Oletko tyytyväinen vartaloosi?

[BettyBlu]

Luin jostain että punttia harrastavat naiset ovat keskimääräistä tyytyväisempiä vartaloonsa. Pitääkö paikkansa?
Johtuukohan siitä että tuloksia tulee ja näkyy nopeasti. Itse olen tyytyväinen.

 

[Fiona]

Mä oon yleensä suht tyytyväinen, mutta tällä hetkellä en. Liikaa läskiä, yök :urjo:

 

[Lilith]

En ole. Liian vähän lihasta, liikaa läskiä. Mutta parempaan päin mennään...

 

[Helie]

Olen tyytyväinen sitten, kun lihasta on enemmän.. Muuten ihan ok.

 

[T.K.]

En ole tyytyväinen. :curs:

...Mutta mä en olekaan "punttimimmi", vaan ihan tavis saliharrastaja, joka ei edes halua isoja lihaksia.

 

[Ada]

Kehitys loppuu tyytyväisyyteen...ei vaan, olen tällä hetkellä tyytyväisempi vartalooni, kun olen koskaan ollut. Enkä enää murehdi sellaisesta, jota ei tällä ruumiinrakenteella voi koskaan saavuttaa (pitkät jalat, isot tissit jne). Fokus on myös osittain siirtynyt pois kropan estetiikasta siihen, miten se toimii ja mitä sillä pystyy tekemään. Aika ankara olen kuitenkin edelleen itselleni; aina pitäisi jaksaa nostaa penkistä vähän enemmän tai juosta vielä vähän kovempaa ja pidemmälle. Kiittää tätä vartaloa pitäisi, kun on kiltisti jaksanut mun perfektionismiani, vaikka raukkaa on välillä koeteltu milloin äärimmäisen vähällä syömisellä, milloin äärimmäisellä liikunnalla.

 

[Sulimaani]

Olen ihan tyytyväinen, vaikka ainahan sitä jotain pientä muuttaisi.

 

[reinhardt]

Luultavasti punttaavat naiset ovat tyytyväisempiä vartaloonsa osittain siitä syystä, että väkisinkin kehon toiminnallisuus alkaa tuntua tärkeämmältä kuin ulkonäkö. Vrt. joku fatburn aerobic, jota tehdään vain siksi, että rasvaa palaisi, ilman mitään muita tavoitteita, ja toisaalta taas punttitreeni, missä väkisinkin tulee kaikkia painojenlisäys- ja tekniikankehittämistavoitteita, vaikka olisi alunperin aloittanut puhtaasti ulkonäkötavoitteista.

Minä olen enimmäkseen tyytyväinen omaan vartalooni: varsinkin silloin kun treeni kulkee, pystyy tekemään jossain lajissa uusia vaikeita juttuja, mikään paikka ei jumita ja tuntuu kuin kroppa toimisi kuin sveitsiläinen kello. Tiedätte varmaan tunteen? Silloin sitä on ulkonäköönsäkin täysin tyytyväinen, koska ei ajattele asiaa, kun tuntuu niin pirun hyvältä. :thumbs:

 

[Taskuamatsoni]

Oon tyytyväinen vaikka pikkusen liikaa on fläsää siellä sun täällä ja väärät sääret. En kummiskaan jaksa rueta niitä itkemään, kokonaisuutena vartaloni on hyvä ja toimii. Asioita joille ei voi mitään on turha murehtia (esim. viärät sääret), asioita joille voi jotain on myös turha murehtia (esim. läski pylly), niille täytyy tehdä jotain. Tää on mun perusfilosofia (tsm) lähes kaikessa.

 

[Ironbutt]

Tämä on vaikea kysymys. Periaatteessa olen tyytyväinen kun ajattelee miten kauheassa kunnossa sitä joskus on ollut (164 cm/85 kg), mutta fläsää sais olla vähemmän. Ja niitä lihaksia enemmän. Toisaalta olen hetkittäin erittäin tyytyväinen: haba löytyy, selkä on levinnyt ja kokonaisuus on aika kiva. Ei sitä jaksa stressata turhista - kyllä se laardikin sulaa kun riittävästi töitä tekee.

 

[Tikari]

Luin jostain että punttia harrastavat naiset ovat keskimääräistä tyytyväisempiä vartaloonsa. Pitääkö paikkansa?
Johtuukohan siitä että tuloksia tulee ja näkyy nopeasti. Itse olen tyytyväinen.

Lihasta on vielä aivan liian vähän.
Selkä ei levene ja olkapäät ei kasva. :(
Reisissä ja peffassa on liikaa "valkoista lihaa".
Onneksi sentään vatsa on litteä eikä enää makkaraa. Jenkkakahvoja ei oo ja muutenkin löytyy vyötärö.

Muuten oon suht tyytyväinen, ja ehkä vielä jonain päivänä vähän enemmän tyytyväinen. Säärteni pituuteen en voi vaikuttaa, mutta yritys hyvä kymmenen kaikkeen muuhun.

 

[Akikonomu]

No, onhan se ruma ja rämä - mutta oma. Ei helkkari, kaikkeen sitä voi olla ihan tyytyväinen, noin yleisesti. Ei ehkä missiainesta, mutta sopivan kokoinen ja käyttökelpoinen...tätä kun vähän "kouluttaa" niin parempi tulee...

Onhan niitä sitten puutteitakin. Luisevat olkapäät ja pallomaha, noin ihan vain aluksi. Ja ne ns. lihakset - kasvaisivatpa ne yhtä nopeasti kuin känsät kämmeniin! Ja vielä erityisenä ketutusen aiheena mainittakoon eripariset etureidet. Siis ihan hirveää, miten parin vuoden työ katosi lähes kokonaan parissa viikossa polvileikkauksen jälkeen. Jumaliste, mä tahdon mun lihakset takaisin!!!

Mutta tuleeko niitä tuloksia - ja näkyvätkö ne - tarpeeksi nopeasti = ennen kuin alan kiipeillä seinille?

 

[HannaS]

Hyvinä päivinä olen tyytyväinen, huonoina en. Mikähän siinä on, kun näyttää omasta mielestään niin erilaiselta eri päivinä. Eilen katselin tyytyväisenä jalkojani peilistä, mutta tänä aamuna mietin, miksi mun jalat on niin onnettomat. Ne näytti ihan erilaiselta kuin eilen. Poikaystävä ei kyllä huomannu mitään eroa :D

 

[Hyzenthlay]

Olen kohtalaisen tyytyväinen, sillä olen ainakin paremmassa kunnossa kuin koskaan. Lihasmassaa on tullut lisää ja rasvatkin näyttää vähentyneen. Tietysti kun treenaa, niin vaatimukset kasvaa, ja nyt ne on pikku hiljaa hilautuneet vaan korkeammalle...

 

[Metri]

Tyytyväinen muuten mutta se iänikuinen pömppö ....
Tässä vähän aikaa sitten tuntui että olisi kiristynyt ja pömppökin olisi pienentynyt (läskiä se muuten on) mutta eilen kun vedin jalkaani paremmat housut teatteria varten, se vanha kaveri tuntui olevan paikoillaan ihan yhtä suurena kuin ennenkin. Pyöräillyt olen rutkasti enemmän kuin viime kesänä, samoin kävellyt, syönyt säästeliäämmin ja juomisetkin vähentänyt, mutta mutta ... No, pääasiassa tytyväästä ollaan. Kieltämättä jalat ovat kiristyneet. Testaan ehkes huomenna eräiden juhlahousujen avulla vielä tuon masun ja pömpön ympäryksen.

 

[XairaX]

En tykkää mun jaloista kun haluaisin niihin enemmän lihaksia ja lihaksilla tehtyä muotoa. Takareidet multa puuttuu totaalisesti! Yläkroppa on liian pieni. Vatsa on ihan kiva Ja kiitos punttauksen, mun ryhti on suorentunut.
Kai sitä vaan on niin kriittinen ihan vaan siksi että koko ajan tavoitteet nousee.. Ja itse ainakin olen nyt aika tyytymätön kun en saanutkaan kunnon treenejä aikaiseksi vaikka piti ja nyt olen vielä sairas!! Perkele..Olen nyt ehkä tyytyväisempi kroppaani kuin ennen. Haluaisin vain sitä lihasta paljon ja fläsää pois.

 

[Helga]

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen ollut tyytyväinen vartalooni aloitettuani punttitreenit. Ennen kävin jumpissa ja "kovan" treenin jälkeen palkitsin itseni herkuilla. Ja tulokset saattaa arvata...
Nyt noin kolmen vuoden punttitreenin ja 1.5 vuoden fitnesselämäntavan (tämä sisältää myös ruokavalion ;)) jälkeen olen tyytyväisempi kuin koskaan. Kroppani toimii niin kuin pitää ja esim. flunssaa en ole sairastanut aikoihin! Ja vaikka työ on rankkaa, en ole silti väsynyt. Paitsi hyvällä tavalla treenien jälkeen

Että vaikka alunperin sitä punttitreenillä lähti metsästämään parempaa kroppaa, on se nykyään vain yksi osa-alue kaiken tämän hyvän olon keskellä.
Ja lisää lihaksia olen tietysti valmis vastaanottamaan, mutta olen tyytyväinen näinkin!

 

[Hippa]

Olen tyytyväisempi kuin ennen, mutta en läheskään tyytyväinen. Joinain aamuina, ku vatsa on litteänä tunnen oloni kaunisvartaloiseksi, mutta noin muuten pidän itseäni yhä löysänä ja eltaantuneena

 

[Lååra]

Kun on hyvä treenivaihde päällä (henk.koht olen vasta menossa sen elämäntavan suuntaan, eli kunnon treenit ja fiksut syömiset on suht kausittaisia), olen tyytyväinen. Mutta kun treenin sijaan maistuu suklaa tms, tyytyväisyys häviää. Eli vaikka muutama viikko laiskuutta ei kuukausien ja vuosien työtä romutakaan, psyyken puolella se välillä tuntuu siltä. Toisaalta hyvä, tuleepa taas se polte ja kiire salille. Tämmönen tämän punttimimmin pää

 

[pikkuinen]

Kehitys loppuu tyytyväisyyteen...

Tämä on taivaan tosi.

Itse katselen itseäni peilistä aina (ehkä liiankin) kriittisesti. Rasvat pitäisi olla aina vähän alempana ja lihasta saisi olla aina vaan enemmän. Tuskin olen koskaan täydellisen tyytyväinen itseeni, mikä on hyvä asia, koska kehitys pysähtyisi siihen paikkaan. Mutta niinkuin varmasti jokainen punttaava mimmi, myös minä olen jotakuinkin sinut itseni kanssa. Elikkä olen suht tyytyväinen.

Jonakin päivänä mä olen iso tyttö... :D