Oletko opettanut lapsellesi toiminta ohjeita ahdistelun varalle?

[essi]

Tällä viikolla oli siis Tampereella lasten ahdistelija ahdistellut 7-12 vuotiaita tyttöjä heidän koulumatkallaan. Onneksi kukaan heistä ei ollut liikkeellä yksin vaan kaverin kanssa ja päässeet pakoon, vaikka mies oli ilmeisesti yrittänytkin tarttua kiinni ainakin osaa tytöistä. Syyte miehelle luetaan toukokuussa, syyksi tekoon mies oli sanonut että oli tullut vain sellainen äkillinen päähän pisto.
Eli onkohan nyt taas niin, että jamppa pääsee vapaalle odottamaan oikeuden käyntiä ja saa sitten lopulta pienet sakot ja tallustelee kaikessa rauhassa odottaen seuraavaa päähän pistosta?

Olisi mielenkiintoista kuulla onko teistä joku opettanut lapsillensa jotain toiminta ohjeita tälläisten tilanteiden varalle ja jos niin mitä? Lapsi ei välttämättä osaa edes säikähdykseltänsä huutaa apua vaan lamaantuu varsinkin jos tilannetta ei olla koskaan esim. kotona harjoiteltu. Toisaalta kuinka paljon lasta voi "pelotella" tälläisellä mahdollisuudella niin ettei haitta ole suurempi kuin hyöty?

 

[Juzu]

Ainakin meillä on opetettu sitä, että pitää huutaa että mä en tunne sua ja kiljua/huutaa sen minkä pystyy. Asiaa teroitetaan säännöllisen epäsäännöllisesti päähän, mutta ei ole kyllä sen enempää harjoiteltu. Samalla puhuttu vieraista ihmisistä, muttei kuitenkaan niin, että pitäisi lapsen jokaista pelätä.

 

[pumpkinseed]

En osaa vastata suoraan siihen mita pitaisi kertoa lapselle tallaisten yht'akkia pusikosta hyppaavien pedofiilien varalta.. akkkiseltaan en edes osaa ajatella muuta oikeampaa toimintatapaa kuin tuo mita lapset vaistomaisesti tekevat: juoksevat karkuun. Ehka tarpeellisemmaksi nakisinkin vanhempien/koulujen keskustelevan lasten kanssa hyvaksikaytosta jota useimmin esiintyy. Siis siita kun hyvaksikayttaja on joku tuttu. Tuon lehtijutun kaltaiset tapaukset tuntuvat lisaavan entisestaan kasitysta siita, etta pedofiili on joku lapeensa pahan, ilkean ja limaisen nakoinen hyypio joka piilossa vaanii yllatysiskua suunnitellen. Todellisuudessa hyvaksikayttajat yleensa valmistelevat tekoansa pidempaan ja pyrkivat saavuttamaan lapsen luottamuksen. joskus luottamus on automaattisesti perhe- ja tuttavuussuhteiden kautta (heilla on siis vanhempienkin luottamus) tai sitten he "ystavystyvat" lasten kanssa esim. karkkien, lemmikkien ja lelujen avulla kun he ovat ilman valvontaa (koulumatka, leikkipuisto). Harvempi kouluikainen lahtee ventovieraan mukaan vain koska he pyytavat - kun taas kyseessa on se seta, joka on joka viikko tarjonnut vahan karkkia kaveriporukalle tai naapuri jolla on kiva koira ja kuulemma paljon videopeleja, lapsen on vaikeampi nahda yhteytta vanhempien neuvoon: "ei saa jutella vieraiden kanssa, ala lahde vieraiden mukaan." Eihan se seta/naapuri enaa ole vieras lapsen oman arvion mukaan. Ja mita tulee nuorempiin lapsiin.. no, minun mielestani alle kouluikaisten ei kylla hirveasti pitaisi viettaa aikaa yksinaan puistoissa ja pihoilla..

 

[mr1]

vaikea tilanne ei kyllä pysty paljon tekemään varsinkin nuorempien lasten kanssa jotka ei paljon tajua! varottaa ja käskeä juosta karkuun!pistää lapsi urheilemaan pienestä asti et jaksaa juosta kovempaa!ja vähän vanhempana pistämään vähän hanttiinki jos ei pääse karkuun! itse olen 6 vuotiaana heittänyt manneja tiiliskivillä kun pyysivät kyytiin kotipihasta!

 

[foobari]

Erittäin tärkeä aihe mielestäni kaikille vanhemmille!

Täällä käyty lasten kanssa (nyt 7- ja 6-vuotiaat) noita juttuja ja mahdollisia toimintamalleja läpi jo jonkun aikaa. Ei tietenkään turhaan pelotellen, mutta järkevän simppelisti lähinnä esimerkkien avulla mahdollisista skenaarioista juteltu. Tarkoituksena ollut kasvattaa ja vahvistaa lapsen ymmärrystä omaa ehdotonta koskemattomuutta kohtaan, oikeutta sanoa "ei", ja yleensäkin saada aikaan tietyn tasoista tervettä epäluuloisuutta kaikkia tuntemattomia ihmisiä ja ehdotuksia kohtaan.

Vaikea tietenkin analysoida tarkkaan miten kokonaisuutena lapset ovat asian ymmärtäneet, mutta mielestäni heillä on ikäisekseen hyvin kypsä, tasapainoinen maailmankatsomus, tietävät että on olemassa myös ei-luotettavia ja pahojakin aikuisia, ja ymmärtävät omat turvalliset paikat ja ihmiset, sekä vaikutusmahdollisuutensa epäilyttävissä tilanteissa ("ei!" / tilanteesta poistuminen / turvalliset aikuiset / avunhuuto jne.)

Eikä ilmeisestikään opit ole hukkaan menneet, viime kesänä tytär tuli juoksujalkaa kerrostalon leikkipihalta sisään, joku vanha setä oli pyytänyt tyttöä istumaan penkille viereensä. Tyttö oli kieltäytynyt ja poistunut paikalta, sedän jäädessä viittelöimään ja huutelemaan tytölle. Mahdollisesti harmiton pappa, mahdollisesti ei, mutta ehdottoman tuomittavaa käytöstä. Joka tapauksessa, tyttären nopean toiminnan ansiosta pääsin itse jututtamaan miestä ja hoitamaan asiaa eteenpäin.