Disagree.
Muistan, kun parikymppisenä (siis melkein parikymmentä vuotta sitten!) muutin vajaan kolmenkymmenen neliön yksiön paikkakunnalta A paikkakunnalle B, isä toi tavarani täyteen pakatulla kuorma-autolla (ja kovaan ääneen ihmetteli koko purkkuhomman ajan, että mihin hittoon se kaikki tavara mahtui mutta itsepähän opettivat haalimaan tavaraa).
Mutta sitten; Ensimmäisen zen-valaistumisen koettuani aloin kyseenalaistaa tarvetta omistaa rojua ja aloinkin karsia sitä rajulla kädellä. Vein pahvilaatikollisia tavaraa roskikseen edes katsomatta mitä sisällä oli. Mietin, että jos en ole vuoteen tarvinnut, niin tuskin tarvitsen tulevaisuudessakaan. Jonkin verran tunnearvokasta tavaraa myin ja päästin irti niistäkin (vaikka hieman surin joidenkin kirjojen eteenpäin laskemista).
Mutta, olo keveni, ihan oikeasti!
Ja samoihin aikoihin alkoi tuntua järjettömältä kuunnella työkavereiden juttuja, että pitäisi ostaa isompi asunto tai talo, kun ei tavarat enää mahdu mihinkään. Ja sitten kuitenkin pitäisi ostaa myös lisää, että voi kalustaa sen... Mietin, että ei helvetti,
enemmän asuntolainaa, että on enemmän varastotilaa turhille tavaroille.
Silloin kun nykyiseen suhteeseen lähdin, olivat tavarat aika merkityksettömiä jo ja niiden määrä ylipäätään oli ihan jotain muuta kuin jotain kymmenen vuotta aiemmin; Tänne muuttaessani mies haki tavarani pakettiautolla - se tarvittiin lähinnä sohvaa, tv-tasoa ja uutta vaatekaappia varten. Eihän tänne mitään muuta isoa tavaraa minulta edes tullut. -Kaiken muun irtaimiston annoin pois tai möin ennen muuttoa. -Ja täälläkin lähinnä hieman karsin kalustusta, kun asettauduin.
Ja tästä jos pitäisi lähteä eri suuntiin, niin se olisi aika yksinkertaista; koira kyytiin, vaatteita jätesäkkiin ensi hätään ja pieni laatikko jossa papereita, passi ja sellaista. (Ja miettisin kodin hankkimisen sijaan asuntoauton ostoa.) Toki taakse jäisi omat luksusjutut kuten
personal fitnesstation mutta so not. Tavaroita saa aina uusia ja hyvin pitkälle elämä on hyvää myös ilman.
-En siis toki ole mihinkään lähdössä ja toivon, että vanhetaan ja ryppyynnytään söpösti yhdessä (

) mutta noin esimerkkinä, ettei ole enää kiintymussuhdetta irtaimeen omaisuuteen tai tarvetta haalia sitä vaan nurkkia täyttämään, vaikka tilaa onkin.