Off-topic 24h - Ihmettele maailmaa ja anna keskustelun virrata vapaasti

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Bisley
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: 💥 Off-topic 24h – Kaikki mikä ei sovi mihinkään muualle, mutta on pakko sanoa

Meta description: Keskustelua arjesta, ilmiöistä ja randomeista jutuista ympäri vuorokauden – auki kaikelle mitä mielessä liikkuu.


thyer sanoi:
Tuoreessa naistenlehdessä oli lehtijuttu 26v naisesta, joka on pyörätuolissa. Jutussa hän sanoo, että "halvaantuminen on parasta mitä minulle on tapahtunut". Jostain syystä en vain pysty käsittämään näitä ihmisiä, ja siksi ne yleensä tuppaavat vituttamaan aika huolella. Täytyy olla aika heikko elämänlaatu jo halvaantuminen on parasta mitä keksii :jahas:
Click to expand...
Kyllähän tuollainen varmasti saa pohtimaan asioita uudelta kantilta. Ties vaikka itsekin saisit perspektiiviä lisää.;)

Hyvähän se vain on, jos tuollaisenkin osaa ajatella positiivisen kautta ja on eloonsa tyytyväinen.
 
thyer sanoi:
Tuoreessa naistenlehdessä oli lehtijuttu 26v naisesta, joka on pyörätuolissa. Jutussa hän sanoo, että "halvaantuminen on parasta mitä minulle on tapahtunut". Jostain syystä en vain pysty käsittämään näitä ihmisiä, ja siksi ne yleensä tuppaavat vituttamaan aika huolella. Täytyy olla aika heikko elämänlaatu jo halvaantuminen on parasta mitä keksii :jahas:
Click to expand...



Katsohan tästä varsin viihdyttävä luento, joka käsittelee onnellisuutta jne. Sivuaa jonkin verran tuotakin aihetta ja sitä, miten ihmiset jotka ovat menettäneet paljon, ovat pystyneet kääntämään sen positiiviseksi asiaksi..
Täältä voit myös katsoa samaisen videon parempilaatuisena ja halutessasi tekstitysten kanssa -> http://www.ted.com/talks/dan_gilbert_asks_why_are_we_happy.html

Mä kävin juurikin tänään Synapsiassa tapaamassa syksyllä onnettomuudessa halvaantunutta ystävää, joka oli päässyt Käpylään kuntoutukseen ja oli ihan sanomattoman hienoa huomata miten kaveri tuntui olevan pirteällä ja reippaalla mielellä ja kykeni myös kommunikoimaan jonkin verran suullisesti, vaikka keskustelu olikin välillä hieman takeltelevaa, kun en taida huulilta lukemista kovinkaan hyvin. Hän vaikutti kuitenkin erittäin motivoituneelta fysioterapiaan ja kuntoutukseen ja jutteli siitä miten hienoa olisi jos pääsisi käymään kylässä ym, kunhan voisi viettää istuma-asennossa pidempään kuin pari tuntia kerrallaan ja kun kädet alkaisivat toimia sen verran että niitä pystyisi käyttämään.. Tuohon sun mainitsemaan halvaantuneen kommenttiin siitä, miten halvaantuminen on ollut parasta mitä hänelle on tapahtunut, on varmaan ystäväni kohdalla vielä pitkä matka, mutta en hetkeäkään epäile etteikö hänenlaisensa sitkeä kaveri pystyisi kääntämään tilannettaan positiiviseksi ja nauttimaan elämästään mahdollisesti monin tavoin enemmän kuin me, jotka otamme useat asiat itsestäänselvyytenä ja tavoittelemme (turhaan?)onnea ja kaikkia sellaisia asioita joiden arvelemme tuovan sen mukanaan.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
thyer sanoi:
Tuoreessa naistenlehdessä oli lehtijuttu 26v naisesta, joka on pyörätuolissa. Jutussa hän sanoo, että "halvaantuminen on parasta mitä minulle on tapahtunut". Jostain syystä en vain pysty käsittämään näitä ihmisiä, ja siksi ne yleensä tuppaavat vituttamaan aika huolella. Täytyy olla aika heikko elämänlaatu jo halvaantuminen on parasta mitä keksii :jahas:
Click to expand...

Jos oikeasti pystyy noin ajattelemaan, niin helvetin hienoa. Voin kuvitella, kuten Silmukka sanoi, että päivänselviin asioihin tulee täysin uutta perspektiiviä. Ei tarvi olla joka raaja toiminnassa, että pystyt elämään täysipainoista elämää. Se, mitä tuo halvaantuminen hälle antoi tai mitä hän tajus ei tiedä, mutta ilmeisesti kuitenkin jotain niin hienoa että pystyy noin sanomaan ihan suoraan. Jotta sie voisit edes pikkusen kuvitella mitä tuokin ko. nainen on käynyt läpi, sun pitää varmaan kasvaa muutama vuosi ja ehkä sie sitten tajuat että elämässä on muutakin kuin siistit kledjut ja pähee tukka.
 
Kyllä mää kans liikun nyt kuin henkeni edestä: silkasta onnesta että pystyy ja saa. Mä oonki ihan varma, että mulle tulee joku ms-tauti vanhempana. Elämällä kun on tapana haastaa meitä jatkuvasti. Isn't it ironic? Alaniskin lauloi. Kyllä siihenkin sopeutuis toki, mitäs siinä sillä hetkellä muutakaan voi.
 
Joko saa mennä nukkumaan? :zzzz:



 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Pistetääs vähän rauhallisempaa menoa...
[video=youtube_share;3j5bxCsUAds]http://youtu.be/3j5bxCsUAds[/video]
 
Pyr0 sanoi:
Jos oikeasti pystyy noin ajattelemaan, niin helvetin hienoa. Voin kuvitella, kuten Silmukka sanoi, että päivänselviin asioihin tulee täysin uutta perspektiiviä. Ei tarvi olla joka raaja toiminnassa, että pystyt elämään täysipainoista elämää. Se, mitä tuo halvaantuminen hälle antoi tai mitä hän tajus ei tiedä, mutta ilmeisesti kuitenkin jotain niin hienoa että pystyy noin sanomaan ihan suoraan. Jotta sie voisit edes pikkusen kuvitella mitä tuokin ko. nainen on käynyt läpi, sun pitää varmaan kasvaa muutama vuosi ja ehkä sie sitten tajuat että elämässä on muutakin kuin siistit kledjut ja pähee tukka.
Click to expand...

Kirjoitin ehkä ensimmäisen viestini turhan kärkkäästi. En tarkoittanut sanomaani aivan niin. Kyllä minä tavallaan arvostan ihmistä, joka pystyy vilpittömästi pyörätuolista sanomaan halvaantumisen olevan elämänsä paras asia. Itse en varmaankaan siihen pystyisi, suuri osa minulle tärkeistä asioista tulisi mahdottomaksi halvaantumisen jälkeen. Jos ihminen pystyy elämään onnellisena pyörätuolista huolimatta, niin se on minusta kadehdittavaa ja erittäin, erittäin hienoa. Mutta jos joku sanoo, että uudelleen tilaisuuden tullessa valitsisi elämän pyörätuolissa, niin sitä minä en suoraan sanottuna ymmärrä. Minä en vain osaa uskoa, että kukaan täydestä sydämestään pystyy sanomaan että ei ottaisi kävelykykyä takaisin, vaikka se olisi mahdollista. En vaikka haluaisin. Sen voi laittaa itsekeskeisyyden tai suppean elämänkokemuksen piikkiin, kuka mitenkin haluaa. Luonnollisesti ihmisiltä ei kysytä, haluavatko he pyörätuoliin. Olen kuitekin kuullut että jonkun sanoneen ei ottaisi kävelykykyä takaisin, vaikka joku sen hänelle pystyisi taikomaan. Mikä on minusta kummallista. Tämä oli enemmänkin se pointti.

Ja tuohon mitä sanoit: Osaan mielestäni laittaa asioita perspektiiviin suhteellisen hyvin, en ole sellainen ihminen jolle elämässä ei olisi muutakin kuin siistit kledjut ja pähee tukka - en todellakaan. Esimerkiksi viime keväänä minut leikattiin jälleen, en saanut useaan viikkoon liikkua mihinkään. Lukuunottamatta yksittäisiä askelia kotona, ulos ei ollut erityisemmin asiaa. Varsinaista liikuntaa harrastin vasta loppukesästä. Minä koin sen ajan erittäin raskaana, kun en pystynyt tulemaan toimeen omillani. Paitsi että olin yksinäinen, oli rankkaa vain olla, erityisen rankkaa oli olla muiden armoilla. Joten kyllä minä voin kuvitella millaista se on, kun liikkumaan ei pääse. Muistan silloin miettineeni ihmisiä, jotka joutuvat elämään niin. Se tsemppasi minua eteenpäin, sillä tiesin että oma tilani oli vain väliaikainen, joten en kokenut olevani oikeutettu valittamiseen. Siitäkin huolimatta toivoin joka ikinen päivä että paranisin nopeammin, että pääsisin edes kävelemään itse kauppaan. En nähnyt liikuntakyvyttömyydessäni ja fyysisine kykyineni pienen lapsen tasolle taantumisessa mitään hienoa. Omiin kokemuksiini nojaten voin sanoa, että en ymmärrä ihmistä joka kokee liikuntakyvyttömyyden lottovoittona. Kovin hienoa jos näin on, mutta itse en ymmärrä.
 
tekis mieli mennä nukkuu nyt ja herää aikasi, mut uni ei tuu simmuu kuitenkaa. :(

- - - Updated - - -

tekis mieli mennä nukkuu nyt ja herää aikasi, mut uni ei tuu simmuu kuitenkaa. :(
 
On se jännä ku Rollosta ei tuu muuta ku hyvvää.

Anttikin vetää niin sulavasti, että varmasti jonkun rikoksen tunnusmerkistö täyttyy.
[video=youtube_share;Nxcp55rLkcQ]http://youtu.be/Nxcp55rLkcQ[/video]
 
Back
Ylös Bottom