Nykyajan metallin/heavyn/rockin vokaalien tyylisuunta

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
Aivan kammottava raiskaus tässä.

Miettikää mitä Kiske on tehnyt tuon kuultuaan.

Tämä on jotain aivan hirvittävää koskaan metallin historiassa. Vittu miten paskaa vokalointia.

http://www.youtube.com/watch?v=uKPOrNIqGxY

2:40 kohdasta eteenpäin Kiske on alkanut virittämään jojoa.

Tuohon ei voi kyllä vastaan väittää. Kyseistä kappaletta ei saisi esittää julkisesti muuten kuin Kisken itsensä laulamana..
http://www.youtube.com/watch?v=wOBy3FFin7s&feature=related ja http://www.youtube.com/watch?v=gNPcykkpo14

Mike on tainnut ennenkin avautua I Want Outin raiskaamisesta jos oikein muistan :D
 
Aivan kammottava raiskaus tässä.

Miettikää mitä Kiske on tehnyt tuon kuultuaan.

Tämä on jotain aivan hirvittävää koskaan metallin historiassa. Vittu miten paskaa vokalointia.

http://www.youtube.com/watch?v=uKPOrNIqGxY

2:40 kohdasta eteenpäin Kiske on alkanut virittämään jojoa.

Ensin pilkkaat Hetfieldiä ja nyt vielä Helloweeniäki...huhhuh! ;) Hetfieldi on parhaimmillaan ollut loistolaulaja ja joku tossa jo mainitsikin hyviä piirteitä. Varsinaisesta raiskauksesta tossa Helloweenin kohdallahan ei voida puhua koska Hansenihan tonkin biisin on säveltäny. Hyvin molemmat vetävät tuossa ja kiitti linkistä koska oli hemmetin hyvää katseltavaa/kuunneltavaa :)
 
Ja 20 vuotta sitten sama kirjoitus Pumppi-lehden yleisönosastolla olisi mennyt seuraavasti:

Olenko ainoa jolla tökkii nykyajan "uudessa" musiikissa vokaalit ?

Kaikki tuntuu olevan sitä samaa thrash räyhäämistä/karjumista tai speed huutoa, missä ei ole munaa tai melodiaa.
Mihin on kadonnut vanhan hyvän ajan voimakkaat,_taidokkaat_ ja tunteelliset vokaalit (esim. Robert Plant parhaimpina päivinä)?

Suurin osa biiseistä olisi oikeasti tutustumisen arvoisia ilman tuota merkillistä trendiä.
Myös bändien soundi alkaa olla todella geneeristä, kaikki kuulostavat samalta ja vetävät jostain D vireestä....

Osaisiko kukaan siis suositella jotakin erilaisia ja hyviä artisteja nykyajan metallin saralta ? (jos niitä ei löydy niin myös uus-vanhat tuttavuudes ovat varmasti mieleisiä)
 
Mulle kyllä uppoo kunnon matala murina, tyyliin wanhan liiton dödö. Rääkyminen sitten ei juurikaan. Nyky"metallissa" lähinnä riipoo se emovokaalien sekoittaminen sinne joukkoon. Perusjenkkimetalli menee toisesta korvaan sisään ja toisesta ulos, jos ei ole emokertsiä. Ei siihen kiinnitä huomiota. Jos taas on emokertsi, niin melkeimpä pakko saada suljettua tai samasta tilasta pois.
 
Heavy musiikkin on muuttunut pikku hiljaa pop-musiikiksi. Suosion huipulla ratsastaa sen hetken hitti-biisit ja ja levyhyllyt täyttyy toinen toistensa oloisista levyistä. Musa-teollisuus pyrkii tuottamaan muodinmukaisia bändejä ja artisteja.

Ihan ok toi on, en usko että se keneltäkään on pois. Joskus vain on vaikea löytää omantyylistään musiikkia jos se ei satu olemaan "muodin mukainen". Löytyy kuitenkin muusikoita jotka tekevät musiikkia lähinnä omista lähdökohdistaan ja taidolla. Niistä kullä löytyy myös puhtaitakin vokaaleja ja jos vaikka mitä. Se oman löytäminen on vaan joskus aikaa viäpää.
 
Onneksi on vielä jotkin vanhat loistavat vokalistit voimissaan.
Stryperin Michael Sweetin ääni on kantanut jo kolmella eri vuosikymmenellä, Michael Sweet - Best rock'n roll screamer?
Kohdasta 7.15 alkaen tulee pientä näytettä miten niitä äänivaroja löytyy.

Pari vuotta sitten tuli todettua ihan livenä että kyllä sitä ääntä tulee edelleen 46 vuotiaalta äijältä.
http://www.youtube.com/watch?v=YTNtWcFVgLg kohdasta 4.20 etiäpäin...
 
Oon ehkä osin ihan väärä tyypi sanomaan mitään, kun ei paljon tuu uutta rockia kuunneltua, mutta juurikin siitä syystä että harvoin kuule enää hienoa ääntä ja vielä harvemmin hienoa laulutyyliä... Kaikki oli 70- ja 80-luvulla toisin. 70-luku esitteli kaikki mainitsemisen arvoiset vokalistit eli David Coverdalen, Ronnie James Dion, Freddie Mercuryn, Ian Gillanin ja Robert Plantin. Tuo viisikko on/oli omasta mielestäni jotain käsittämätöntä ja varsinkin, jos nykyisiä laulajia alkaa näihin herroihin vertailemaan niin huh-huh! Mielelläni kuuntelisin jotain uuttakin, mutta kun totuus vain on ettei ole kukaan jäänyt mieleen milläkään tavalla - voihan olla että kaikista lahjakkaimmat laulajat rupee poppareiksi ja rock on kuolleessa tilassa:jahas:
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Mutta ainahan se "vanha ja hyvä" musiikki säilyy eikä sieltä mihinkään katoa eli nauttikaa siitä mitä on jo tarjolla. Itselleni kovimmat vokalistit on Phil Anselmo (Pantera, Down), Mikael Åkerfeldt (Opeth, Bloodbath), Devin Townsend (Strapping Young Lad, Devin Townsend Projects) ja vielä suomalainen Jules Näveri (Profane Omen) + monet muut mutta tässä muutama suosikkini. Näitten äijien vokalisointi on todella monipuolista ja mahtavuutta korviini.

Mitä tuohon metalcore myllytykseen tulee niin onhan siinäkin genressä ihan jees bändejä, ei todellakaan mitään omalaatuista mutta helposti kuunneltavaa musiikkia. Ja se on kyllä täysin totta että 2000-luvun puolella ei todellakaan ole tullut montaa erityistä bändiä joka mullistaisi jollain tavalla genrejä tai tekisi mitään omalaatuista.
 
Harvat sitä örisevät kunnolla näissä nykybändeissä, jos ollenkaan. Onneksi vanhan ajan luotettavat saavat selkäpiitä riipivät örinät vieläkin tehtyä.
Metalcore, deathcore, mallcore ja mitä ihme näitä muita ovatkin ovat täyttä paskaa ja vain tämä ajan muoti-ilmiöitä jotka kuihtuvat suht nopeasti vielä kasaan.
 
Oon ehkä osin ihan väärä tyypi sanomaan mitään, kun ei paljon tuu uutta rockia kuunneltua, mutta juurikin siitä syystä että harvoin kuule enää hienoa ääntä ja vielä harvemmin hienoa laulutyyliä... Kaikki oli 70- ja 80-luvulla toisin. 70-luku esitteli kaikki mainitsemisen arvoiset vokalistit eli David Coverdalen, Ronnie James Dion, Freddie Mercuryn, Ian Gillanin ja Robert Plantin. Tuo viisikko on/oli omasta mielestäni jotain käsittämätöntä ja varsinkin, jos nykyisiä laulajia alkaa näihin herroihin vertailemaan niin huh-huh! Mielelläni kuuntelisin jotain uuttakin, mutta kun totuus vain on ettei ole kukaan jäänyt mieleen milläkään tavalla - voihan olla että kaikista lahjakkaimmat laulajat rupee poppareiksi ja rock on kuolleessa tilassa:jahas:

Kuulostaa ihan tältä.
 
Nohnoh :) Oon vain niin pirun katkera, kun mulla ei oo enää mitään odotettavaa musiikin saralla - kerran vuodessa julkaistaan joku hyvä levy ja sillä ei paljon juhlita. Vanhoina hyvinä aikoina varmaan olisi saanut joka viikko ostaa jotain levyä :(
 
On tää nykysuunta kovasti menossa alaspäin. Pelottavinta on se että suurin osa näistä "nu-hevareista" ei edes tunne noita vanhoja staroja. Paras esimerkki oli duunissa kun eräs nuorempi metallinkuuntelija hehkutti että onpa hiton kova biisi tämä Killswitch Engagen Holy Driver.
Pienen luentoni jälkeen kommentti oli että mikä se Dio on?

Onneksi vielä löytyy noita oikeita vokalisteja voimissaan. Esim. Impellitterin Rob Rock tekee sekä bändin kanssa että soolona edelleen tiukkoja levyjä samaan malliin kuin 80-luvulla.
Impellitteri -87
Impellitteri -09
Rob Rock -86
Rob Rock -07
 
itsekkään en diggaile lainkaan näitä emo/metalcore laulajia. Varsinkin kun aletaan yhdistelmään puhdasta laulua ja rankempaa ääntelyä, niin melko varmasti mennään metsän. Moni yrittäjä kun ei edes hallitse toista tyyliä kunnolla.

Jos haikailee noiden 80-luvun heavy laulajien perään, niin onneks vanhat starat pitävät lippua edelleen korkealla. Esimerkkinä noin kuukausi sitten ihmettelin Manowarin Eric Adamsin ilmiömäistä suoritusta Provinssirockin keikalla. En ole nähnyt/kuullut yhtäkään uutta mainstream heavy bändiä ja laulajaa joka pystyisi samanlaiseen. Äänessä oli sitä voimaa, tunnetta ja skaala, vaikka muille jakaa, ja samalla miehen lavakarisma on valtava. Tietysti kyseessä on täysin eri tyylin bändi kuin nämä emocoreilija ym. mutta esiintyminen vaakutti minut aivan toisella tavalla kuin nämä killswitchit ja kumppanit. Samanlaisia fiiliksiä on tarjonnut viimevuosina myös Ronnie Dio (eri bändeineen) ja Iron Maidenin Bruce Dickinson.

Onneksi Heavy Metalin saralta löytyy edelleen myös uusia bändejä, joissa laulajat osaavat oikeasti laulaa. Näitä bändejä ei vaan radiosta soiteta. Esimerkkeinä vaikka ruotsin mahtava Astral Doors jonka laulaja on kuin nuori Ronnie Dio, tai jenkkien Cage jossa Sean Peck revittelee kuin Rob Halford ja King Diamond parhaimmillaan.
 
Suomessa aika lailla hyviä puhtaita hevilaulajia:

Kilven Taage Laiho on kyllä kova. Pystyy laulamaan korkealta ja kuitenkin myös miehekkäästi örähtämään.
Sonata Arctican Tony Kakko on myös loistava laulaja, tosin hän ei juuri örise eikä edes kovin matalalta laula, mutta omassa power metal -luokassaan kyllä aivan maailman huippua. Kuunnelkaa vaikka "White Pearl, Black Oceans" niin ymmärrätte mistä on kyse...

(Ja onhan noita muitakin jo edellä mainittuja, Marco H. Tomi J. jne.)
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom