Oodi kehonrakennukselle

[remu]

Tässäpä pieni oodi rakkaalle harrastukselleni ja kaikille veljilleni sekä siskoilleni jotka jakavat tämän hienon harrastuksen kanssani. Avatkaahan muutkin sanallinen arkkunne.

Minun kotini

Etkö rakastakin herätä aamulla 1,5 h ennen töihinlähtöä, juoda kupin kahvia tyhjään mahaan ja lähteä
aamuaerobiselle pimeään aamuun. Kuunnella korvalapuilla juuri sitä musiikkia kuin haluat ja olla 45 min täysin itsesi, ajatuksiesi
ja pienen hulluudentunteen kanssa. Katsoa kun valot alkavat syttyä kerrostalon ikkunoihin ja aamu alkaa vähitellen sarastaa muillekkin.

Etkö rakastakin outoja katseita ja kuiskauksia työpaikalla kun mikropizzojen tilalla syötkin kuivaa kanaa ja pakastevihanneksia, sekä
välipalasi jo hieman kulahtaneesta sheikkeristäsi. Mieleesi tulee taas tämä outo, mutta niin kannustava hulluudentunne.

Etkö rakastakin stressaavan työpäivän jälkeen mennä salille, laittaa taas laput korville, huomata iloksesi että kyykkypaikka on vapaa.
Tiedät jälleen saavasi olla tunnin ajan omassa maailmassasi. Rehellisessä maailmassa. Maailmassa jossa ei ole kuin sinä ja rauta.

Etkö rakastakin treenin jälkeen hoiperrella lähes viimeisillä voimillasi pukuhuoneeseen, tuntea kuinka endorfiini valtaa kehosi
ja viettää hetki nauttien niin ihanalta maistuvaa palautusjuomaa. Tiedät että voitit jälleen itsesi ja mikään ei tällä hetkellä
tee sinulle niin hyvää kuin tämä paakkuinen litku.

Mutta ennenkaikkea, etkö rakastakin sitä kun tuntuu ettei koko touhussa ole mitään järkeä, mutta menet vessan peilin eteen
ja nostat kätesi tuplahauisposeeraukseen, jännität jokaisen lihaksesi äärimmilleen ja sanot itsellesi : "Minä tein tämän. Vain minä.
Tämä on minun kotini. Tästä en halua luopua, ja tämän haluan rakentaa itseni näköiseksi." Naamallesi nousee pieni virne, ja selkätreeni
kutsuu.

 

[Hullu inkkari]

Ihana vaalea magnesium pöllyää ilmassa.
Hiljaa ja lumoavasti rauta kolisee.
Punttien nostelusta ovat lihakset väsyneet.
Tulisit aivan hiljaa, tulisit juuri nyt.

 

[Driamer]

Astut salin eteiseen ja riisut kenkäsi, kenkien seuraksi jää myös tunne siitä että olisi muitakin asioita tehtävänä.
Menet pukuhuoneeseen ja riisut arkivaatteet jotka jätät naulakkoon roikkumaan. Samalle koukulle jää myös odottamaan stressi ja arkiset velvollisuudet.
Puet hiukan vahvan tuoksun omaavat salivaatteet päälle, jotka ihoon koskiessaan ilmoittavat sinulle että "now it's all you".
Astut tyhjään saliin.
Juuri nyt kaikki muut asiakkaat ovat unten mailla, ja jättivät vain yksin sinulle tämän hetken vietettäväksi raudan ja itsesi kanssa.
Voit viettää vaikka koko treenin tehden sarjoja kevyillä painoilla ilman tunnetta siitä että joku katsoo virnuen kaukaa. Voisit mutta et halua.
Haluat tuntea kipua ja hampaiden kiristystä.
Haluat tuntea että suoritus on tuskan takana, ja yksikään hikipisara ei ole hukattu.
Saatat olla hidas, saatat olla väsynyt, saatat näyttää luotaantyöntävältä.
Mutta perkele! SINÄ OLET VAHVA!!

 

[DoDo]

tarina

Näinhän se menee...

 

[Måpå]

Astut askeettiseen halliin. Haistat ilmassa voiman hajun.

Astut lavalle ja katsot tankoa hiljaa, mutta silti niin vihaisesti.
Olet yksin. Sydän hakkaa verta reisiin ja olet itsesi isäntä.
Kukaan ei katso sinua, koska siellä ei ole ketään. Vain sinä, tanko ja stondis.

 

[remu]

... Vain sinä, tanko ja stondis.

Repesin.