Nyrkkeilyä keski-iässä

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Ruuster
  • Aloitettu Aloitettu

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl

Ruuster

Liittynyt
27.9.2021
Viestejä
5
Terve,

Sain vihdoin aloiteltua nyrkkeilyharrastuksen täytettyäni juuri 40v. Laji on kiinnostanut aina, ja into oppimiseen on todella kova. Tavoitteellinen harrastaminen tässäkin kiinnostaisi, ja haluaisinkin tietää, että onko täysin naurettava ajatus edes haaveilla, että joskus pääsisi mahdollisesti kokeilemaan taitojaan kehässä? Vai onko se ylipäätään edes mahdollista enää tässä iässä?
 
Outlet Pre-Workout, 400 g -40%
Kuntosalia säännöllisesti ja taukoamatta nyt 22 vuotta. Vajaa parikymppisenä harrastelin hetken (olisiko ollu vuosi pari) thaiboxingia, ja tulipa joskus käytyä lukkopainissakin peruskurssin verran. Säkki oli junnuna autotallissa ja sen kanssa tykkäsin treenailla myös.
 
Tuo tuli itsellänikin Googlella vastaan. Mutta sitten kun tuossa on katsellut Tony Jeffriesin videoita ja siellä kommenteissa useampi 40-50 -vuotias, vasta-aloittanut suunnittelee ottelevansa, tuli mieleen että onko esim. Briteissä sitten eri säännöt tuon iän suhteen, vai mikä kuvio siinä on?

Mutta siis täällä Suomessa ei mitään mahdollisuuksia ottelemiseen enää ole?
 
Kävin itse yli 10 v. GB gymillä Aidanin opetuksessa ja sain vanhana läskinä välillä sparrata tosi kovaa. Itsellä karisi kaikki turhat luulot omista kyvyistä, kun sparraa nuorien ja lahjakkaiden kanssa satoja eriä. Miksi pitäisi edes enää kilpailla kysyjän iässä? Boxaa parhaasi mukaan jossain seurassa ja ota niin kovaa sparria kuin pää ja kyvyt kestää ;) 40 v. iässä juna meni ohi noin 20 v. sitten!
 
Heh. Miksi ylipäätään missään iässä "pitäisi" kisata? Kaipa se itsellä vaan on ollut jonkinlainen haave, että olisi kiva kokea sekin joskus. Sen lisäksi tosiaan se, että toisi erilailla sitä tavoitteellisuutta (jota toki varmasti muutenkin riittää kyllä), kun olisi joku johon tähdätä. Ja mistään turhista kuvitelmista omista kyvyistä ei ole kyse. Tunnistan kyllä itseni aivan täysin aloittelijaksi😊
 
Ruuster sanoi:
Heh. Miksi ylipäätään missään iässä "pitäisi" kisata? Kaipa se itsellä vaan on ollut jonkinlainen haave, että olisi kiva kokea sekin joskus. Sen lisäksi tosiaan se, että toisi erilailla sitä tavoitteellisuutta (jota toki varmasti muutenkin riittää kyllä), kun olisi joku johon tähdätä. Ja mistään turhista kuvitelmista omista kyvyistä ei ole kyse. Tunnistan kyllä itseni aivan täysin aloittelijaksi😊
Click to expand...
Suosittelin treenaamaan ihan rauhassa alkuun ja ottamaan ekaksi tavoitteeksi sparraamisen ja siinä pärjäämisen. Se voi hyvinkin olla ihan riittävästi kilpailunälän sammuttamiseen. Olen koutsannut useampia vanhempia herrasmiehiä kuten esim. Wintikka ja useimmille sparraaminen on riittänyt. Painilajeissa kilpaileminen on helpompaa myöhemmälläkin iällä, esim. BJJ on loistava valinta siinä(kin) mielessä.
 
Varmasti jo sparraamiseen asti pääsemisessä riittää kyllä tavoitetta, en epäile sitä ollenkaan. Saatika sitten että siinä pärjäisi. Tosiaan nollista tässä on käytännössä lähdetty, ja kuten sanoin, kyse ei ole siitä ettäkö kuvittelisin olevani luonnonlahjakkuus tms ja siksi pitäisi päästä äkkiä kehään. Lähinnä kai riittäisi jo pelkkä tieto siitä, että se olisi edes teoriassa enää mahdollista tässä iässä. Kai tämä sitten on jonkinlaista keski-iän kriisiä, en tiedä.

Painilajeihin tuskin tulee enää lähdettyä. Sen verran on olkapäiden kanssa ollut ongelmia ja mitä sivusta seurannut, niin painilajeissa niitä vasta tuleekin. Toki saattahan niitä kai tulla nyrkkeilyssäkin.
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Mulla on 35-vuotiaana sama haave kuin Ruusterilla, mutta lajina potkunyrkkeily. Olen yrittänyt treenailla mahdollisuuksien mukaan noin viisi vuotta, mutta välillä onnollut kuukausienkin taukoja.

Aloitin vapaaottelun peruskurssilla, tätä treenailin liian katkonaisesti noin pari vuotta kunnes päätin, että pystypuoleen pitää panostaa ja sillä tiellä ollaan edelleen. Olen treenaillut nyt aktiivisesti 2krt/vko pienellä paikkakunnalla pienen jatkoryhmän mukana ja suorittanut Lepalle (Stenius) keltaisen ja oranssin vyönkin. Teknisesti olen vähintään "jatkoryhmäläisen" tasoa, mutta kuntopuoli on kokoajan vähän kysymysmerkki sekä kovista sparreista on jo pari vuotta elin silloin kun treenasin Raumalla. Täällä sparraillaan kevyemmin ja kevyesti sparraamimnen onkin yksi taito, jonka olen vasta nykypaikkakunnalla oppinut.

Tosiaan treeneihin minut ajaa unelma kehään astumisesta ainakin kerran tässä elämässä. Aion toteuttaa sen, jos pysyn terveenä ja saan kunnon treeniputken alle plus kovia sparrieriä lähipaikkakuntien saleilla. Vähän offtopic kun laji hiukan eri kuin aloittajalla, mutta kuitenkin.
 
SUPERCARB (3 kg) -25%
Mulla ei teknistä kompetenssia alkaa neuvomaan, että kannattaisiko haaveilla kisaamisesta, vai ei.

Siltikin, miksi hemmetissä ei? Minusta on turha edes kysyä mielipidettä keneltäkään, jos paloa on. Jos seinä tuntuu nousevan vastaan, niin onpahan tullut kokeiltua. Kisaamisessa varmasti tärkein idea on itsenä haastaminen, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Tässä kontekstissa ikä on sivuseikka.
 
Yksi vaihtoehto on kori kaljaa ja sukujuhlat. Varmasti sen kaukaisen serkun, sen joka haukkui lapsena läski-Joreksi, kanssa saa matsin, jonka harrastajana voittaa.

Ei vaan, nyrkkeilyssä ammattilaissäännöillä oli vielä kymmenen vuotta sitten pieniä iltoja, joissa oli hyvin kokemattomia ikämiehiä. Ammattilaissäännöissäkin on pelivaraa, näytösottelussa voi olla vaikka ilmalla täytettävät sumopuvut, jos niin päätetään. Jos vastustajan löytää, niin taatusti saa pienempään iltaan itselle matsin. Toisilta saleilta voi kysellä samassa tilanteessa olevia ottelijoita.
 
BelowTheBelt sanoi:
Siltikin, miksi hemmetissä ei? Minusta on turha edes kysyä mielipidettä keneltäkään, jos paloa on. Jos seinä tuntuu nousevan vastaan, niin onpahan tullut kokeiltua. Kisaamisessa varmasti tärkein idea on itsenä haastaminen, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Tässä kontekstissa ikä on sivuseikka.
Click to expand...

Täyskontaktikamppailu on urheilulajien joukossa kuitenkin siitä erityislaatuinen, että siinä kilpaileminen on potentiaalisesti hyvin vaarallista terveydelle. Ja vieläpä tavalla, johon ei voi täysin itse vaikuttaa.

On toki muitakin vaarallisia lajeja - vaikka kilpa-autoilu - mutta niissä yleensä voi omilla valinnoilla vähentää riskiä merkittävästi. Ajaa vain hiljempaa niin että hallitsee auton jne. Kamppailu-urheilussa taas vastustaja kippaa täysillä vaikka itse koettaisit himmailla. Tuloksena voi olla pahimmillaan aivovamma.

Painilajeissa kilpaileminen on merkittävästi turvallisempaa, mutta toisaalta niiden treenaaminen on paljon vaarallisempaa, kun niissä tahtoo hajota niveliä.
 
Nyrkkeilyn voi aloittaa missä iässä vain. Sparrata saa seuran treeneissä aina kun haluaa. Riittävän fiksut vastustajat niin ei pienintäkään riskiä loukkaantua. Meidän treeneissä sparraavat kaikki halukkaat. Ottelun makuun pääsee salikisoissa. Eli viralliset puitteet ja säännöt mutta voittajaa ei nimetä. Jokainen rohkea osallistuja on voittaja. Vanhimmat salikisoja käyneet ovat meillä liki 7 kymppisiä joilla ei aiempaa ottelu kokemusta. Suosittelen nyrkkeilyä kaiken ikäisille ja kuntoisille. Itse liikun kyynärsauvan kanssa ja pystyn harrastamaan lajia. Olen jopa sparrannut vaikka en pysty liikkumaan kunnolla. Rajoitteet ovat omassa päässä 🙂
 
Itseäkin kiinnostaisi tietää mistä tämä tilasto kumpuaa että jos lähdet ottamaan elämässäsi yhden virallisen matsin niin todennäköistä on että vastaan tulee joku Ubereem ja vetää ensimmäisessä erässä Dim Makin ja se on henki pois.
Itse sanoisin että vaarallisempaa on jos lähdet mäkkäristä töistä raksalle töihin.
Onhan se mahdollista että tulee tyrmätyksi mutta jos pitää valita tajuttomuus tai että joku vetää polven solmuun niin itselle valinta on aika helppo. Jos muutenkin treenaa hyvällä salilla niin ei se valmentaja päästä ottelemaan ellei näytä siltä että olisi mitään osaamista. Eikä ensimmäiseksi vastustajaksi valita Tyson Furyä.
Mutta sparraamisen kannalla itekkin olen, sillä jo pääsee aika lähelle oikeaa tilannetta ja kuten joku jo aikaisemmin sanoi sekin voi jo riittää itselle.
Predatorin sali kuulostaa sellaiselta missä olisi hyvä aloitella (y)
 
Saatoin olla vähän negatiivinen näkemyksessäni, mutta alkuperäinen kysyjä voi treennata boxausta vuoden ja kokeilla sitten kunnon järkevää sparria. Yleensä kun saa pari kunnon tälliä kuuppaan osa lopettaa ja osa nauraa ja haluaa lisää samaa. Itse täytän kohta 52 v. mutta silti vielä haluaa jatkaa boxausta seurassa, kunhan tiputan painoa pois riittävästi. Itsellä ongelma oli treeneissä, että jaksoin ottaa ekan erän melko kovaa sparria, mutta sen jälkeen kunto romahti niin paljon, että homma meni lähinnä kilpparipuolustukseen ja "hengissä" pysymiseen. Kova sparri voi olla tosi haastavaa ja mukavaa, jos selkeästi parempi vastustaja ei yritä oikeasti laittaa unimattia kaveriksi ;)

Itsekin näen, että boxaaminen on hyvä juttu, missä iässä tahansa.
 
AndyS sanoi:
Kuka tämmöisen tilaston on esittänyt ja missä? Olisiko linkkiä tapaukseen?
Click to expand...

Piti käyttää sanaa "tilasto", ja sinä mm olet täällä aina kertomassa esimerkein
"Täyskontaktikamppailu on urheilulajien joukossa kuitenkin siitä erityislaatuinen, että siinä kilpaileminen on potentiaalisesti hyvin vaarallista terveydelle."
" Kamppailu-urheilussa taas vastustaja kippaa täysillä vaikka itse koettaisit himmailla. Tuloksena voi olla pahimmillaan aivovamma."

onko sinulla täällä esittää jotain faktaa näille väitteille että täyskontaktikamppailu on niin vaarallista jos lähdet ottamaan suomessa jonkun ensimmäisen ottelun jossain salikisoissa. Kuinka moni on kuollut suomessa potkunyrkkeily/thainyrkkeily/nyrkkeily amatöörimatseissa ja mistä se on johtunut? Kuinka monta vakavaa aivovammaa on tullut? Se että lähdetään ammattilaispuolelle ja ruvetaan hakemaan useampaa matsia, matseja suomen ulkopuolella ja koko ajan kovempia ja lisää matseja on se mikä on vaarallisempaa.

Siinä mielessä täyskontaktikamppailu on erityislaatuista että kipua siinä tulee josta ihminen ei yleensä jostain kumman syystä pidä joka jo osaltaa rajoittaa kisaajia. BJJ, judo ja paini puolella se ei ole niin "jatkuvaa" mutta niitä vakavia loukkaantumisia tulee oikeasti helvetin helposti (tai ainakin itselle tuli sekä näin judossa ollessa muille sattuvan) mitä en sitten iskulajeissa nähnyt, olkapään sijoiltaanmeno, nilkan nivelsiteiden repeäminen, kylkiluun+nenän murtuma taitaa olla vakavimmat mitä olen itse nähnyt
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom