Off-topic 24h - Ihmettele maailmaa ja anna keskustelun virrata vapaasti

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Bisley
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: 💥 Off-topic 24h – Kaikki mikä ei sovi mihinkään muualle, mutta on pakko sanoa

Meta description: Keskustelua arjesta, ilmiöistä ja randomeista jutuista ympäri vuorokauden – auki kaikelle mitä mielessä liikkuu.


Mä oon pari kertaa kantanut aikuista uroskoiraa lenkillä milloin minkäkin perseilyn takia 😁 yleensä se on joku mehukas kusiläiskä jota täytyy haistella ja maistella oikein olan takaa ja isännällä menee hermo seisoskeluun. Toimiva keino!
Minulla riittää, että vedän pois, joskus pitää toki komentaa tiukemmin ja silleen nätisi "nyt perkele mennään!"
e. Tosin päästäisiin varmasti eteenpäin, kun yrittäisin ottaa tuota aikuista syliin. Se ei perusta läheisyydestä sitten yhtään. Yritys riittäisi, koska en ole kannellut sitä sitten pentuajan eikä se rimpuileva 40 kg kyllä ihan nätisti nousisi. 😅
Mutta joo, kyllä jokainen uroskoiran omistaja tietää millä antaumuksella jäädään joskus silmät kiiluen ja kuola valuen jotain pissakohtaa lussuttamaan. 😄
 
Minulla riittää, että vedän pois, joskus pitää toki komentaa tiukemmin ja silleen nätisi "nyt perkele mennään!"
e. Tosin päästäisiin varmasti eteenpäin, kun yrittäisin ottaa tuota aikuista syliin. Se ei perusta läheisyydestä sitten yhtään. Yritys riittäisi, koska en ole kannellut sitä sitten pentuajan eikä se rimpuileva 40 kg kyllä ihan nätisti nousisi. 😅
Mutta joo, kyllä jokainen uroskoiran omistaja tietää millä antaumuksella jäädään joskus silmät kiiluen ja kuola valuen jotain pissakohtaa lussuttamaan. 😄
Voi kun oliski vaan jotain, mutta joka ikinen läntti pitää joskus tutkia niin perinpohjaisella hartaudella että kaverilla tassutkin jäätyy mutta ei silti suostu liikkumaan 😂 painaakin 60kg ja jarrut pohjassa 10000kg niin helpompaa napata syliin kuin vetää ankkuria perässä. Joskus toki perkelekin auttaa, mutta hyvä välillä nolata poju ottamalla syliin 😁
 
Puolustusvoimat voisi lainata pasia tätä tärkeää moottorimarssia varten.

Edit. Tai masia istuinmoduuleilla.
Isänmaan asiallahan tässä kuitenkin koko ajan ollaan eli varmasti ajoneuvo järjestyy.

(Tosin todennäköisesti ainakin muutaman kerran kuullaan tunnelmaa kohottava saksalainen marssilaulu kukkasesta).
 
Voisi olla mielenkiintoinen dokumentti:


" PINNASTA ei voi aina päätellä, mitä alla piilee.

Vanha totuus ponnisti mieleen saksalaista dokumenttia Frank Meyeria katsellessa, ja se pätee sekä teokseen että elokuvan kohteeseen Frank Meyeriin.

Frank Meyer on massiivisen lihaksikas keski-ikäinen mies, jonka elämä ja identiteetti nojaavat kehonrakennukseen. Suurimpana saavutuksenaan hän pitää kolmossijaa alueellisissa kehonrakennuskisoissa vuosikymmeniä sitten.

Meyer ajaa ärhäkällä autolla ja käy strippiklubilla. Aamu alkaa pitkällä huikalla kananmuna-banaani-smoothieta. Hän omistaa 150-neliöisen punttisalin.

Mutta Frank Meyer ei ole tarina itsevarmasta sikailijasta tai toksisesta maskuliinisuudesta vaan ihmisen kehon ja mielen hitaasta luhistumisesta.

Se loistaa dokumenttielokuvana ja onnistuu liikuttamaan katsojaansa.

OHJAAJAT Leonhard Hofmann ja Riccardo Dejan Jurkovic seurasivat Frank Meyeria videokameransa kanssa 11 vuoden ajan. Se on valtavan pitkä aika, varsinkin kun kohteena on tavallisen tuntematon heppu eikä minkään sortin julkimo.

Urakka kannatti. Syntyi kaari, jonka kipeimmät pisteet on paras jättää mainitsematta katsomiskokemuksen varjelemiseksi. Sosiaalipornosta ei ole kyse. Meyer nauttii kameran edessä elämisestä ja esittelee katsojalle niin tätinsä, veljensä kuin lihaksensa.

Treenaus jatkuu, vaikka takana on jo ”pillerien” aiheuttama sydänkohtaus.

Elokuvallista voimaa ylimuodostuneissa kehonosissa eittämättä on. Ne pakottavat tutkailemaan ja ihmettelemään. Ilman muskeleitaan Meyer ei olisi elokuvan pääosaan päässyt. Niiden avulla katsoja talutetaan omien ennakkoluulojensa ansaan ....
"

 
imsKLNA.png
 
Minä sanoisin kumppanin ja duunien suhteen, että sen näkee vasta, kun vaihtaa. Voi mennä vituiksi, isostikin, mutta voi olla sit niitä elämän parhaitakin ratkaisuja. Riippuu hirveästi lähtökohdista, motiiveista, omasta kajuutasta ja niin edelleen.

Pelkän jännityksen vuoksi en ite lähtis noita veivaamaan, kun keikauttaa arkea sen verran radikaalisti.
 
Hain tuossa herättyäni kroissantteja sekä appelsiineja kaupasta ja puristin mehua. On meinaan erinomaista! Sokerista ja hyvää. Satokausi on parhaimmillaan.
 
Back
Ylös Bottom