Kumman vähän näistä ekoista kerroista muistaa. Jotain omituisempia kyllä on jäänyt mieleen, kuten natto, käyneet (soija)pavut.
Vähän kuin lennokkiliimaa pavuilla. 1999 Ikahossa, hotellin aamiaispuffetissa. Kummastelin ja ihastuin heti, vaikka hemmetin hankalaa sen syöminen kyllä on. Kokeilunhaluisille vinkiksi, että lähin paikka josta nattoa saa taitaa olla Hesa ja Tokyokan.
Sushiin (makizushi) taas tutustuin tamperelaisen Japani-seuran myyjäisissä 1994. Ihmettelin siinä mitä hemmettejä noi oikein on, tummapintaiset valkosisustaiset pötkylät pakasterasiassa, ja ostin niitä sitten, tyypilliseen tapaani sen kummemmin kyselemättä. Jaa-a, yllättävä etikkainen aromi, ja mitä tässä pinnalla oikein onkaan? Eipä mennyt pitkääkään aikaa, ennen kuin aloin niitä itsekin väsäillä. "Oikeaan" sushiin tutustuminen ei ole jäänyt samalla tavalla mieleen, raaka kala ja riisi kun ovat aika iisi juttu. Olisikohan se ollut Hesan Kabuki, tai sittenkin Koto, jossa ekat palat maistelin, suunnilleen -95.
Katkarapu (valkosipulin kanssa paistettuna) tuli vastaan jotakuinkin 25v sitten. Hyi olkoon, piti melkeinpä kieli pestä! Myöhemmin olen kyllä oppinut arvostamaan kyseistä herkkua.
Merisiili. 2001, Tokio. Ehkä pahinta maailmassa?
Eka hampurilainen taas tuli syödyksi Tampereella, olikohan 1988, kun mäkkäri avattiin. Kaverin edistysmielinen isukki vei lapsukaiset tutustumaan amerikanherkkuihin. Hyi stana!
Kebabia samoihin aikoihin Abu Fuadilla, Tampereella. Paljon parempaa, mutta ei tullut kuitenkaan tavaksi.
Pizzaa joskus 80-luvun alkupuolella Tampereella, vappuna kai. Ei mikään intohimoruoka.
Sitä en tiedä oliko se eka, mutta vika kerta ainakin kun viskiä join. 1994 oli vuosi ja paikkana Pajulahden urheiluopisto. Kiitti vaan, saksalaiset. Kyllä siinä laatta lensi ja raittius edistyi.