Tästä muistui mieleen karmein kokemus.
Kerran koulutuksessa oli jälleen tullut aiempana iltana otettua. Rankasti, kuulemma. Aamu koitti ja pelipaikoille selvittiin, mutta mitä tehdä kun auditorion jakkaralla alkaa hissi nousta ylös ja tajuaa, että nyt se jumalauta tulee oikeasti ylös, on vaan ajan kysymys heti vai 30 sekunnin kuluttua.
Lapaa pystyyn ja kohteliaasti puhelinta näyttäen että nyt on otettava tämä puhelu, esimies kaipaa. Juosten täydestä auditoriosta ulos, läheiseen vessaan ja heti edessä olevalle lavuaarille kunnon huudon kera kaunis kaari.
Voi perskele kun meinaan helpotti! Mutta samalla kun hymyilet onnistuneesta tempusta itsellesi pelistä, tajuan että lavuaari heitti hienolla kaarella takaisin osan olalle ja rinnuksille. Siinä sitä sitten hymy vaihtuu itkunsekaisiin tunnelmiin, kun kevyt peite makkaraperunoita koristaa kravattia ja puvun takkia.
Mutta hei! Nää on näitä koulutuksia. Aina kuitenkin paikalla, fyysisesti.
Huomenna viel viimone päivä ja sit ei enää tartte istua koulunpenkillä piiiiitkäään aikaan. Ellen innostu jostain syystä hakemaan Amkkiino_O
