Ortoreksia

[-elgen-]

No katsohan... Ihan samalla tavalla kuin mikä tahansa muukin asia voi ihmisellä muodostua pakkoneuroosiksi. Kuten mainitsin, postimerkkien keräily voi vielä olla suhteellisen harmitonta mutta kun kämppä alkaa muistuttaa kaatopaikkaa eikä mistään voi luopua (koska aiheuttaa suunnatonta ahdistusta ja paniikkia), voidaan puhua jo psyykkisestä sairaudesta. Valojen sammuttaminen kämpästä lähdettäessä on ihan normaalia mutta jos pitää räpsytellä sitä katkaisinta 17 kertaa vasemmalla kädellä ja sitten 15 kertaa oikealla kädellä (ettei esim. joku läheinen ihminen kuole), kärsitään jo jonkinasteisesta neuroosista. Käsien peseminen on normaalia mutta jos vessassa pitää viettää 3h hinkaten niitä puhtaaksi, ei kaikki ole ihan kunnossa. Ylipainon välttely on normaalia mutta jos se menee siihen että näännytetään itseään ja oksennetaan ruokaa ulos, ollaan huonossa jamassa.

Samalla tavalla: terveellisesti eläminen on normaalia (ja hyvä juttu) mutta sekin voi mennä niin överiksi että on jo patologista. Kuten olen myös todennut, virallista sairausluokitusta tälle ei vielä ole ja määritelmä on tutkijoiden keskuudessa kiistanalainen. Kyseessä voi aivan hyvin olla joku pakkoneuroosin ilmenemismuoto, jonka on mahdollistanut vasta tämä moderni informaatiotulva ravitsemuksen suhteen.

Lukaisepa vähän tuosta OCD:stä niin huomaat, minkälaisiin mittasuhteisiin se voi paisua. Ainahan se ero normaalin ja patologisen käyttäytymisen välillä on veteen piirretty viiva mutta kyllä sitä tällaisten ääriesimerkkien kautta voi havainnollistaa. Ja kun nyt nimenomaan puhutaan äärimmäisistä tapauksista, joiden kohdalla vasta voidaan puhua sairaudesta.

Tähän meni kyllä kaikki rautalanka, mitä taskusta löytyy..

Tyhjentävän oikeaan osuva teksti, jonka jokaisen pitäisi sisäistää. :hyvä:

 

[JeTi-]

Niin siis terveellisesti syöminen ja orthorexia on kyllä mun mielestä 2 vähän eri asiaa. Se että syö terveellisesti ja pyrkii välttämään huonojo safkoja on ok. Siinä vaiheessa kun lähes kaikki sosiaalinen elämä jää pois kun pitää olla kellontarkasti syömässä tietty ateria ja väliajoilla juostaan hivenainetesteissä joista pitää saada 100% oikeat tulokset, punnitaan kakkoja yms. Niin alkaa meneen yli.

 

[deleted04]

Mua varmaan vaivaa jonkin asteinen tollanen. Olin ennen ahmimiseen taipuvainen, tuli esim. ahdistuneena syötyä ihan järkyttäviä määriä ruokaa. No, sitten aloitin kerrankin onnistuneesti dieetin, ja sillä tiellä ollaan. Ensin vähensin vain syömäni ruuan määrää. Sitten jogurtti vaihtui rasvattomaan ja sokeroimattomaan versioon, leipä 100% ruisnäkkäriin ja sitä rataa. Terveellisiä valintoja, eikös vain? No joo. Sitten jätin lämpimät ateriat oikeastaan pois, söin esim. itsetekemiä sosekeittoja ja kanaa kylläkin, mutta halusin aina olla itse tehnyt ne, ttä tietää mitä suuhunsa laittaa. Oikeastaan kaikki syömäny pyrin pitämään yltiöterveellisenä, monet peruselintarvikkeet olen jättänyt hyllyyn, terveellisyyden nimissä. Esimerkiksi teetä en enää juo, koska ilman hunajaahan se ei maistu miltään, ja hunajassa on hiilaria. Niinpä sitten ruokavalio alkoi olla rahka + porkkana -linjaa, niitä tuli syötyä joka aterialla. Nykyään syönkin sitten ruokani pitkälti nestemäisessä muodossa, ateriankorviketta, kasvissosekeittoa (johon en edes meinannut uskaltaa laittaa kasvisliemikuutiota), proteiinipirtelö'. yöproteiinia yms. Olen kyllä normaalia ihmistä tietoisempi ruokavalioioista, on tullut luettua pakkista ja imettyä sitä tietoa sitä kautta. Silti tämän ketjun luettuani kirjotin tältä istumalta paperille omat syömiset, ja huomasin, mihin suuntaan on menty. Ei tee enää edes mieli herkkuja (hyvä sinänsä), mutta vain siksi, että mieleni huutaa "tulet lihavaksi", ja sama on nyt tarttunu mitä tulee hiilarien ja rasvan syömiseen. Pyrin syömään niitä eri aterialla, tosin rasvaa nyt näköjään tuleekin ihan olematon määrä, jos yhtään. Ja hiilarien kanssa vähän sama. Illalla sitten aina PELKKÄÄ prodea, ja kananmunista jätän syömättä keltuaiset. Olen onnellinen, kun vihdoin onnistun dieetilläni, ja painokin putoaa. En siis kituuta nälkäkuoleman partaalla, mutta isoilla miinuksilla mennään. En enää edes syö lämmintä ruokaa, koska HIILARIT+RASVA. :O Tavallaan tajuan miten tyhmää, mutta saan tästä mielihyvää, samoin kuin tykkään valistaa muita ruokavaliosta. Myös ylipainoiset ihmiset aiheuttaa kiksejä, tulee sellainen outo ylemmyyden tunne. Puhumattakaan siitä, miten paljon suunnittelen syömisiäni, ja jos en pysty noudattamaan suunnitelmaa, alkaa kyllä ketuttamaan, kun tuntuu että itsekontrolli häviää. :jahas:

Vakuuttakaa mut, että voin syödä normaalia kotiruokaa, ja ehkä jopa niitä hiilareita ja rasvaa samalla aterialla?

 

[Daiina]

Kai haluat antaa kehollesi parhainta mahdollista polttoainetta ja ravinteita? Kehosi ei voi hyvin jos se ei saa tarpeeksi energiaa ja ravinteita. Hillareita ja rasvaa voi syödä samalla aterialla, rasva hidastaa verensokerin nousua (ei tuu sahaamista) ja pitää pidempään kylläisenä. Hormonitoiminta kiittää kyllä jos se saa välttämättömät tarvitsemansa rasvahapot. Jne...

 

[Bläkäri]

Makroaineiden syöminen samalla aterialla ei vaikuta yhtään millään tavalla mihinkään. Proteiini stimuloi insuliinia jopa voimakkaammin kuin hiilihydraatit (esim. punainen liha), ja rasva siirtyy taas rasvakudokseen lähes ilman hävikkiä, onhan se valmiina lipidien muodossa. Ainoastaan kalorit ratkaisevat. Rasvojen saanti on kuitenkin hyvin tärkeää, ja suositus on, että yksi gramma per rasvaton painokilo olisi minimi, koska oikein pienillä määrillä hormonitoiminta voi häiriintyä.

Joku sanoi, että syömishäiriöiselle ei pitäisi missään nimessä tarjota mitään kalorilaskureita, mutta minun mielestäni olisi hyvä hahmottaa, että mitä voi syödä ja kuinka paljon. Itse pidän tarkkaa excel-kirjanpitoa syömisistäni, tosin ihan siksi, että mulla on seuraavalle puolelle vuodelle tarkka suunnitelma liikunnasta ja syömisistä. Ikuisella dieetillä ei voi olla(tai voi, mutta se on ahdistavaa ja vie fyysisesti heikkoon kuntoon viimeistään parin vuoden kuluessa riippuen kalorivajeesta), ja itselleni paras ratkaisu tähän on syklittely.

Minullekin tuli syksyllä tietty pakonomainen tarve syödä mahdollisimman terveesti, ja jostakin keksin jättää vähäksi aikaa punaisen lihan pois kokonaan ruokavaliosta, mutta nyttemmin se on taas palannut olennaiseksi osaksi sitä. Kasvistuotteiden määrää minun pitäisi edelleen lisätä, kun mulla on sellainen asenne, että "turhauttavaa syödä mitään salaattia kun ei se maistu miltään eikä siinä ole energiaa".

 

[-elgen-]

Mua varmaan vaivaa jonkin asteinen tollanen. Olin ennen ahmimiseen taipuvainen, tuli esim. ahdistuneena syötyä ihan järkyttäviä määriä ruokaa. No, sitten aloitin kerrankin onnistuneesti dieetin, ja sillä tiellä ollaan. Ensin vähensin vain syömäni ruuan määrää. Sitten jogurtti vaihtui rasvattomaan ja sokeroimattomaan versioon, leipä 100% ruisnäkkäriin ja sitä rataa. Terveellisiä valintoja, eikös vain? No joo. Sitten jätin lämpimät ateriat oikeastaan pois, söin esim. itsetekemiä sosekeittoja ja kanaa kylläkin, mutta halusin aina olla itse tehnyt ne, ttä tietää mitä suuhunsa laittaa. Oikeastaan kaikki syömäny pyrin pitämään yltiöterveellisenä, monet peruselintarvikkeet olen jättänyt hyllyyn, terveellisyyden nimissä. Esimerkiksi teetä en enää juo, koska ilman hunajaahan se ei maistu miltään, ja hunajassa on hiilaria. Niinpä sitten ruokavalio alkoi olla rahka + porkkana -linjaa, niitä tuli syötyä joka aterialla. Nykyään syönkin sitten ruokani pitkälti nestemäisessä muodossa, ateriankorviketta, kasvissosekeittoa (johon en edes meinannut uskaltaa laittaa kasvisliemikuutiota), proteiinipirtelö'. yöproteiinia yms. Olen kyllä normaalia ihmistä tietoisempi ruokavalioioista, on tullut luettua pakkista ja imettyä sitä tietoa sitä kautta. Silti tämän ketjun luettuani kirjotin tältä istumalta paperille omat syömiset, ja huomasin, mihin suuntaan on menty. Ei tee enää edes mieli herkkuja (hyvä sinänsä), mutta vain siksi, että mieleni huutaa "tulet lihavaksi", ja sama on nyt tarttunu mitä tulee hiilarien ja rasvan syömiseen. Pyrin syömään niitä eri aterialla, tosin rasvaa nyt näköjään tuleekin ihan olematon määrä, jos yhtään. Ja hiilarien kanssa vähän sama. Illalla sitten aina PELKKÄÄ prodea, ja kananmunista jätän syömättä keltuaiset. Olen onnellinen, kun vihdoin onnistun dieetilläni, ja painokin putoaa. En siis kituuta nälkäkuoleman partaalla, mutta isoilla miinuksilla mennään. En enää edes syö lämmintä ruokaa, koska HIILARIT+RASVA. :O Tavallaan tajuan miten tyhmää, mutta saan tästä mielihyvää, samoin kuin tykkään valistaa muita ruokavaliosta. Myös ylipainoiset ihmiset aiheuttaa kiksejä, tulee sellainen outo ylemmyyden tunne. Puhumattakaan siitä, miten paljon suunnittelen syömisiäni, ja jos en pysty noudattamaan suunnitelmaa, alkaa kyllä ketuttamaan, kun tuntuu että itsekontrolli häviää.

Vakuuttakaa mut, että voin syödä normaalia kotiruokaa, ja ehkä jopa niitä hiilareita ja rasvaa samalla aterialla?

Olen kuullut tuon saman suuren rasva+hiilari -yhdistelmän olevan otollinen rasvan kertymiselle, mutta koska mitään kiistämätöntä faktaa en ole siitä löytänyt niin jättänyt sen sellaiseksi perus lähtökohdaksi vaan, mutta maailma ei kaadu jos niitä menee reilumminkin samaan aikaan kurkusta alas. Suosittelen samaa sinnekkin. Ongelmaasi pureutuakseni, ja niin kuin edelläkin mainitaan niin ymmärrät varmaan, että kroppa tarvitsee sen proteiinin rinnalle edes sitä rasvaa! Hiilarit on ainuat, joita ilmankin se tulee toimeen. En halua lisätä huoltasi, mutta vaikka mainitset olevasi terveystietoinen niin esim. mainitsemasi ateriakorvikkeet on sullottu aika täyteen säilöntöaineita eikä niillä ole kauheasti tekemistä normaalin ruoan kanssa. Sopivat sellaisiin väleihin, joissa normaalin ruoan syöminen on erittäin hankalaa, mutta ei kyllä ruokavalion pohjaksi. Mikä vika on lämpimässä ruoassa? Mikä vika on vaikkapa wokvihanneksissa ja lihassa?

 

[Sepi80]

Olen jostain antanut itseni ymmärtää, että makroravinteiden jakaminen eri aterioille vaikuttaa jonkin verran ruuan sulamiseen. Sulaa helpommin, kun lihan kanssa ei vedetä isoa kasaa hiilaria. Taisipa olla Paula Heinosen kirjasta tämä ajatus. Ja itselle ei ole todellakaan mitään väliä mitä tuo vaikuttaa lihomiseen, päin vastoin koetan hamuta kaloreita paljon, etten laihtuisi. Ainoa syy kikkailuun ja soseruokien syömiseen välillä on refluksitauti, jota olen jo vaikka kuinka pitkään koettanu saada kuriin ruokavaliolla (paskan marjat itse asiassa, toista vuotta vetäny happosalpaajia) :face:..Nyt oon tullut niihin ajatuksiin, että pitäisi varmaan kokeilla lähes ortoreksian rajoille menevää tarkkuutta syömisissä ja katsoa saako oireet kuriin ilman lääkkeitäkin. :jahas: