Nyt kun tuli rytkyistä puhe, niin
Minulle tulee aina välillä sellaisia kausia, että haluaisin näyttää töissä naiselliselta. Teen huomioita, että
"ahaa, tuolla naisella on samantyylinen kroppa kuin minulla, hartiat peppua leveämmät ja kyllä tuo neule-/kotelomekko näyttää ihan kivalta hänen päällään."
Sitten mietin, että
"olisipa mukava laittaa joskus töihin ihan mustat legginsit ja joku tuollainen nätti mekko."
Ajatus jää mieleeni ja yleensä päädyn selaamaan verkkokauppoja. Tilaankin muutaman.
Kotona sovittelen, pyörin ja kävelen peilin edessä. Vaihtelen kenkiä, koska sillä on varmastikin huimasti merkitystä siihen miltä näytän. Lopulta ahdistun ja tuskastun. Tunnen itseni vieraaksi ja omituiseksi mekossa. Näytänkin kömpelöltä, makkarapötköltä tai michelin ukolta.
Tai vain keski-ikäiseltä poikatytöltä, joka ei oikein ikinä oppinut pukeutumaan tytöksi.
Palautan vaatteet, pidän ehkä jonkun topin ja palaan suosiolla entiseen.
Mustat housut /farkut + paitapusero /toppi ja bleiseri. Tuntuu omimmalta.
Tämä kaikki toistuu ehkä kerran-kaksi vuodessa.
Olen tunnistanut tämän kaavan ja myös sen, että silti minua viehättää ajatus naisellisemmasta pukeutumisesta. Fakta kuitenkin on, että koska koen itseni epävarmaksi vieraissa rytkyissä, tulen jättämään mekko-/hamelinjan vain kesäaikaan ja niihin hetkiin, kun liikun miehen kanssa yhdessä.
-Mutta eihän sitä koskaan tiedä, josko
tällä kertaa löytyisi juuri itselle istuva ja hyvän fiiliksen luova mekko myös työkäyttöön.
Nyt huhtikuun alussa olemme tämän tapahtumasarjan vaiheessa, jossa Zalandon sähköposti on eilen illalla ilmoittanut pakettini olevan toimituksessa.
Ensi viikolla se on varmaan jo matkalla takaisinpäin mutta ahdistutaan nyt välissä kuitenkin.
