Ollakko vai eikö olla?

[Fortuna]

Tällläinen juttu minkä kirjoitan on jokapäiväistä elämää ja halusinkin kuunnella pakkislaisten mielipiteitä omaan asiaani.
Olen seurustellut mahtavan naisen kanssa 2,5 vuotta. Kaikki on mennyt suhteellisen normaalisti tähän asti, mutta nyt viimeiset puoli vuotta on ollut yhtä taistelua. Kaikki tämä taistelu johtuu vain ja ainoastaan minun kavereistani joita rakas tyttöystäväni ei yksinkertaisesti voi sietää. Tapahtumien kulku on ollut hyvin yksinkertaista, jos olen halunnut viettää aikaani kavereitteni kanssa ja käydä vaikka joskus todella harvoin heidän kanssaan baarissa niin tyttöystäväni on uhannut minua erolla.
Noh asia on jäänyt minulla sitten tekemättä suuren rakkauteni ansiosta tyttöystävääni kohtaan, mutta olen sanellut hänelle että ei hänelläkään sitten ole ilman minua asiaa baarielämään ilman minun seuraa.
Asia on mennyt sitten siihen pisteseen että tyttöystäväni käy salaa minulta ystäviensä kanssa baarissa (harvoin kylläkin).
Hänen mielestään se on ihan eri asia jos hän käy ystäviensä kanssa jossakin ja viettää aikaa, kun se että minä saisin viettää aikaa omien ystävien seurassa.....
Nyt olen miettinyt: onko järkeä menettää parisuhteen takia ystävät ja jatkaa vaan yhteiseloa naisen kanssa vai pitäisikö teiden erkaantua....
Tällä hetkellä mun olo on ihan

 

[Hippa]

Suosittelen keskustelemaan tyttöystäväsi kanssa vakavalla mielellä ja rauhallisesti. Jos tuollainen meno jatkuu puolin tai toisin, tulette eroamaan ennemmin tai myöhemmin.

Suhteesta ei tule yhtään mitään, jos ei ole yhteiset pelisäännöt. Jos joutuu jatkuvasti taistelemaan oikeuksistaan ja tekemisistään, ei suhteesta kertakaikkiaan ole mihinkään.

Voitte ehkä jonkun aikaa kokeilla voitteko muuttaa suhdetta parempaan ja katsoa sitten mitä teette suhteen kanssa.

Sen vaan sanon, että älä ihmeessä jää kärsimään suhteeseen, joka tekee teidät molemmat onnettomiksi.

 

[Gillyanne]

Hippa sanoikin oikeastaan jo melkeinpä kaiken oleellisen. Sen verran vielä lisäisin, että kannattaa aina muistaa, kuka on sinun elämäsi päähenkilö - se ei ole tyttöystäväsi, vaan se olet sinä itse. Ja tuo ei siis tarkoita sitä, että pitäisi ryhtyä itsekkääksi ja itsekeskeiseksi kusipääksi, vaan sitä, että tässä on nyt kyse sinun elämästäsi - mieti tarkkaan, kannattaako tuhlata sitä ei-toimivassa ja epätasa-arvoisessa suhteessa.

 

[Arvo Paperi]

Eihän tuollaisessa ole mitään järkeä. Miksi ne kaverit ovat kavereitasi? Jos ne ovat oikeita kavereita, eli teillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita, mielipiteitä ym. niin silloinhan kaverisi ovat osa elämääsi liikuitpa heidän kanssaan tai et. Ja silloin tytön pitäisi hyväksyä heidät yhtä lailla kuin sinutkin. Puhdas mustasukkaisuus ja epäilys on sitten toinen juttu, niitähän on puitu täällä ennenkin.

Voihan hänellä olla taustalla jokin sielullinen vamma, jota ei osaa tuoda esille puhumalla. Silloin sinun pitäisi osata olla psykiatri, ja se taas ei taida onnistua. Tietysti voi yrittää käydä yhdessä vaikka parisuhdeterapiassa tms. Jos tyttö vain väittää olevansa oikeassa eikä halua keskustella, ymmärtää tai joustaa niin silloin on turha jatkaa, ero on kuitenkin edessä ja elämä on sitä vaikeampaa mitä pitempään sinnittelee.

 

[Cockton]

Nyt olen miettinyt: onko järkeä menettää parisuhteen takia ystävät ja jatkaa vaan yhteiseloa naisen kanssa vai pitäisikö teiden erkaantua.

Ei ole mitään järkeä. Naisia tulee ja menee, mutta ystävät pysyy.

Mulla meni monta hyvää asiaa sivu suun, koska muija oli samanlaista läheisriippuvaista sorttia. Onneksi se homma meni puihin, ja tajusin ettei sellaisessa pullossa olisi pitkään voinut elää muutenkaan.

Lähellä oli, ettei vanhat hyvät ihmissuhteet menneet rikki juuri kuvailemiesi tyylisten juttujen takia. Jälkikäteen sain sitten todella vilpittömästi kertoa ystävilleni miten iloinen olen, etteivät välit menneet yhden naisen takia. Näin jälkikäteen ajateltunta naurettavaa, mutta eipä sitä silloin tajunnut.

Kuten edellä, suosittelen keskustelemaan. Suhteen pitää perustua ennenkaikkea tasa-arvoisuuteen ja yhdenvertaisuuteen. Kuulostaa pahasti siltä että tilanne on mennyt niin pahaksi ettei siitä ulos pääse, mutta jos pääsee, niin kunnollinen keskustelusessio (tai monta sellaista) on ainoa mahdollisuus. Mainittu taistelu on niin perseestä kuin olla vain voi...

Miettikää yhdessä mitä kummankin mielestä tarkoittaa hyvä ihmissuhde, jos käsitykset eivät kohtaa, niin miksi jatkaa väkisin tilannetta joka ei toimi?

Itse opin sen, että minulla siihen kuuluu myös se, että molemmilla on oma elämä myös suhteen ulkopuolella.

Ennenkaikkea parisuhteen pitäisi olla akkua lataava asia, ei kuluttava!

 

[reino]

Varsinaiseen asiaan mitään sanottavaa, muuta kuin samaa mieltä sen kanssa mitä jo Pakkiksen "vahvat naiset" sanoivat. Mutta mieti sitä mitä tarkoittaa että naisetkin ovat tässä tavallaan naista vastaan.

Ennenkaikkea parisuhteen pitäisi olla akkua lataava asia, ei kuluttava!

Vähintäänkin näin! Ja päinvastoin: parisuhteen ulkopuolisen elämän pitäisi olla parisuhteen akkua lataava asia.

 

[Gillyanne]

... Mutta mieti sitä mitä tarkoittaa että naisetkin ovat tässä tavallaan naista vastaan.

Minä en haluaisi nähdä asiaa niin, että tässä nyt kukaan ketään vastaan olisi. Vaan niin, että tässä suhteessa ei nyt kumpikaan selvästikään ole onnellinen, ja siksi voisi olla syytä viheltää peli poikki nyt, kun ei olla vielä missään major-luokan katastrofiriidoissa. Näin olisi molemmilla mahdollisuus etsiä itselleen uusi, sopivampi kumppani (ja totuuden nimissä voisi neitipuoleisella kyllä olla siinä välissä pienen tai vähän isommankin peiliinkatsomisen ja itseensämenemisen paikka...).

Toki täytyy muistaa sekin, että me kuulemme tässä (taas) vain toisen osapuolen näkemyksen asiasta. :piis: