Nyt reilu viikko kisojen jälkeen (kun kisakunnosta on enää muisto jäljellä...) täytyy sanoa, että kärkikaksikko on voittonsa ansainnut. Oma on mokani, että lähden tällä ruholla bodyfitness-sarjaan edes ehdolle. Puolustukseksi täytyy sanoa, ettei minulla ollut aavistustakaan miltä näyttää bodyfitness-kilpailija livenä; miten pieni tai iso, miten tiukka tms. En osannut yhtään suhteuttaa itseäni muihin. Pelkäsin kisoja edeltävään iltaan saakka olevani aivan p....ssa kunnossa (lähinnä liian löysä). Voitte kuvitella miten iloista matkaseuraa olin oulusta helsinkiin kun mökötin ja möykkäsin omaa kuviteltua surkeuttani
. Nyt on kisat käyty ja kuudenneksi tultu; ei siksi, että olisin ollut löysä tai huono, olin vain vääräntyyppinen tähän sarjaan ja siksi päätös oli aivan oikea. Ei kukaan kuitenkaan lähde kilpailemaan ollakseen kuudes tai edes toinen, ja kyllä minua harmittaa (lievä ilmaus). Tässä lajissa minulla ei kuitenkaan ole tulevaisuutta, joten vaihtoehtoja on tasan yksi: kehonrakennus. Heitin haikeat hyvästit haaveille kilpakehonrakennuksesta kymmenen vuotta sitten, kun naiskehonrakennus kasvavine massavaatimuksineen ajoi valonnopeudella ohitseni. Ei minusta ollut vastaamaan niin kovaan haasteeseen kuin mitä pelkkä "rivinaisena" SM-tasolla kilpaileminen olisi vaatinut. Suomessa oli tuolloin -90 luvulla uskomattoman kovatasoisia ja upeita naiskehonrakentajia (mm. Krishi, Ryynänen, Ryytty, Veijalainen, Mikkonen, Juvonen, Kälvälä, ja kotiin päin vetäen silloiset kovat oululaiset: Törnroos, Zigalova, Kosola ja Talus). Kehonrakennus on kuitenkin aina ollut minulle kaikista lajeista rakkain, ja olen seurannut sitä tiiviisti vuodesta -87 aina tähän päivään. Olen aina kunniottanut lajia siinä määrin, etten ole lähtenyt niille lavoille ilveilemään ja näyttämään "ei oota" (mitä nyt yhtenä vuonna kauan sitten :D ) ja nyt sitten ollaan siinä tilanteessa, että mikäli haluaa kilpailla on se tehtävä badauksessa. Hirvittää, koska asiahan menee niin, että sitä saattoi näyttää bodarilta bodyfitness-kisoissa mutta kun viereen laitetaan OIKEASTI isoja naisia niin eipä sitä näytä enää yhtikäs miltään. Ehkä korkeintaan nätiltä. Niihin karkeiloihin vaaditaan lihasta aivan eri mittakaavassa kuin mitä minulla nyt on tarjota. Olen suhteellisen pitkä n.170cm ja paino kisoissa oli n. 60-61kg ja siitäkin pitäisi ruuvata parisen kiloa pois jotta tiukkuus olisi kohdallaan. Raskaaseen sarjaan olen nykyiselläni liian mitätön ja keskiraskaaseen taas täytyisi vetää ääritiukaksi ja näyttäisin "kuikalta". Kisoihin on aikaa viitisen kuukautta ja jokainen ymmärtää, ettei siinä ajassa saada ihmeitä aikaan (dieettikin täytyy ehtiä vetää). Kyllä minä kuitenkin aion parhaani tehdä ja katsoa loppuun saakka miten tässä hulluttelussa käy. Pitää vissiin ihan tosissaan alkaa heiluttelemaan rautaa eeskahtaalle - on vaan mokoma niin raskasta hommaa :D .Ymmärrän kyllä, että maailma haluaa extremeä ja massa on kovassa huudossa mutta itse olen aina toivonut paluuta aikaan entiseen kun Cory Everson oli Ms. O; tuolloin tuntui, että moinen kroppa on vielä mahdollisuuksien rajoissa (edes unissa) mutta sen jälkeen, niin upeita kun Murray ja co ovatkin, sai kyllä kaiken toivon lajin suhteen omalta kohdalta heittää. Oma suosikkini tällä hetkellä on Valentina Chepiga.
Muutama uusi kasvo näyttää vuosittain suomen body-lavoille kapuavan, ja toivottavasti ensi syksynä meitä olisi taas jokunen lisää? Ilmoitelkaa itsestänne! Kauranen, Murtola ja Ala painivat omassa sarjassaan ja taitavat taas niittää mainetta ja kunniaa kansainvälisestikin. Kyllä olisi upeaa jos naiskehonrakennus pikkuhiljaa nousisi tästä lamasta ja "vitnesin" varjosta. Enpä olisi uskonut näihin hommiin enää ryhtyväni (ja perhe ei taatusti tätä päivää toivonut näkevänsä) vaan näin se hulluus iskee. Äitee alkaa bodaamaan; samalla tosin käydään töissä, hoidetaan perhe ja koti ja tuhat muuta asiaa. Nuorena sitä vaan "reenattiin" ja loput ajat puhuttiin "reenaamisesta" - ja pöljäiltiin. Oi niitä aikoja - onneksi tuli vanhuus ja viisaus... :
... Monta muutakin jäi uupumaan kun en millään saa nimiä mieleen (esim. itse Marjo Selin ja Pirjo Reiman!! Muistaako joku mikä oli sukunimi -80-90 luvun taitteessa menestystä niittäneellä jyväskylän Armilla???. Mainitaan saman tien myös Tuija Hokkanen, Tarja Hovi, Raija Toivo jne. näitä on oikeesti niin paljon). Mitähän näille uransa päättäneille tänä päivänä kuuluu? Onko comebackejä odotettavissa? Olisi kiinnostavaa jos alan lehti tekisi henkilökuvia myös takavuosien mestareista.
