Juu, oishan se optimaalista, jos olisi aikaa kaiken muun ohessa, mutta nää on valintoja. Toisaalta, en mä ainakaan pystynyt olemaan katsomatta GoT:n uusinta aina heti julkaisun jälkeen, jolloin tv-tahto on vähän niin kuin pakollinen paha.
Viime viikolla tuli vastaan yks artikkeli vuodelta 1927. Oltiin vain 90 vuotta jäljessä keihäänkärkeä
. Kyseessä oli kuitenkin hyvin etäinen osuma, tai meidän näkökulmasta täysi huti, katsoin vain huvikseni yhdellä tietyllä hakusanalla vanhimman löytyvän paperin. 60- ja 70-luvuilla tapahtuikin sitten jo aika paljon.Välillä tulee kyllä melkoinen kunnioitus ns. vanhanajan tutkijoita kohtaan, kun miettii kuinka alkeellisin työkaluin on pystytty todentamaan ilmiöitä ja tekemään havaintoja asioista, jotka ovat nykytekniikallakin varsin vaativia ja virheherkkiä.Viime viikolla tuli vastaan yks artikkeli vuodelta 1927. Oltiin vain 90 vuotta jäljessä keihäänkärkeä
Jee!Mä pääsen kotiiiiiiin
Mutta pahinta ei ole lainkaan alkuperäisartikkelin etsintä, se kyllä löytyy kun tarpeeksi surffaa taaksepäin. Vaan se, että kun koitan päästä kärryille siitä, mitä on tapahtunut sen jälkeen 40 vuoden aikana niin, että kun itse kirjoitan omaa tarinaani niin en vaikuta siltä, että luin vain sen ikivanhan jutun ja luulin voivani jatkaa siitä suoraan. Se graalin maljan veroinen artikkeli on mielikuvissani aina Maailman Paras Katsausartikkeli, joka kertoo kaiken olennaisen (alkuperäislähteineen ja kaikkine muine lähteineen) ja päivittää minulle välittömästi yhdellä silmäyksellä tieteen senhetkisen tilanteen asian tiimoilta. Luonnollisestikaan, tätä graalin maljaa ei löydykään vaan päinvastoin kokonaisuus monesti tuntuu sitä pirstaleisemmalta ja ristiriitaisemmalta, mitä enemmän tietoa löytää.
Samaa mieltä. Tiedemiehen näkökulmasta olisi ollut hienoa syntyä joitakin kymmeniä vuosia, tai alasta riippuen joitakin satoja vuosia aikaisemmin, jolloin olisi ollut häviävän pieni teoreettinen mahdollisuus olla mukana tekemässä jotakin todellista tieteellistä läpimurtoa.
Totta, näinhän se menee. Olen törmännyt vastaavaan ongelmaan, Graalin malja -artikkeleita ei tule vastaan vahingossakaan. Ei haittaisi, vaikka sellaiseen joskus törmäisi jossakin itseä kiinnostavassa tutkimusongelmassa. Siinä säästyisi päivien, viikkojen, jopa kuukausienkin työ helposti, kun ei tarvitsisi itse kahlata kaikkia mahdollisia edes etäisesti aiheeseen liittyviä juttuja läpi.
Mitä ihmeen kahvipornoa täällä on?
Tuohan on ihan perussettiä, kun kattelee jotain omia vanhoja papereita. Eihän niistä mitään ymmärrä.Paskat teidän Graalin malja -artikkeleillenne, minä en muista tai ymmärrä edes mitä helvettiä minä olen itse aikoinaan laskenut ja kirjoitttanut. Työpaikkakin on vaihtunut, enkä enää löydä kaikkia Excel -taulukoita. Kysymys kuuluu, deletoinko koko kappaleen tuosta roikkumaan jääneestä artikkelin aihiosta, vai yritänkö selitellä?
Ei tarkastajat ainakaan tuota tässä muodossa ymmärrä, jos en minä itse kirjoittajanakaan
.
Tuohan on ihan perussettiä, kun kattelee jotain omia vanhoja papereita. Eihän niistä mitään ymmärrä.
Annetuilla esitiedoilla täytyy todeta, että kyseessä ei ole triviaali kysymys, joten siihen ei voi antaa eksaktia vastausta. Kuitenkin viimeisen kommentin perusteella painaisin vain send -nappia, koska jos itse kirjoittajakaan ei ymmärrä asiaa, tarkastajat suurella todennäköisyydellä hyväksyvät jutun, koska eivät osaa perustella, miksi juttu pitäisi hylätä. Tai sitten tulee vain suora hylky ja ikuinen banni kyseiseen julkaisufoorumiin
Tuollaiset "kirjoittajat" ovat aina hankalia, jotka haluavat puuttua sisältöön. Tyytyisivät vain siihen, että saavat nimensä paperiin. Tämän ongelmanhan voi ratkaista esim. "unohtamalla" "kirjoittajan" nimen paperista, tai poistamalla ongelmakohdan "kirjoittajalle" näytettävästä versiosta, ja lisäämällä sen "vahingossa" camera ready -versioon. Molemmissa tapauksissa yhteistyö jatkunee tulevaisuudessakin.Neuvo olisi erittäin hyvä, ellei mukana olisi toisena "kirjoittajana" entistä esimiestäni, joka kiinnitti haukansilmänsä juuri tuohon kohtaan. Itsehän olen omalle tekstilleni sokea
