Jos järjestystä haetaan, niin alkuperäisen saksalaisen johtajan pääteoksen luin (ehkä en tosin ihan loppuun asti) jo lukioaikana, kun divarissa osui käteen halvalla ruotsinkielinen painos. Samoihin aikoihin taisin lukea myös skientologian pääteokset, jotka olivat muuten aivan kosmisen kovaa settiä. Raamatun ja Koraanin luin vasta tällä vuosituhannella, niiden sivussa mm. kirjan verran Khomeinin juttuja jotka ovat myös aivan hulvattomia. Raamatun apokryfikirjojakin taitaa vielä löytyä jostain varastolaatikosta, en enää edes muista ehdinkö niitä joskus oikeasti lukea ja kuinka pitkälle. Suomalaisen Johtajan ajatuksiin törmäsin vasta tämän jälkeen ja niitä on sitten netistä ja lehtisistä imetty aivoihin viimeiset +15 vuotta. Viitisen vuotta sitten sain lopulta luettua Mein Kampfin alkukielellä, ja kannesta kanteen. Ja aika paljon muutakin olen ehtinyt selata läpi viimeisten vuosikymmenien aikana. Kaiken tämän elämän tarkoituksen selvittelyn lopputuloksena selaan nykyään lähinnä pakkiksen ot:ta, juon kaljaa sekä selaan instasta kuvia ja videoita kissoista, englanninbulldogeista sekä vuohista eikä muuten mikään kiinnosta vittuakaan. Valaistuminen.