Opetusmetodeita

[modified]

Eikö koulutuksessa ole tarkoitus tukea sekä lahjakkaita, että pahnan pohjimmaisia? Miten tämä teistä toimii esimerkiksi perusopetuksessa? Pitäisikö peruskoulussa olla tasoryhmät tai jotain muuta? Oletan tuottavan ongelmia jos ryhmässä on kovin eritasoisia oppilaita.

Esimerkiksi se, että kysytään niiltä jotka viittaa, niin ei se ainakaan niitä auta jotka eivät osaa.

 

[tvi2]

Ihmisethän tunnetusti työskentelevät eri tavoilla. Joku oppii parhaiten lukemalla täydellisessä hiljaisuudessa, kun taas toinen lukemisen välissä juttelee kaverille. Molemmat kuitenkin oppivat asiat silti aivan yhtä hyvin. Jako voisi siis olla ennemminkin sellainen, että ne jotka oppivat parhaiten tällä nykyisellä tavalla, opiskelisivat sillä jatkossakin, kun taas ne jotka eivät malta pysyä paikallaan, opiskelisivat omassa ryhmässään, jossa opetus vastaisi paremmin heidän tyyliään.

 

[anix]

Taitava opettaja kyllä huomioi erilaiset oppijat ryhmässä. Se ei ole helppoa, mutta kyllä siihen nykypäivänä koulutetaan. Eri asia on sitten se, kuinka moni opettaja käyttää tietojaan oppijoidensa hyödyksi vai antaako mennä mainstreamillä.

Koska ihmiset ajattelevat asioita eri tavoin omista lähtökohdistaan käsin, heillä myös ongelmat esimerkiksi jossain yksittäisessä tehtävässä ovat erilaiset. Eli jäävät jumiin eri syistä kuin joku toinen oppija. Silloin ei auta, jos opettaja selittää asian vain yhdellä tavalla. Pitää osata nähdä miksi se yksi oppija ei ymmärrä sitä ja selittää se siten että juuri se yksi oppija ymmärtää. Joskus vika on niin kaukana esitiedoissa, että ei ole mahdollista suoriutua tehtävistä. Jos opettajalla riittää uskoa kyseiseen oppijaan, se vaatii opettajalta melkoisia ponnisteluja saattaa oppija ajantasalle tiedoissaan. Kaikkein vaikein yhdistelmä lienee puutteelliset esitiedot JA haluttomuus kerrata niitä omatoimisesti.

Itse törmään usein tilanteeseen, jossa opettajalta halutaan suorat vastaukset tehtäviin, kun taas itse suosin vihjeiden antamista oppijan tason mukaisesti siten, että hän pääsee ajatustyössään pidemmälle. Oppiminen on mielestäni parempaa, kun sen on tehnyt itse, eikä käytä mitään ulkolukutekniikoita. Edit: oikeaan aikaan esitetty sopiva kysymys ongelmaan liittyen usein riittää niin, että oppija saa vielä kokea onnistumisen tunnetta. Onnistumisen tunnehan jää syntymättä, jos tehtävää ei tarvitse ratkaista itse ja motivaatio seuraavien tehtävien tekemiseen jää heikoksi.

 

[Heppi]

Taitava opettaja kyllä huomioi erilaiset oppijat ryhmässä. Se ei ole helppoa, mutta kyllä siihen nykypäivänä koulutetaan. Eri asia on sitten se, kuinka moni opettaja käyttää tietojaan oppijoidensa hyödyksi vai antaako mennä mainstreamillä.

Niin _taitava_ opettaja. Ongelmana on ainoastaan se, ettei kovinkaan moni opettaja kuulu tähän ryhmään korkeakoulututkinnosta huolimatta, onneksi oma yläasteen matikan opettaja kuului/kuuluu. Taisin seurata ensimmäisen kk:n opetusta, jonka jälkeen opettaja antoi minulle omat tehtävät. Ja onneksi (omalta kannalta, muttei todellakaan kaikkien) lukiossa matikan opetus seurasi ryhmän terävintä kärkeä, eikä keskitasoa.

Yleisesti tasa-arvoistava koulutusjärjestelmä johtaa varmasti hyviin tuloksiin PISA-tutkimuksessa, jossa Suomi pärjää kerta toisensa jälkeen loistavasti. Valitettavasti korkeammilla koulutustasoilla tällainen pohjakoulutus ei enää olekaan hyväksi. Eli tosinsanoen PISA-tuloksiin nähden Suomesta tulee suorastaan ällistyttävän vähän kansainvälisesti kovatasoisia tieteentekijöitä. Mutta varmasti suomalainen peruskoulujärjestelmä luo hyvän pohjan tavoitteelle, että puolilla suomalaisista on korkeakoulututkinto.

Oma mielipiteeni on, että jo peruskoulun ensimmäisiltä luokilta alkaen tulisi oppilaat jakaa _vähintään_ kolmeen eri tasoryhmään! Tällä tavoin saataisiin aivan varmasti koulutettua aivan yhtä paljon perusinsinöörejä kuin nykyiselläkin systeemillä, mutta lisänä saataisiin muutama tähti enemmän kansainvälisille tieteentekokentille.

 

[Alyssa]

Oma mielipiteeni on, että jo peruskoulun ensimmäisiltä luokilta alkaen tulisi oppilaat jakaa _vähintään_ kolmeen eri tasoryhmään! Tällä tavoin saataisiin aivan varmasti koulutettua aivan yhtä paljon perusinsinöörejä kuin nykyiselläkin systeemillä, mutta lisänä saataisiin muutama tähti enemmän kansainvälisille tieteentekokentille.

Tavallaan kannatan, mutta tavallaan en. Kasaisi vähän turhan paljon paineita pikkulapsille (elitistiryhmät vs. huonommat), mikä taas voisi entisestään alentaa motivaatiota ja näin ollen huonontaa oppimista. Toisaalta taas paremmilla oppilailla on usein aivan kuolettavan tylsää tunneilla, kun huonompia pitää auttaa koko ajan ja opetus seuraa heidän tasoaan.

Jenkeissähän esim. yliopistohaussa otetaan huomioon 'class ranking', eli miten olet pärjännyt suhteessa luokkakavereihisi/ikäluokkaasi (en muista tarkkaan miten se meni, mutta kuuntelin just eilen esitelmän jenkki- ja brittihaun eroista). Tämä toisaalta kannustaa opiskelemaan kovempaa, mutta toisaalta taas edistää kilpailua luokan kesken. Onko se sitten positiivinen asia oppimisen kannalta? Joillekin oppilaille ehkä, mutta väittäisin että useimmilla vaikutus on pelkästään negatiivinen.

anix sanoi hyvin, eli taitava opettaja ottaa kyllä huomioon oppilaiden tasoerot ja pystyy opettamaan kaikkia tasonsa mukaan. Valitettavan harvoin opettajat eivät kuitenkaan osaa tätä, joten oppilaiden jakamista parempi ratkaisu olisikin opettajien kouluttaminen.

Muistan miten jouduin yläasteella aina enkun tunneilla lukemaan sanakirjaa (ei siis suomi-englanti, vaan longman dictionary english-english), koska olin tehnyt kaikki tehtävät 5 kertaa nopeammin kuin muut, eikä opettajalla ollut aina antaa ekstramateriaalia :jahas: Kyllä mä varmaan silti jotain opin, mutta pirun tylsää se oli.

 

[rollipeikko]

Varmaan olisi hyvä saada ryhmäkoot pienemmiksi. Jos on se 20-30 mukulaa kaitsittavana, niin ei siinä kovin paljon pysty tarjoamaan erityistä huomiota niille fiksuille tai pahnan pohjimille.

 

[Dippi]

Kaikkein vaikein yhdistelmä lienee puutteelliset esitiedot JA haluttomuus kerrata niitä omatoimisesti.

Plus haluttomuus ylipäätään oppia sitä asiaa, joka edellyttää noita esitietoja.

Hei opettaja! *viittaa* Miksi puhutaan oppijasta eikä opiskelijasta/oppilaasta? Tuo ärsytti mua ihan älyttömästi, kun tein virkahakua varten opetusportfoliota, ja jouduin katselemaan noita kasvistermejä.

 

[Taskuamatsoni]

Muistan miten jouduin yläasteella aina enkun tunneilla lukemaan sanakirjaa (ei siis suomi-englanti, vaan longman dictionary english-english), koska olin tehnyt kaikki tehtävät 5 kertaa nopeammin kuin muut, eikä opettajalla ollut aina antaa ekstramateriaalia :jahas: Kyllä mä varmaan silti jotain opin, mutta pirun tylsää se oli.

Mie keskityin piirtelemään pulpettiin ja heittelemään luokkakavereitten päälle kuminpalasia tässä tilanteessa Joku muu ois jääny jälkkäriin, mutta en mie, kun mie oli open mielestä niin fiksu...

IMO tärkeintä peruskoulussa olisi opettaa lapset ajattelemaan ja tekemään töitä sen eteen. Jos sattuu olemaan nopea ja fiksu, ja osaa tehdä asiat ilman sen kummempaa miettimistä, ei opi tekemään töitä tai oikeestaan opiskelemaan jos opetustahti menee keskinkertaisten mukaan. Tän takia sitten fiksuillakin voi tulla hieman ongelmia jatko-opinnoissa, niistä kun ei luistella läpi pelkällä maalaisjärjellä vaan pitää ihan oikeasti perehtyä asioihin. Ite oon hyvä esimerkki ihmisestä, joka luisteli vaivattomasti peruskoulun ja lukion läpi koht. hyvillä arvosanoilla, mutta järkyttyi jatkossa, kun ois ihan oikeesti pitänyt tehdäkin jotain...

 

[Ultimecia]

Olisiko lapsille pakko kertoa, millä perusteella ryhmäjako on tehty? Tiedän, että pieniäkään lapsia ei voi sumuttaa ihan mahdottomasti, mutta voihan jakoa perustella jollain muullakin kuin sillä, että tuo on sisäsiittoinen saapas ja tuo lapsinero.

Itseäni huolestuttaa (tai mietityttää) opetuksessa eniten se, kuinka paljon nykyään mahdetaan antaa periksi näille lasten "en halua" -väittämille sen perusteella, että omat koulumuistot ovat muka niin kamalia eikä niitä haluta välittää eteenpäin. Lähinnä tarkoitan esimerkiksi vastaamista, vaikka ei viittaa tai muuta äänessäoloa, josta monikaan ei erityisesti pidä mutta joka on korvaamaton taito oppia edes sietämään ajatellen tulevaa elämää. En tiedä todellista tilannetta muutamaa yksittäistä keskustelua lukuunottamatta joten en tiedä, mikä asian todellinen laita on, mutta kovasti kummastuttaa se miten kaikki vähänkään epämiellyttävä/neutraali halutaan karsia pois ettei niille lapsille vain tule paha mieli. En kannata luokan huonoimman laulajan nöyryyttämistä soolo-osuuksilla porukan edessä, mutta ei kaikki voi olla aina superkivaa; asioita pitää oppia jossain määrin tekemään rutiinilla, vaikka ei olisikaan omaa lempitekemistä. Tästä olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteitä opettajilta ja muilta ohjaajilta.

 

[modified]

mutta järkyttyi jatkossa, kun ois ihan oikeesti pitänyt tehdäkin jotain...

Eikö tuo koske edes pelkästään opintoja vaan töissä voi tulla melkoisia ongelmia jos annetaan nivaska papereita eteen ja oma homma olisi tehdä niiden perusteella tärkeitä päätöksiä.

 

[Dippi]

Tästä olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteitä opettajilta ja muilta ohjaajilta.

Itse ohjaan yliopistossa perustutkinto- ja jatko-opiskelijoita ja esiintymiskyvyn puute pistää jatkuvasti silmään.

3. vuoden opiskelijoiden seminaariesityksissä lähtötaso on lähes poikkeuksetta se, että esitys luetaan paperilta, ja sekin takkuaa, kun kädet tärisevät jännityksestä niin pahasti. Siis mitä helvettiä? Esiinnytään tuttujen edessä 30 hengen luokkahuoneessa, puhutaan asiasta jota on ollut aikaa valmistella ja opetella yli kuukausi, ja esityksen saa pitää suomeksi - miksi se on noin vaikeaa vielä tässä vaiheessa? Kyllä mullakin kädet tärisi yläasteen ensimmäisissä esityksissä, mutta luulisi nyt että kokemusta olisi karttunut tähän mennessä.

Siitä sitten pitäisi kouluttaa ihminen pitämään sujuvia esityksiä kansainvälisissä tilaisuuksissa englanniksi, ilman lunttilappuja tai projektorilta lukemista ja vastaamaan vielä kysymyksiinkin.

Miten paljon esiintymistä harjoitellaan peruskoulussa tai lukiossa? Omalta kouluajaltani en muista kuin pari julkista esiintymistä luokan edessä, mutta onko tästäkin nyt luovuttu kun oppijoita ei saa "kiusata"?

 

[Mattih3]

anix sanoi hyvin, eli taitava opettaja ottaa kyllä huomioon oppilaiden tasoerot ja pystyy opettamaan kaikkia tasonsa mukaan. Valitettavan harvoin opettajat eivät kuitenkaan osaa tätä, joten oppilaiden jakamista parempi ratkaisu olisikin opettajien kouluttaminen.

Kyllä opettajan koulutus nykyisin käsittelee kaikkia noita asioita. Mutta ei se koulutus tee ihmisestä hyvää opettajaa, jos tällä ei ole motivaatiota kehittyä työssään. Opettajien kouluttamista parempi ratkaisu olisikin opettajan ammatin arvostuksen ja siitä maksettavan rahallisen korvauksen nostaminen sellaiselle tasolle, että noihin hommiin saataisi oikeasti kiinnostuneita ja lahjakkaita ihmisiä. Tällä hetkellähän opettajaksi hakeudutaan joko kutsumuksesta (nämä ovat hyviä opettajia yleensä) tai siksi, kun ei siellä yliopistossa oikein pärjätty ja opettajan paperit saa helposti ja siinä hommassa ei tartte miettiä mitään kun käy vaan valmiit opetusmateriaalit kahdeksankymmentäluvulta läpi. (Nämä ovat niitä vähemmän hyviä opettajia).

Tuosta esiintymistaidosta on mulla aika lailla saman suuntaiset näkemykset. Toki hyviäkin esiintyjiä on, mutta ne ovat niitä yleensä luonnostaan, tai ovat oppineet esiintymistä jossain muualla kuin koulussa.

 

[Heikki M.]

Itse ohjaan yliopistossa perustutkinto- ja jatko-opiskelijoita ja esiintymiskyvyn puute pistää jatkuvasti silmään.

3. vuoden opiskelijoiden seminaariesityksissä lähtötaso on lähes poikkeuksetta se, että esitys luetaan paperilta, ja sekin takkuaa, kun kädet tärisevät jännityksestä niin pahasti. Siis mitä helvettiä? Esiinnytään tuttujen edessä 30 hengen luokkahuoneessa, puhutaan asiasta jota on ollut aikaa valmistella ja opetella yli kuukausi, ja esityksen saa pitää suomeksi - miksi se on noin vaikeaa vielä tässä vaiheessa? Kyllä mullakin kädet tärisi yläasteen ensimmäisissä esityksissä, mutta luulisi nyt että kokemusta olisi karttunut tähän mennessä.

Siitä sitten pitäisi kouluttaa ihminen pitämään sujuvia esityksiä kansainvälisissä tilaisuuksissa englanniksi, ilman lunttilappuja tai projektorilta lukemista ja vastaamaan vielä kysymyksiinkin.

Miten paljon esiintymistä harjoitellaan peruskoulussa tai lukiossa? Omalta kouluajaltani en muista kuin pari julkista esiintymistä luokan edessä, mutta onko tästäkin nyt luovuttu kun oppijoita ei saa "kiusata"?

Sellaista se on insinöörien kanssa. Hyväksy se.

 

[Dippi]

Tällä hetkellähän opettajaksi hakeudutaan joko kutsumuksesta (nämä ovat hyviä opettajia yleensä) tai siksi, kun ei siellä yliopistossa oikein pärjätty

Akateemisessa maailmassa opettajaksi hakeutuu motivoitumattomia ihmisiä myös siksi, että ei ole väylää valita selkeästi eriytettyjä tutkimus- tai opetuspainotteisia uria. Varsinkin väitöksen jälkeen on joko roikuttava hyvinkin määräaikaisella (3-6 kk) projektipalkalla tutkijana tai sitten ryhdyttävä opettamaan - taidoista ja motivaatioista riippumatta - jotta saa viran perseen alle. Suomessa tehtiin paha virhe, kun apulaisprofessorin virat lakkautettiin. Nyt ainoat virat ovat lehtori ja professori ja koska professoriuteen pitää "kypsyä" (monessakin mielessä ;)), niin erinomaiselle tutkijalle mutta ehkä vähän vähemmän hyvälle opettajalle jää ainoaksi vaihtoehdoksi lehtoraatti ja opetus.

Sellaista se on insinöörien kanssa. Hyväksy se.

Myös diplomi-insinöörin tutkinnon suorittaneena en hyväksy tuota väittämää. Hyvä esiintymiskyky kuuluu pätevän asiantuntijan taitoihin.

 

[Alyssa]

Miten paljon esiintymistä harjoitellaan peruskoulussa tai lukiossa? Omalta kouluajaltani en muista kuin pari julkista esiintymistä luokan edessä, mutta onko tästäkin nyt luovuttu kun oppijoita ei saa "kiusata"?

Meillä ei ainakaan peruskoulussa harjoiteltu esiintymistä juuri ollenkaan. Olen myös saanut sen käsityksen, että tavallisessa lukiossakaan ei hirveästi esiinnytä luokan/minkään muunkaan edessä. Saattaa johtua osittain siitä, että ylppäreissä ei ole suullisia kokeita (tosin esim. ranskaan suunnitellaan suullisia kokeita, mun ranskan ope ainakin ajaa asiaa ja tein kerran opettajalle pari muutaman minuutin koe-esitelmää, jotka opettaja näytti jossain opettajakokouksessa tms.)

Meillä on koulussa tavallisen yläasteen lisäksi MYP (middle year programme), eli IB-lukioon valmistava yläaste. Niistä oppilaista huomaa, että ovat joutuneet esim. pitämään esitelmiä todella paljon ja esiintyminen on aivan toista luokkaa kuin muilla. IB:llä tehdään paljon suullisia kokeita, kaikissa kielissä on useampi suullinen loppukoe. Muutenkin esiintymistä harjoitellaan tosi paljon ja voin sanoa, että omalla kohdallani luokan edessä puhuminen ei tuota enää minkäänlaisia ongelmia (vaikka aiemmin olin aika epävarma). Olen pitänyt esitelmiä suomeksi, englanniksi, ruotsiksi ja ranskaksi, mitä en olisi aiemmin osannut kuvitellakaan. Ja siitä on todella ollut hyötyä. Normilukio voisi ottaa mallia, sillä esiintymistaitoa tarvitaan tulevaisuudessa.

Oppilaat pitäisi vaan pakottaa sinne luokan eteen, eivät ne muuten opi. Pienestä pitäen muutaman minuutin esitelmiä kaikkien edessä, oppisivat puhumaan sujuvasti ja ennenkaikkea jännittämättä.

 

[HeatN]

Esiintymisestä: sitähän oppii vain tekemällä. Mä itse päätin joskus yläasteen lopulla, että halaun kamalasta esiintymispelostani eroon ja aloin hakeutua tietoisesti tilanteisiin, joissa jouduin olemaan esillä ja äänessä. Nyttemmin siitä on ollut hyötyä ja osaan esiintyä ja puhua melko luontevasti, myös englannin kielellä. Ylpäärikirjoituksissa on kyllä vapaaehtoisia suullisen kielitaidon kokeita niin äidinkielessä kuin vieraissakin kielissä.

Tasoryhmä-jaossa minua mietityttää eniten ehkä se, että onko oikein jo peruskoulussa lähtien antaa oppilaille mahdollisuus selvitä koulusta erilaisin tiedoin? Eli jos ei nyt satu matikka kiinnostamaan tai sitä ei osaa, onko kaikkien kannalta oikein laittaa oppilas johonkin ryhmään, joka etenee hitaammin, ei ehkä käy kaikkia samoja asioita kuin toisen ryhmän oppilaat? Kyllähän koulun läpäisemisen tulisi olla kaikille samanarvoinen ja täten myös numeroiden tulisi olla samanarvoisia. Oletetaan, että luokkatasolta tulee kolme eri tasoryhmää tietyssä aineessa. Miten arvosanat jakautuvat? Jos olen siinä "parhaassa" ryhmässä keskivertoas huonompi mutta muissa ryhmissä olisin hyvä, saankin vain ryhmän tason mukaan esimerkiksi numeroksi 7 kun toisessa ryhmässä numeroni voisi olla 9 tai 10. Otetaanko näitä huomioon? Jos ei, niin käytännössähän "huonoimmassa" ryhmässä olevien ei ole mahdollista edes saada 9 tai 10 todistukseen.

 

[pakkoostos]

Ei lapsia peruskouluun oo pakko pistää. Voi hankkia yksityisopettajan, vanhemmat voi opettaa kotona tai laittaa vaikka sisäoppilaitokseen jonnekki sveitsiin.

Ei valtion aivopesulaitoksiin lapsia aina kannata tunkee. Tytöt oppii käyttäytyy ja pukeutuu ku huorat ja pojat oppii käyttää huumeita ja kaikkea muuta rumaa.

Ne jotka on lahjakkaita ja ei häiritse muita niin niitä kiusataan ja jos tosta valittaa opelle niin se on kiusatun syytä.

Tervetuloa suomeen

 

[dab01]

Don´t feed the troll. ;)

Opettamisen vaikeudet ovat todellakin olemassa niin kauan kuin ihmisiä opetetaan, tai koitetaan opettaa. Tasoeroja on jokaisessa ryhmässä, vaikka ottaisi miten homogeenisen poppoon tarkkailuun. Jokaisen yksilölliset oppimistaidot ja kyvyt ovat sitten vielä eri asia, mutta todellakin hyvä opettaja joutuu aina valitsemaan monessa kohtaa miten edetä. Vaihtoehtoja on monia, mutta sitten tulee juuri kysymykset mennäänkö ns. heikkoimman mukaan, vaiko jonkinlaisen keskiverto-oppilaan..?

Tuo tasojako voisi jossain määrin toimia, mutta tuollaisella jaolla on valitettavan usein rumat jäljet pitkälle tulevaisuuteen. Lapset ja nuoret kun varttuvat eri tahtiin on vaikeaa sanoa jostain tietystä ikäluokasta, että tuo tulee pärjäämään ja tuo ei niinkään. Ääripäiden erottaminen toisistaan on helpompaa, mutta 6-8:n oppilaiden erottaminen toisistaan ei olekkaan niin päivänselvää miltä se numeroissa näyttää. Tässä kohtaa tulee juuri esiin esimerkiksi oppilaiden tausta esimerkkinä saman tasoiset osaamiset, mutta osaamisen kuvailussa tapahtuvat erot(anna ketsuppia - vaimo kiltti, olisitko niin ystävällinen ja ojentaisit minulle ketsuppia, kiitos) Okei kärjistetty esimerkki, mutta yhden tunnetun ja osaavan proffan käyttämä ja avasi ainakin minun silmäni asian suhteen.

Mielenkiintoinen keskustelu tosiaan, täytyy palata tänne huomenissa hieman selvempänä :kippis1:

 

[D.Yates]

Itse kuulun siihen ryhmään jota on opetettu 9 vuotta peruskoulussa + lukio päälle sluibaamaan ja notkumaan pöydän ääressä. Opinnot nyt sai vielä kahlattua mutta voi pojat että töissä välillä tökkii kun pitäisi tehdäkin jotain. Eihän ne hommat mitään rakettitiedettä ole, mutta kun pitäisi edes aloittaa sen verran että olisi jotain powerpointilla näyttää.

Myös diplomi-insinöörin tutkinnon suorittaneena en hyväksy tuota väittämää. Hyvä esiintymiskyky kuuluu pätevän asiantuntijan taitoihin.

Onneksi osaan sen verran sujuvasti improvisoida paskapuhetta että sillä pärjää sluibailusta huolimatta.

 

[modified]

Kyllähän koulun läpäisemisen tulisi olla kaikille samanarvoinen ja täten myös numeroiden tulisi olla samanarvoisia. Oletetaan, että luokkatasolta tulee kolme eri tasoryhmää tietyssä aineessa. Miten arvosanat jakautuvat? Jos olen siinä "parhaassa" ryhmässä keskivertoas huonompi mutta muissa ryhmissä olisin hyvä, saankin vain ryhmän tason mukaan esimerkiksi numeroksi 7 kun toisessa ryhmässä numeroni voisi olla 9 tai 10. Otetaanko näitä huomioon? Jos ei, niin käytännössähän "huonoimmassa" ryhmässä olevien ei ole mahdollista edes saada 9 tai 10 todistukseen.

Tietenkin niillä täytyy olla samanlaiset kokeet. Eikä niin, että yks luokka saa 10-9, toinen 8-7 ja kolmas 6-4.

Jos asiaa haluttaisiin viedä pidemmälle, niin tasoryhmät pitäisi olla ainekohtaisia.