Kertokaas viisaat mitä tehdä?
Tilanne on seuraava:
Olen ollut työttömänä nyt maaliskuusta saakka kun en enää jaksanut hyppiä johtajan oikkujen mukaan.
Nyt sitten meidän perhe (minä, emäntä, 2x kissoja) ollaan asuttu sossun tuilla ja kelan rahoilla tähän asti. Töitä olen hakenut aktiivisesti (oikeastikin) koska meillä on laskut rästissä, auto leviää käsiin, ruoka on rainbowia etc. eli ihan siis kynttilänvalossa melkein tätäkin kirjoittelen.
Nyt kuitenkin sain töitä. En sen tarkemmin valota että mitä ja mistä mutta liukuhihnatyötä kellokortilla ja tauot sekuntikellon mukaan mikä raksuttaa seinässä. Työpisteessä ollaan yksin peltorit päässä.
Kaikki siis kuulostaa olevan kunnossa MUTTA meikäläinen kun on metalli- mies, niin uusi työpaikka on elintarvikealalta:(.
Ikäni olen vihannut yksin tehdä töitä. Korjaamoissa kun olen ollut töissä ja vaikka muita lomalla etc niin se on ihan tuskaa yksin vääntää ja itsellensä jutella, se on sietämätöntä. Nyt kuitenkin tuolla ollaan aina ja koko ajan peltorit korvissa ja tehdään yksin:itku:. Toinen on ettäkun vihaan, Vihaan siis tehdä samaa työtä kauan putkeen. Esimerkiksi kun rakennuksillakin käväisin niin 20 kämpän listoitus putkeen oli yhtä tuskaa myös, samoja listoja sahailla samanlaisiin kämppiin, Ei millään meinaa pää kestää tuollaista ettäkun työssä ei ole vaihtelua.
Nyt kuitenkin nimenomaan olen mennyt sellaiseen työhän missä vuoden ympäri painetaan samaa työtä samassa pisteessä.
Sekuntikellon mukaan olen aina vihannut tehdä mitään, tulee sellainen "minua ei komennella" fiilis kun joku kello tikittää seinässä ja kertoo aina mitä tehdä milloinkin, niinkuin olisi joku sopuli.
Emäntä tästä tottakai on innoissan kun hän on opiskelemassa ja rahat on kauan olleet ihan finaalissa niin että vihdoinkin saadaan asioita hieman kondikseen enkä haluaisi tuottaa hänelle pettymystäkään mutta tiedänpähän vain että jos puoli vuotta tuossa firmassa olen niin kova veikkaus on:(.
Tällaisia mietteitä, over and out.