Nopea kaveri!

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Mik99
  • Aloitettu Aloitettu
Siis käyttökelpoisuuteen en usko, oikein minkäänlaisessa konfliktitilanteessa, ainakaan hyöty verrattuna oppimisen vaikeuteen ei ole hyvä.
 
Itse en viitsis lähtee husimaan, jos tietäs vastapuolella olevan ketjulyönti expertin. Jos tuntuu epäilyttävältä, kannattaa vierailla jossain WT-seurassa ja pyytää demostraatiota.
On tietenkin selvää, että on eri asia jos vastassa on vuoden lajia treenannut tai 10 vuotta.

Onko kukaan nähnyt otteluita/pätkiä, jossa joku alasvientiä yrittävä saa ketjulyöntiä päähän? Kiinnostas nähä..en nimittäin ite uskaltas kinttuja tavoitella, jos vastassa olis joku WT-expertti.

Kaikki lyöntityylit on ok, jos sillä saavutetaan jotain haettua.
 
Willie sanoi:
Hansikas vaikuttaa paljonkin tuollaisten lyöntien shokkitehoon, joissa ei jokaisessa ole vartalon paino takana. Jos olen oikein ymmärtänyt ja harjoitellut, niin noiden lyöntien tarkoitus ei ole tyrmätä, vaan antaa aikaa ja avata tie suojauksen sisälle, jossa kamppailu sitten ratkaistaan.

Tämä "Shokkitehoksi" kutsumasi vaikutus ei kovin tehokkaasti vaikuta kovaan kontaktiin tottuneisiin kamppailijoihin tai vaikka kovasti humaltuneisiin henkilöihin. Ja että tuon videon lyöntien tarkoitus ei ole olla "tehokkaita" vaan antaa aikaa ja avata tie suojauksen sisälle... WTF. Tuossahan ollaan tehokkaalla etäisyydellä koko pätkän ajan? Tuo etäisyyshän on juuri lyömiselle optimaalisin ja siinä ei aikaa voiteta läpsimällä.
 
Sepsis sanoi:
Tämä "Shokkitehoksi" kutsumasi vaikutus ei kovin tehokkaasti vaikuta kovaan kontaktiin tottuneisiin kamppailijoihin tai vaikka kovasti humaltuneisiin henkilöihin. Ja että tuon videon lyöntien tarkoitus ei ole olla "tehokkaita" vaan antaa aikaa ja avata tie suojauksen sisälle... WTF. Tuossahan ollaan tehokkaalla etäisyydellä koko pätkän ajan? Tuo etäisyyshän on juuri lyömiselle optimaalisin ja siinä ei aikaa voiteta läpsimällä.

Ei se lyönti nyt pelkkä läpsäyskään ole, tarkoitin vain ettei sitä voi tyrmäystehossaan verrata iskuun, jonka takana on koko kehonpaino. Olet aivan oikeassa siinä, että kokeneet kamppailijat kestävät melko hyvin iskuja. Tästä syystä nyrkiniskua (ne harvoin tulevat puhtaasti läpi) ei voikaan pitää kovin varmana tai ainakaan nopeana kamppailun lopettajana, vaan ratkaisuun on pyrittävä läheltä. Kyynärpääisku päähän tai maahanviennin yhteydessä tehty lukko/murskaus ovat lyöntiä tehokkaampia vaihtoehtoja. Jos hieman liioitellaan ja kärjistetään, niin minun silmissäni kaikki nyrkeillä lyöminen on läpsimistä ;)

Edit: Videossa on kyse harjoituksesta, noin avoimesti ei voi olettaa kukaan pääsevänsä lyömään.
 
Willie sanoi:
Tästä syystä nyrkiniskua (ne harvoin tulevat puhtaasti läpi) ei voikaan pitää kovin varmana tai ainakaan nopeana kamppailun lopettajana, vaan ratkaisuun on pyrittävä läheltä.
...

Edit: Videossa on kyse harjoituksesta, noin avoimesti ei voi olettaa kukaan pääsevänsä lyömään.

Sanoisin, että sekin, pääseekö lyömään ja riittääkö yksi lyönti, on paljolti asennekysymys.

"I Train for the First Shot - It's All I Need " - Geoff Thompson
 
Pecman sanoi:
Sanoisin, että sekin, pääseekö lyömään ja riittääkö yksi lyönti, on paljolti asennekysymys.

"I Train for the First Shot - It's All I Need " - Geoff Thompson

Se ei ole asennekysymys, sillä vastustajan ominaisuuksia ei voi valita. Yhdellä lyönnillä voi hyvinkin lopettaa kamppailun, mutta sen varaan ei voi koskaan laskea.
Tuossa lainauksessasi on tietty perä, ottelu pitääkin pyrkiä ratkaisemaan mahdollisimman nopeasti, mutta tuossa muodossaan se antaa myös kuvan, ettei toista lyöntiä varten tarvisi enää harjoitella. Veikkaan Geoff Thompsonin haluavan sanoa pikemminkin harjoittelunsa päämäärän olevan se, että kaikki ensimmäisestä lyönnistä lähtien olisi täydellistä.
 
Willie sanoi:
Se ei ole asennekysymys, sillä vastustajan ominaisuuksia ei voi valita. Yhdellä lyönnillä voi hyvinkin lopettaa kamppailun, mutta sen varaan ei voi koskaan laskea.
Tuossa lainauksessasi on tietty perä, ottelu pitääkin pyrkiä ratkaisemaan mahdollisimman nopeasti, mutta tuossa muodossaan se antaa myös kuvan, ettei toista lyöntiä varten tarvisi enää harjoitella. Veikkaan Geoff Thompsonin haluavan sanoa pikemminkin harjoittelunsa päämäärän olevan se, että kaikki ensimmäisestä lyönnistä lähtien olisi täydellistä.

En puhunut ottelusta, vaan itsepuolustuksesta ja siihen liittyvästä asenteesta.
Vastustajan ominaisuuksia ei voi valita, mutta omaan toimintaan voi vaikuttaa ja sitä voi harjoitella, kuten myöskin kamppailun lopettamista ensimmäiseen lyöntiin.
Geoff Thompson korostaa harjoittelussa ensimmäistä lyöntiä ja ennenkaikkea sitä edeltävää tilannetta ja sen haltuunottoa. Monien perinteisten itsepuolustuslajien perusvika on juuri se, että kamppailun ajatellaan lähtevän liikkeelle siitä ensimmäisestä iskusta (vastustajan hyökkäyksestä) ja harjoittelussa keskitytään sen jälkeiseen toimintaan.
Yhden ja nimenomaan sen ensimmäisen lyönnin varaan voi laskea aika paljon, jos sitä varten on harjoitellut. Toimii todennäköisemmin kuin vastustajan hyökkäyksen odottaminen ja torjunta-vastaisku-tyyli.
 
Ja mikä estää jatkamasta sen ensimmäisen kovan iskun jälkeen? Eikä sen ensimmäisen lyönnin tarvi olla mikään koko kropan heijari, vaan vaikka kova etummainen käsi, mutta tuollanen läpsiminen on aivan turhaa. Amatöörimäinen virhe on jäädä ihastelemaan sitä omaa osumaansa, jatkot perään vaan jos on tosi kyseessä.
 
Pecman sanoi:
En puhunut ottelusta, vaan itsepuolustuksesta ja siihen liittyvästä asenteesta.
Vastustajan ominaisuuksia ei voi valita, mutta omaan toimintaan voi vaikuttaa ja sitä voi harjoitella, kuten myöskin kamppailun lopettamista ensimmäiseen lyöntiin.
Geoff Thompson korostaa harjoittelussa ensimmäistä lyöntiä ja ennenkaikkea sitä edeltävää tilannetta ja sen haltuunottoa. Monien perinteisten itsepuolustuslajien perusvika on juuri se, että kamppailun ajatellaan lähtevän liikkeelle siitä ensimmäisestä iskusta (vastustajan hyökkäyksestä) ja harjoittelussa keskitytään sen jälkeiseen toimintaan.
Yhden ja nimenomaan sen ensimmäisen lyönnin varaan voi laskea aika paljon, jos sitä varten on harjoitellut. Toimii todennäköisemmin kuin vastustajan hyökkäyksen odottaminen ja torjunta-vastaisku-tyyli.

Tässä on paljon asiaa :) Hyökkääjällä on aloite käsissään, joten hän on tämän puolesta aina paremmassa asemassa. Puolustautuminen pitäisi pyrkiä mahdollisimman nopeasti muuttamaan hyökkäykseksi, niin itsepuolustuksessa kuin kamppailu-urheilussakin. Itsepuolustuksen suhteen tätä kannattaa etukäteen miettiä hiukan, sillä laki pitää ottaa huomioon tuon hyökkäävyyden suhteen.
Hyvät kamppailijat eivät juurikaan käytä tuota torjunta-vastaisku-tyyliä, vaan hyökkäävät puolustautuessaankin iskien takaisin väistön yhteydessä. Aloittelijoille on kuitenkin pakko opettaa tietyt perusasiat yksi kerrallaan niin, että torjunta-vastaisku selitetään ensin.
Osa ketjulyönnin ideaa onkin se, että jokainen lyönti voi toimia niin hyökkäyksenä kuin torjuntanakin. Jokainen noista lyönneistä ei välttämättä osu maaliinsa, vaan torjuu itseä kohti tulevan iskun. Hyökkäävyyteen pyritään kaikin keinoin.

Sepsis sanoi:
Ja mikä estää jatkamasta sen ensimmäisen kovan iskun jälkeen? Eikä sen ensimmäisen lyönnin tarvi olla mikään koko kropan heijari, vaan vaikka kova etummainen käsi, mutta tuollanen läpsiminen on aivan turhaa. Amatöörimäinen virhe on jäädä ihastelemaan sitä omaa osumaansa, jatkot perään vaan jos on tosi kyseessä.

Mikään ei estä jatkamasta, sen vuoksi iskut tulevatkin ketjussa. Suosittelen menemään kokeilemaan "läpsittävänä" oloa, ne iskut ovat oikeasti kuitenkin kovia. Videossa on edelleen kyse harjoituksesta, jossa suojauksen auki jättävää harjoittelukaveria ei tietenkään lyödä kontaktilla. Ensimmäinen lyönti voi hyvinkin lähteä etukädellä, harvemmin sitä vastustajan kanssa aluksi leppoisasti pyöritellään käsiä yhdessä.
 
Pecman sanoi:
En puhunut ottelusta, vaan itsepuolustuksesta ja siihen liittyvästä asenteesta.
Vastustajan ominaisuuksia ei voi valita, mutta omaan toimintaan voi vaikuttaa ja sitä voi harjoitella, kuten myöskin kamppailun lopettamista ensimmäiseen lyöntiin.
Geoff Thompson korostaa harjoittelussa ensimmäistä lyöntiä ja ennenkaikkea sitä edeltävää tilannetta ja sen haltuunottoa. Monien perinteisten itsepuolustuslajien perusvika on juuri se, että kamppailun ajatellaan lähtevän liikkeelle siitä ensimmäisestä iskusta (vastustajan hyökkäyksestä) ja harjoittelussa keskitytään sen jälkeiseen toimintaan.
Yhden ja nimenomaan sen ensimmäisen lyönnin varaan voi laskea aika paljon, jos sitä varten on harjoitellut. Toimii todennäköisemmin kuin vastustajan hyökkäyksen odottaminen ja torjunta-vastaisku-tyyli.
Tämän periaatteen mukaanko on siis lyötävä uhkaavalta henkilöltä taju pois ennen kuin hän ehtii hyökätä?
 
beginner sanoi:
Tämän periaatteen mukaanko on siis lyötävä uhkaavalta henkilöltä taju pois ennen kuin hän ehtii hyökätä?

Uhkaavat henkilöt ja tilanteet tulisi välttää. Jos se ei ole mahdollista eikä väkivalta ole vältettävissä puhumalla, niin kyllä.
 
Menee taas offtopicin puolelle, mutta menköön.

Willie ottikin jo tuossa lain esille. Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, miten laki määrittelee itsepuolustuksen? Riittääkö uhkaavaksi koettu tilanne perusteeksi fyysiseen puolustautumiseen, vai täytyykö sitä aina edeltää fyysinen hyökkäys?
 
Tuo mies on harjoitellut niin paljon tuota käsityötä, että pakko noiden iskujen on tositilanteessa tuntua vastaanottajassa.

Sitä paitsi jos Bruce Lee pystyi tuohon, niin kyllä varmasti toisetkin ihmiset. Kukaan ei voi väittää, ettei hänen salamaiskunsa sattuneet. Se, että mies käyttää eri tekniikkaa kuin lee ei tarkoita, että se ei toimisi. Suhtaudun varovaisen uskovaisesti tuohon, mutta en menis väittämään pokerina, ettei voi toimia tollaiset läpsyt, kun ite kehässä saa vain 2 lyöntiä minuutissa perille.
 
beginner sanoi:
Menee taas offtopicin puolelle, mutta menköön.

Willie ottikin jo tuossa lain esille. Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, miten laki määrittelee itsepuolustuksen? Riittääkö uhkaavaksi koettu tilanne perusteeksi fyysiseen puolustautumiseen, vai täytyykö sitä aina edeltää fyysinen hyökkäys?

Laki ei tunne termiä itsepuolustus, vaan puhutaan hätävarjelusta, jonka perusteella voi puolustautua alkanutta tai välittömästi uhkaavaa laitonta hyökkäystä vastaan. Lienee sanomattakin selvää, että mikäli hyökkäys ei ole vielä alkanut, on uhan oltava hyvin ilmeinen, jotta se oikeuttaisi hätävarjeluun. Keinot on myös suhteutettava uhan suuruuteen.
Putatiivihätävarjelulla taas tarkoitetaan tilannetta, jossa uhkaa ei todellisuudessa ole olemassa, mutta henkilö kuvittelee olevansa oikeutettu turvautumaan hätävarjeluun. Mikäli voidaan todeta, että tilanteen uhkaavaksi kokeminen on ollut perusteltua ja käytetyt keinot tuohon kuvitteelliseen uhkaan oikein suhteutettuja, jätetään henkilö tuomitsematta, vaikka teko periaatteessa täyttääkin pahoinpitelyn tunnusmerkistön.
Mielestäni lainopilliset näkökohdat voisi ohittaa tässä threadissa, vaikka ne ilman muuta ovatkin tärkeitä ja niihin on hyvä perehtyä. Kun tarkastellaan kamppailua pelkästään voittamisen näkökulmasta unohtaen lakitekniset ja moraaliset ongelmat sekä koko väkivaltatilanteen välttäminen valppaudella, kommunikaatiolla tai taktisesti oikealla liikkumisella, voidaan todeta hyökkäyksen olevan paras puolustus.
 
Back
Ylös Bottom