasta, kun en(vielä) ole rahoitusalalla) Mutta näin amatöörin mielipiteenä näkisin se aika älykkääksi ideaksi.

SG ei ollutkaan analyysivirhe. Eikä Barings. Eikä LTCM. Mutta kun markkinat toimivat reaalimaailmassa ja analyysit ovat fundamentaalisesti rajoittuneita, on seurauksena tilanteita, joissa päätös on työkalujen mukaan "oikea", mutta tulos katastrofaalinen.

Peliteoria on erittäin keskeisessä asemassa modernissa rahoitusteoriassa. Ikävä kyllä. Nashin lisäksi taloustieteiden Nobeleita on jaeltu hyvin kyseenalaisten teorioiden kehittäjille, joiden henk. koht. käytännön sovulluksia ovat mm. parit mainitsemani firmat (esim. LTCM).

Kaikilla analyyseillä yms. on kyllä paikkansa, mutta se ei todellakaan ole se asema, missä ne nykyään ovat. Se, että rahoitusalalla ei ole muita työkaluja olemassakaan ei tarkoita, että ko. työkalujen pitäisi vastata 99% päätöksenteosta. Vähän kuin auton arvoa pitäisi arvioida irrotetun pyörän perusteella. Isot spinner vanteet on tod. näk peräisin jostain Escaladesta, mutta joskus tulee vastaan case jossa itse auto on murto-osan arvoinen edes yhden vanteen hinnasta.

Hajauttaminen on Markowitzin portfolioteorian vakaimpia pointteja jos se toteutetaan laajasti. Yksittäisen sijoitusluokan sisäinen hajauttaminen toki laskee riskiä yksittäisen sijoituksen kohdalta, mutta aina on makrotekijöitä jotka koskettavat isoja kokonaisuuksia. Samalla tavalla kuin niissä markkinoinnin perusoppaissa opetetaan näkemään kilpailu laajasti, niin rahoituksessa on täysin unohdettu nähdä riskit laajasti.

Luin jostain erittäin hyvän esimerkin asiaan liittyen:

Miarage -kasino Vegasissa pyöritti 2003 kaikille kasinoille tyypillistä riskienhallintaa joka on sinänsä täysin aukotonta. Pitämällä pelipöydissä limiitit panoksissa ja pelaajamäärän suurena, on kasinon mahdollisuus tappioon pelipöydissä häviävän pieni. No Miragelle pamahti kuitenkin kohtuulliset tappiot (budjetoituun nähden) kun Siegfried & Royn tiikerishowssa tikru vahingoitti vakavasti Royta peruuttaen tulevat esitykset toistaiseksi.

Wikipedia kertoo näin:

According to the Las Vegas Advisor, The Mirage will suffer financially, not just from the loss of $45 million in annual ticket sales, but from having to forgo untold millions in sales of food, beverages, hotel rooms, and the casino's gambling winnings. An MGM Mirage spokesman said losing Siegfried & Roy is a bigger hit to the Mirage brand than to its finances, because the entertainers are "practically the faces" of the hotel, and finding a new hotel brand or identity will be difficult to do.

Kaikki siitä huolimatta, että kasinoille tyypillinen riskienhallinta oli täydellisesti hoidossa. Ja kasinot ovat tietysti huomattavsti helpommin ennustettava toimintaympäristö kuin rahoitusmarkkinat!

 

[Agony]

Peliteoria on erittäin keskeisessä asemassa modernissa rahoitusteoriassa. Ikävä kyllä. Nashin lisäksi taloustieteiden Nobeleita on jaeltu hyvin kyseenalaisten teorioiden kehittäjille, joiden henk. koht. käytännön sovulluksia ovat mm. parit mainitsemani firmat (esim. LTCM).

Siis mitä kyseenalaista on Black-Scholes-Merton mallissa? Ja eikö malli mielestäsi olisi ansainnut taloustieteiden Nobelia?

 

[RidAH]

Siis mitä kyseenalaista on Black-Scholes-Merton mallissa? Ja eikö malli mielestäsi olisi ansainnut taloustieteiden Nobelia?

Black, Scholes, Merton, Markowitz, Sharpe, Nash you name it!

Nobelia tai muutakaan palkintoa ei todellakaan pitäisi antaa niille, jotka ovat johonkin keksintöön tehneet viimeiset viilaukset (eritysiesti Black-Scholes-Merton), joiden avulla keksintö on saavuttanut yleisen hyväksynnän. Saati sitten, jos matemaattinen malli hyväksyttynäkään versiona ei vastaa todellisuutta (kaikki em. Nobelistit).

Mikään noista malleista ei pidä pitkällä (esim. 10+ v.) aikavälillä edes keskinkertaisesti (mutta Nobelin saadakseen ei tarvitsekaan... mitään taloustieteen teorioita ei liene tsekattu historiallisesta datasta ollenkaan. Tai sitten en ymmärää miten palkintoja on voitu antaa ko. teorioista jos ne on huomattu epävalideiksi). Eli jos käytät noita teorioita ennustamaan lyhyen aikavälin kehitystä, lyöt käytännössä vetoa siitä tuleeko ko. mallin pitkällä aikavälillä epävalidiksi tekevä tapahtuma tapahtumaan juuri tuolloin vai ei ja vielä siitä, oletko edullisessa positiossa jos se tapahtuu. Ei kuullosta kovin houkuttelevalta.

Nobelin sukuhan on ainakin osin kyrpiintynyt myös noista myöntämisperusteista käsittääkseni juuri taloustieteiden kohdalla. Tosin ei Al Gorekaan sitä ansainnut eli aika mätää koko Nobelit nykyään...

 

[syöttösika]

no mitä olette mieltä siitä että voiko valintoja tehdä pelkästään noiden muutaman käytetyimmän tunnusluvun perusteella vai vaaditaanko piensijoittajaltakin laajempaa analyysia siihen että voisi sanoa sijoitustaan sijoitukseksi eikä lottoamiseksi?

Tarkoitus on vähitellen kunhan saa rahaa raavittua varovasti aloittaa osakesijoittamista mutta osakkeiden hinnan määritys on vielä pahasti hakusessa

 

[Indica]

paremmilt asiantuntijoilt kommenttei mielellää tähän kanssa:

mutta mun mielestä joo, koska ainakin sillä, plus laajalla hajautuksella ja aikahajautuksella välttää piensijoittajien yleisimmän ja pahimman sudenkuopan. Sen että himossa tulla rikkaaksi laitetaa vähät rahat yhtee osakkeesee, unohetaa se, säikähetää jos se laskee ja myyää pois.

 

[Timba79]

paremmilt asiantuntijoilt kommenttei mielellää tähän kanssa:

mutta mun mielestä joo, koska ainakin sillä, plus laajalla hajautuksella ja aikahajautuksella välttää piensijoittajien yleisimmän ja pahimman sudenkuopan. Sen että himossa tulla rikkaaksi laitetaa vähät rahat yhtee osakkeesee, unohetaa se, säikähetää jos se laskee ja myyää pois.

Samaa mieltä olen. Eli perus tunnusluvut ja huolellinen tutustuminen itse yhtiöön riittää pitkälle. Tottakai iso apu on, jos tuntee toimialaa ja nyt ainakin ymmärtää millä toimialalla yhtiö toimii.

Se on toisaalta ihan sama, että millasta arvonmääritystä käyttää, jos ne tulevaisuuden odotukset ei sitten toteudukkaan, eli tuolla tavalla ajatellen sijoittaminen on aina lottoamista.

Mutta muten Indica hyvin sanoi, aikahajauttamalla ja osakkeitta ja toimialoittain hajauttamalla pienentää näitä riskejä käytännössä olemattomiin.

Tietysti joku voisi hyvin kysyä, että mitä järkeä on yleensäkään sijoittaan osakkeisiin suoraan, eikä ostaa indeksiosuutta, jos hajautus on sitäluokkaa, että tuotto vastaan indeksiä. No mun mielestä vastaus on se, että jos haluaa yleensäkään sijoittamisesta ja yrityksistä jotain oppia, on niissä oltava omaa rahaa edes vähän kiinni. Ja aina sitä on mielenkiintoista yrittää pärjätä indeksille. Vaikka sitten apinoisi indeksiä 90% ja tuo loppu olisi osakkeiden poimimista ohi indeksin ja indeksistä mielestään huonoimpien yhtiöiden jättämistä pois.

Ei mun mielestä sijoittamiseen mitään oikeaa näkemystä ja kokemusta saa kun sijoittamalla ja seuraamalla sijoituksiaan. Siitä sitä sitten hiljalleen oppii ja itsekin teen varmasti 10 vuoden päästä parempia sijoituksia mitä nyt. Mutta jos odottaisin ja yrittäisin opiskella alaa seuraavat 10 vuotta, häviäisin takuuvarmasti tämän 10 vuoden osinkotuotot.