Opettajia tms.

[Corto]

Nyt jännittää!
Olen ensiviikolla menossa ala-asteelle tekemään ensimmäistä sijaisuuttani.Innoissani hain ko.töitä ja tärppäsi yllättävän pian. Nyt rupesi rimakauhu pukkaamaan :(
Koska kokemusta ei noista hommista vielä ole.
Ajattelin että löytyiskö pakkiksen väeltä viimehetken vinkkejä sijaisneitsyyden menettämiseen?

 

[paksuaki]

Nyt jännittää!
Olen ensiviikolla menossa ala-asteelle tekemään ensimmäistä sijaisuuttani.Innoissani hain ko.töitä ja tärppäsi yllättävän pian. Nyt rupesi rimakauhu pukkaamaan :(
Koska kokemusta ei noista hommista vielä ole.
Ajattelin että löytyiskö pakkiksen väeltä viimehetken vinkkejä sijaisneitsyyden menettämiseen?

Otat rennosti ja kohtele oppilaita kunnioittavasti. Ne on yllättävän fiksuja kapistuksia. Jos et ymmärrä kysymystä, niin kysy mitäkö tarkoittivat, ja puhu itse selkeästi opetettavista asioita. Älä käytä yhtään enempää vaikeita termejä, kuin on aivan pakko. Hae vertauskuvia ajankohtaisista asioista, jotka koskettaa oppilaita. Älä ole koomikko, mutta älä kuitenkaan tosikkokaan. Tilanne kertoo yleensä miten on paras opettaa, kunhan pysyt tunnin rungossa etkä kovin paljon sooloile niin hyvä tulee. :thumbs:

 

[mxm]

Tuli oltua puolisen vuotta sijaisena sekä ala-asteella että yläasteella ja oli kyl tosi opettavaista itelle!
Pidä auktoriteetti mutta älä ole vittumainen. Lapset aina testailee, miten pitkälle sijaisen kanssa voi mennä, sille on hyvä laittaa piste heti alkuunsa mutta jollain "pehmeällä" tavalla, ei siis pesismailaa mukaan. Ala-asteelaiset on aika helppo saada innostumaan asioista ja kokemuksesta voin sanoa, että miespuoliselta sijaiselta se käy hemmetin nopeasti:D Turhan muodollinen ja opettajamainen ei kannata yrittää olla, sellaista paskanjäykkää sijaista ei jaksa kukaan katella.

 

[iivili]

Kolme vinkkiä:

1) suunnittele opetus etukäteen pitemmällä aikavälillä (kurssisuunnitelma)
2) suunnittele opetus etukäteen lyhyemmällä aikavälillä (viikko)
3) suunnittele opetus tuntitasolla (minuuttiaikataulu).

Kun olet noi kolme tehnyt huolellisesti, niin muista, että tarkinkin suunnitelma on vain raami. Siitä pitää voida poiketa rajustikin, jos tarvitsee, jos oppilaiden paras ja oppiminen poikkeamista vaatii. Älä jää suunnitelmiesi orjaksi. Ne ovat erinomainen renki, mutta huono isäntä. Tutustu myös ennakolta opetettavaan asiaan, esim. maantiedossa siihen, mitä ovat leveys- ja mitä taas pituuspiirit ja miksi niitä niillä nimillä kutsutaan. Opettajien maine kaikkitietävyydestä ei suinkaan perustu siihen, että he olisivat OIKEASTI kaikkitietäviä vaan ennakointiin ja suunnitteluun. ;)

Muista leikinomaisuus (koska ala-asteesta kyse), mutta myös se, että pitää niiden ipanoiden opiskellakin. Opiskelu vain on hyvä naamioida leikiksi sen ikäisillä. Paksuakilta hyviä vinkkejä.

Työllistä oppilaita, järkkää heille tekemistä mieluummin liikaa, kuin liian vähän. Tunnin sisällöstä on tod. näppärä tiputtaa jotain pois, mutta pirun vaikeaa lennosta lisätä mitään mielekästä, jos sattuu jäämään ns. luppoaikaa. Devil finds work for idle hands and minds kuuluu vanha sanonta lontooksi, eli järjestyshäiriöiden alku ja juuri on usein tylsistyminen, eli opetukseen liittyvää fiksua hommaa pitäisi järkätä jokaiselle oppilaalle riittämiin (helpommin sanottu, kuin tehty).

 

[Misanthrop]

3) suunnittele opetus tuntitasolla (minuuttiaikataulu).

Tuo kohta unohtuu kyllä nopeasti. Aloittelevalle opettajalle toki on hyötyä perusteellisesta suunnittelusta, mutta pidemmän päälle ja rutiinin karttuessa ei itselleen kannata kasvatusalan palkoilla stressiä hankkia. Älkääkä nyt sanoko, että "open työ on kutsumusammatti", kyllä mä sen tiedän. Kutsumuksella ei vaan elä.

Tärkein vinkki heti alkuun, mikäli olet pidempää sijaisuutta menossa tekemään:
Älä yritä luoda luokastasi mitään vapaan kasvatuksen Summerhillia, vaan tee heti selväksi, kuka luokassa on aikuinen. Tuosta oppilaiden kunnioittamisesta ja ymmärtämisestä voi tulla loputon suo, josta ei välttämättä koidu mitään hyvää. Kaikkea ei lapselle tarvitse perustella, riittää kun sanoo, että näin tehdään ja piste. Okei, ymmärrän mitä kunnioittamisella tuossa edellä tarkoitettiin, mutta järkevintä on pistää tenaville tiukka linja heti alkuun ja löysäillä liekaa sitten jälkeenpäin.
Päinvastoin tehtynä tuskin onnistuu.

 

[Sininenporkkana]

Jos et ymmärrä kysymystä, niin kysy mitäkö tarkoittivat, ja puhu itse selkeästi opetettavista asioita.

tän muute huomaa monesta opettajasta että ne ei ymmärrä mitä kysytään, kun monesti on tullu kysyttyy jotain ja opettaja vastaa johonkin ihan muuhun kysymykseen.... ei muuten mutta tulee vaan siitä opettajasta palikkamainen fiilis

 

[iivili]

Tuo kohta unohtuu kyllä nopeasti. Aloittelevalle opettajalle toki on hyötyä perusteellisesta suunnittelusta, mutta pidemmän päälle ja rutiinin karttuessa ei itselleen kannata kasvatusalan palkoilla stressiä hankkia. Älkääkä nyt sanoko, että "open työ on kutsumusammatti", kyllä mä sen tiedän. Kutsumuksella ei vaan elä.

Juu, totta tuokin. Hyvin äkkiä oppii pärjäämään hyvinkin pitkälle pelkällä viikkosuunnitelmalla ja pyöräyttämään semmoisen kasaan suht joutuin. Prosessia toki nopeuttaa paitsi työkokemus, niin myös se, kun oppii tuntemaan oppilaansa paremmin.

 

[AGR]

Nyt jännittää!
Olen ensiviikolla menossa ala-asteelle tekemään ensimmäistä sijaisuuttani.Innoissani hain ko.töitä ja tärppäsi yllättävän pian. Nyt rupesi rimakauhu pukkaamaan :(
Koska kokemusta ei noista hommista vielä ole.
Ajattelin että löytyiskö pakkiksen väeltä viimehetken vinkkejä sijaisneitsyyden menettämiseen?

No fear. Helppo homma. Tai siis ala-astelaiset saa kyllä kuriin. Toista se on ylä-astelaisten kanssa, ne on perkeleestä ne. Mut tollaset lapset on yleensä ihan kivoja. Pidä auktoriteetti ja käytä sitä ääntä jos tarvitsee. Ole rentona vaan, jännityksen ne lapset aistii heti ja alkaa kokeilemaan.

Nimimerkillä: "Nuoriso-ohjaaja"

 

[Hippa]

Tuosta oppilaiden kunnioittamisesta ja ymmärtämisestä voi tulla loputon suo, josta ei välttämättä koidu mitään hyvää. Kaikkea ei lapselle tarvitse perustella, riittää kun sanoo, että näin tehdään ja piste. Okei, ymmärrän mitä kunnioittamisella tuossa edellä tarkoitettiin, mutta järkevintä on pistää tenaville tiukka linja heti alkuun ja löysäillä liekaa sitten jälkeenpäin.
Päinvastoin tehtynä tuskin onnistuu.

Ehdottoman eri mieltä olen tuossa. Lapsille täytyy aina perustella MIKSI, jos ne sitä perustelua pyytää. Paras on tietty perustella aina, kun vaan tilanteeseen sopii (eikä vaan pyynnöstä). Lapsen on paljon helpompi toimia ohjeen/käskyn mukaan, kun tietää mikä tarkoitus sillä on.

Perustelu ei kuitenkaan tarkoita mitään luovuttamista. Tiukkana täytyy olla, jos tilanne vaatii.

 

[Hippa]

Tää on tietty tulevan luokanopettajan lempiaihe Olen itse siis tehnyt 4 lukuvuonna sijaisuuksia eri ala-asteilla (kerran yläasteella). Melkein kaiken olen oppinut kantapään kautta.

Mun ohjeet ovat sitten seuraavanlaisia...

Suunnittelu on erittäin hyödyllistä, jos vaan sitä yhtään pääsee tekemään. Varsinkin yllättävissä sijaisuuksia ei ehdi suunnitella oikeastaan yhtään. Onneksi opeoppaat on aika kattavia ja sijaisuuksista selviää hengissä niiden avulla.

Oppilaat voi olla aika reippaastikin eri tasoisia, joten jos vaan pystyt keksimään jotain lisätehtäviä, nopeat oppilaat yleensä innostuu niistä kovastikin. Varsinkin, jos se on jotain erilaista normaalikoulutehtäviin verrattuna.

Yksi ehdottoman tärkeitä ohjeita on se, että ei kannata huutaa. Sitä kannattaa käyttää tehokeinona ainoastaan sellaisissa tilanteissa, joissa on jonkinlainen rähinä päällä (esim. tappelu). Jos ei yleensä huuda niin se yksi kova karjaisu pysäyttää kyllä kaikki lapset Olen itse sijaisena oppinut keinon, joka toimii pienten lasten kaa (1-3lk). Olen sanonut tunnin alussa, että kun nostan käden ylös, jokainen nostaa oman käden ylös samalla tavalla ja pistää suun kiinni. Se on toiminut tosi hyvin, muutamassa minuutissa on luokka hiljaa. Isompien lasten kanssa luokka on yleensä hiljentynyt, kun vaan on itse hiljaa ja katsoo tiiviisti luokkaa.

Lapsille kannattaa olla mukava, mutta myös olla se luokan aikuinen. Jos ei jotain tiedä, kannattaa myöntää ihan avoimesti. Lapset kiinnittää myös tosi paljon huomiota pikku nippelinappelijuttuihin. Mullekin on monesti opetettu miten kirjoitetaan eri kirjaimet tai numerot

Takataskussa kannattaa pitää kaikenlaista aktiviteettia, erilaisia leikkejä, pelejä, tehtäviä. Ihan mitä vaan, jolla saa lapset työllistettyä tarvittavaksi ajaksi.

Kysyminen ei koskaan ole turhaa. Neuvoa voi kysyä niin lapsilta luokan rutiineissa kuin muilta opettajilta koulun tavoissa tai jos on hankalaa.

Ole oma itsesi. Lapset huomaa kyllä, jos teeskentelee.

Nämä ohjeet siis pienikokoiselta naisihmiseltä, joka on pärjännyt erittäin hyvin sijaisopettajana. Jopa yläasteen ruotsin open sijaisena

 

[Misanthrop]

Ehdottoman eri mieltä olen tuossa. Lapsille täytyy aina perustella MIKSI, jos ne sitä perustelua pyytää.

En tarkoittanut, ettei mitään perustella, mutta kyllä skidien on ymmärrettävä, että tietyt asiat ovat sellaisia, joista ei keskustella. Aika metsään mennään siinä vaiheessa kun opettaja pyrkii "olemaan oppilaiden tasolla" (tällä en tarkoita opetusta) tai "olemaan lasten kaveri". Ei toimi.
Liian suurta taakkaa ei itselleen kannata opetuksen suunnittelusta tosiaan ottaa, ne "ottakaa tehtäväkirja esiin ja tehkää tehtävät sivulta..."-tunnit ovat ihan sallittuja. Jätetään spektaakkelit Broadwaylle.
Voi vaikkapa pyrkiä siihen, että joka oppitunnilla on joku snadi ekstrajuttu, joka saa natiaset mukaan. Oli se sitten peli, piirros,yllättävä näkökulma asiaan tms. Muuten suunnittelusta täytyy sanoa, että ovenkahvapedagogiikka

 

[Misanthrop]

Takataskussa kannattaa pitää kaikenlaista aktiviteettia, erilaisia leikkejä, pelejä, tehtäviä. Ihan mitä vaan, jolla saa lapset työllistettyä tarvittavaksi ajaksi.

Kysyminen ei koskaan ole turhaa. Neuvoa voi kysyä niin lapsilta luokan rutiineissa kuin muilta opettajilta koulun tavoissa tai jos on hankalaa.

Ole oma itsesi. Lapset huomaa kyllä, jos teeskentelee.

Eka ja toka ovat ehdottoman totta.
Kannattaa olla oma itsensä, mutta itselleen pitää myös tehdä selväksi, mikä ero omalla opettaja-minällä ja yksityishenkilö-minällä on. Opetustyötä tehdään kyllä omalla persoonalla mutta nuo kaksi edellämainittua ei pitäisi olla sama asia.