Nikamaliukuma / spondylolisteesi

[arppa]

En tullut kysyneeksi mutta oliko väliöevysi ihan kunnossa ja sanoiko lääkäri sinulle mitään ennustetta tai että tuleeko muuttumaan tai pahenemaan ajan kanssa?

Itse kysyin tuosta niin fysiatri sanoi vain että "ei pitäisi pahentua". Se tässä varmaan eiten ahdistaa kun ei tiedä.

Ei ole ikinä ole otettu muuta kuin röntgen eli paha sanoa välilevyistä vaikkakin nikamavälit ovat hieman matalat tuolla lannerangan alueella. Röntgenistä ei kuitenkaan mitään varmaa voi sanoa muuta kuin tuon liukuman osalta.

Otan kontrollikuvat aina 2-3 vuoden välein voimaluharrastuksesta johtuen. Kuvat olleet tähän asti identtisiä lääkärin mukaan eli itse lähinnä pelkään vain kovia tärähdyksiä yms.

Lähes kaikki lääkärit sanovat että tuskin pahenee vuosien aikana tuo itse liukuma varsinkin kun selässä tapahtuu vanhemmiten "normaalia jäykistymistä".

Kiputilat tosin vaihdelleet jo tässä muutamien vuosien aikana suuntaan ja toiseen.

 

[Fuhrer]

Fuhrerilla on selvästi mielenkiintoa biomekaniikkaan. Heitänpä piruuttani ilmoille pohdittavaksi ajatusketjun jalkakirurgien näkökulmasta (polvi/lonkka/alaselkäkipu). Eli lähdetään kiikkumaan tyvestä latvaan.

Pohje, erityisesti kaksoiskantalihas on kireä -> ylemmän nilkkanivelen liike polvi suorana on rajoittunut. Kompensaationa puuttuvalle ylemmän nilkkanivelen liikkeelle tapahtuu askelluksen aikana jalkaterän ylipronaatio, mistä seuraa sääriluun reippaahko sisärotaatio. Sääriluun sisärotaatio vääntää polvea ja lonkkaa ylenpalttiseen sisärotaatioon ->->-> kipua.

Monelta pronaatiojalkaiselta polvi/lonkka/alaselkä kipuiselta on vaivat lähteny oikealla pohjevenyttelyllä.

Lovin it :D

Tuo on itse asiassa erittäin mielenkiintoinen yhtälö. Itse uskon että ylipronaatio hyvin usein on syynä gastrocnemiuksen lateraalipään kiristymiseen alun pitäen. Johtuen siitä mihin tasoihin (ja tämä muuttaa painovoimavektorin vaikutusta) ylipronaatio vie jalan painotusta.

Syytä ylipronaatioon on pelkästään jo nykymaailman kengämuodinkin ansiosta turha etsiä ellei sitä ole tiedossa..
En usko että Afrikka on kovinkaan kaksinen markkinarako tukipohjallisten valmistajille :D
Paitsi tietysti etelä-afrikka joka on vaaleanpunaisten ihmisten asuttama


Sinänsä hauskaa että aikaisemmassa postissa viittaamani selkäsärkyinen tapaus on lähes identtinen tuon kuvaamasi skenaarion kanssa.

Laitan muutaman seikan jotka itse havaitsin;

-lyhyt tibialis anterior, varsinkin dorsiflexio
-inhibitoitunut ja pidetynyt piriformis/yliaktiivinen ja lyhentynyt Tensor Fascia Latae*
-tiukat plantaariflexorit, myös soleus.
-kokeilematta absoluuttisia voimantuotto-ominaisuuksia uskon olevan pahoja voimaepätasapainoja polven sisä/ulkokiertäjien, sekä dorsiflexion ja plantaariflexorien välillä.
-
*Kirjotan tähän esimerkin minkälaisia hypoteeseja kehittelen syy-seuraus-meiningillä;
lonkankoukistajat ovat lyhentyneet, ja sieltä voi johtua alunperin alkanut virhe kävelysyklissä. Lannerankan ollessa herkkä menemään flexioon pakarat inhibitoituvat (ja kompensoivat takareisille lantionojennuksen roolia) ja painopiste siirtyy pois siitä missä se on mekaanisesti taloudellisin voimantuoton sekä yleisesti liikemekaniikan kannalta.

Ja kun tämä tapahtuu niin TFL ja pohkeet joutuvat tekemään paljon enemmän töitä kuin pitäisi. TFL todennäköisesti rupeaisi kompensoimaan psoaksen heikkoutta, ja näin ollen TFL lyhenisi ylikuormituksen takia.

Uskon että tässä vaiheessa TFL on jo aika ylityöllistetty, sillä pitää miettiä myös Adductor magnusin kireyttä ja inhibitointia, ja TFL on omien havaintojen mukaan kohtuullisen herkkä kompensoimaan Adductoreita.
Ja se taas puolestaan vaikeuttaa reisiluun ja polven stabilointia sagittaalitasolla, eli kävelyn heilahdus- ja tukivaiheessa.

Myös mahdolliset DOA:t (delayed onset activation) vaikuttavat luonnollisesti tähän kineettiseen ketjuun, mutta menee liian aivopiereskelyksi kirjottaa kaikki teoriat tähän joita minulla päässä on :D


"ylemmän nilkkanivelen liike polvi suorana on rajoittunut. Kompensaationa puuttuvalle ylemmän nilkkanivelen liikkeelle tapahtuu askelluksen aikana jalkaterän ylipronaatio, mistä seuraa sääriluun reippaahko sisärotaatio. Sääriluun sisärotaatio vääntää polvea ja lonkkaa ylenpalttiseen sisärotaatioon"

Tämä on myös mielenkiintoinen, rupesin miettimään että miten TFL, iliotibial tract, ja tibialis anterior voisivat vaikuttaa tähän.

Kun kantapää osuu heilahdusvaiheessa maahan niin voisi sanoa että kantapäähän pitää olla kineettisesti esteetön kulku jotta voimme siirtää voimaa takareisistä ja pakaroista maahan ja vetää kehoa jalan päälle.

Tämän luulen olevan se mistä ongelmat provosoituvat. Jos tibialis on lyhentynyt niin se häiritsee kulmaa jossa kantapään pitäisi osua maahan.
Kompensaationa henkilö nojaa enemmän eteenpäin ja todennäköisesti ainakin hieman korostuneessa lumbaalifleksiossa.

Ylipronaatio pakottaa jalkaa sisäkiertoon ja aiheuttaa kovaa rasitusta gastrocnemiuksen lateraalipäälle, ITB:lle, ja TFL:lle.
Näiden ollessa ylikuormitettuja on mahdotonta käyttää mekaanisesti oikeita nivelkulmia kävellessä.

Kävelyssä tämä voisi vaikuttaa siten että voimansiirto jalkaan heikkenee, transverse-tason stabilointi on puutteellista (heikkouksia mm. biceps femoris, lyhentynyt Adductor magnus?), ja näin ollen polven ja reiden tasapainotus tukivaiheessa puuttuu ja ainoa vaihtoehto on sisärotaatio jotta meillä kuitenkin pysyisi painopiste ja voisimme jatkaa eteenpäin menemistä.

Pitemmälle vietynä tämä pakottaa tibiaa ulkokiertoon ja polvea/reisiä sisäkiertoon. Reisiluu ei myöskään ole oikein tuettuna keskimmäisen pakaralihaksen toimesta koska se on hyvin varmasti erittäin heikko ja pidentynyt.
Se itsessään vaikuttaa siihenkin miten vastus medialis toimii liikkeessä polvea tasapainottaessa koska reisiluu saattaa olla väärässä asennossa tukivaiheen aikana.
Ja siitä sitten luonnollisesti heijastevaikutukset lonkkanivelen funktioihin..

Kiristynyt Iliotibial vaikuttaa vastus lateraliksen toimintaan ja heikentää medialista.
Ei tuskin ole sattumaa että henkilöillä joilla on ylipronaatiota on todennäköisesti kireät vastus lateralikset ja heikot medialikset..

Haluan vielä painottaa että tässä on aika paljon päässä mietittyä teoriaa, ja jos käyttäisin enemmän aikaa ja lähdeteoksia niin luultavasti moni asia muuttuisi hieman kun tutkisin tarkemmin lihasten lähtöpaikkoja ja kiinnityksiä ja suhteuttaisin niitä nivelten liikkeisiin ja määrittelisin anatomisia seikkoja paljon tarkemmin.

Ja pahoittelen jos toistan samoja juttuja siellä täällä.

E: Englanniksi olisi huomattavasti helpompaa kirjoittaa tämmöstä tekstiä. Kun kirjottaa suomeksi niin joutuu oikein miettimällä miettimään kielioppia :D

E2: On muuten pikkasen off topikkia..

 

[?Juoksija?]

Ei ole ikinä ole otettu muuta kuin röntgen eli paha sanoa välilevyistä vaikkakin nikamavälit ovat hieman matalat tuolla lannerangan alueella. Röntgenistä ei kuitenkaan mitään varmaa voi sanoa muuta kuin tuon liukuman osalta.

Otan kontrollikuvat aina 2-3 vuoden välein voimaluharrastuksesta johtuen. Kuvat olleet tähän asti identtisiä lääkärin mukaan eli itse lähinnä pelkään vain kovia tärähdyksiä yms.

Se on hyvä ettei muutosta huonompaan ainakaan ole ollut. Toivoa sopii siis ettei sitä tulisi.

Sekin minua häiritsee suunnattomasti, että jos tämä liukuma olisi ollut minulla vuosia niin miksi se selkä alkoi tuottaa kipua vasta elokuussa...? Olenkohan tehnyt jotain sellaista joka on muuttanut tilannetta. Tai sitten sitä ei ole ollut aiemmin, who knows.

Lisää kokemuksia saa laittaa. Auttaa käsittelemään ja hyväksymään tämän vamman. Myös naisilta haluaisin kuulla kokemuksia jos heitä löytyy. Sekin mietityttää, miten jos joskus haluan hankkiutua raskaaksi niin tarkoittaako se pyörätuolia... Lääkärin mukaan ei olisi este mutta voi pahentaakkin :( Huoh!

 

[arppa]

Osalla on ollut syntymästä asti osalla ei. Tämä tulee ihan veikkauksena mutta luulisin että yleensä tarvitsee jonkin ärsykkeen että alkaa kipuilla. Eli nikamakaaressa on ollut murtuma vaikka jo syntymästä asti joka ei ole aiheuttanut ongelmia. Sitten tapahtuu jotain yhtäkkistä kuten kaatuminen tms. joka saa nikamassa aikaan pienen pienen muutoksen vanhaan tilaan nähden. Se kuitenkin riittää tuomaan kivut kuvioon mukaan.

Olen muistaakseni joskus lukenut että raskaus/synnytys saattaa aiheuttaa spondylolisteesin. Järjellä ajateltuna ei pitäisi olla suurta ongelmaa jos pystyy pitämään lantionalueen lihakset kunnossa niin ettei raskaus lisää selän notkoa jne. Viisaammat vastatkoon paremmin

Pidetään tämä keskustelu vain spondylolyysissä ja siihen liittyvässä listeesissä. Kaikilla varmasti on elämän aikana fasettilukkoja yms yms. mutta pysytään tässä tredissä aiheessa. Biomekaaniset asiat, venyttelyvinkit jne. tietenkin tervetulleita.

 

[fysio]

diagnoosi vs. toiminta

Hyvää pohdintaa. Mitä saa irti? Riippuu lukijan anatomis-biomekanistiikan perustuntemuksesta..

Pari yleistä asiaa/muistutusta spondyloliiseihin:
1) pelkkä "vaivan" diagnosointi ei juurikaan auta, paitsi poissulkee esim. syövän tmv. pelkoa aiheutavan tilan. On myös hyvä muistaa että tyypillinen "liukuma-selkä" aiheuttaa eriasteisia lihas- ja nivelvaivoja ympäristöönsä. Siinä suhteessa esim. SI- tai kireä lonkankoukistaja-diagnoosi voi olla oikein, mutta se/ne eivät ole (yllätys,yllätys) perimmäinen syy, joten niiden jatkuva hoito ei ole kauhean mielekästä. Poinntti: MRI- tai rtg-kuva toteaa rakenteelliset muutokset, mutta eivät osoita kivun syytä, ja ennen kaikkea ne kuvat eivät poista lihaskireyksiä tai eivät vahvista heikkoja tukilihaksia...

2) liukuman suuruudella ei ole ensisijaista merkitystä, eikä suoraa korrelaatiota kivun kanssa. Tiedän hyvin voimakkaita kiputiloja, joissa liukuma on ollut 1-2 mm (tai 0 mm) ja tiedän huippu-urheilijoita joiden liukuma on ollut yli 20 mm, ja selkä täysin oireeton (tosin kovan kuntoutuksen jälkeen.. :D)

3) Edelleen liukumista ja niiden vaikutuksista. Hyvin tyypillinen löydös oireilevilla liukumaselillä on selkeä lantion ja selän hahmottamisen häiriö, niin asennon, kuin liikkeen ja liikkeen kontrolloimisen, joihin liittyy myös vahva pintatunnon häiriö (2-pisteen erottelu-testi).

4) Estääkö liukuma normaalin elämän tai kilpaurheilun. EI ESTÄ!

5) Mitä tehdä?
Keskittyä ongelmiin. Liukuma on, se on ominaisuus, jonka kanssa eletään. SI-jutut ja lukot ylempänä rintarangassa ovat vain raamien täytettä, jotka oireilessaan tosin pahentavat alkuperäistä liukumaakin (tai siis sen oireilua).

Siis vahvistetaan/herätellään tukilihaksia, venytellään kireitä lihaksia. Ihan niillä passiivisilla venytyksillä! Kyllä, jälleen kyllä! Me tarvitsemme myös passiivisa venytyksiä, koska meillä on niin paljon erilaisia kiputiloja, jotka ovat syntyneet ja pysyvät yllä erilaisten lihaskireyksien vuoksi.

6) Onko olemassa positiivista tulevaisuutta liukuman kanssa?
Jos ei tullut selväksi jo: ON! Kaikki on kiinni itsestä ja siitä miten kohtelemme selkäämme ja koko kehoamme.

7) Pitääkö puntinnosto lopettaa?
EI MISSÄÄN NIMESSÄ!!!

nim. on näitä liukumia ja selkäkipuja "jokunen" kappale nähty ja itse koettu L5 rotaatiosuuntainen "liukuma".

 

[?Juoksija?]

Hyvää pohdintaa. Mitä saa irti? Riippuu lukijan anatomis-biomekanistiikan perustuntemuksesta..

Pari yleistä asiaa/muistutusta spondyloliiseihin:
1) pelkkä "vaivan" diagnosointi ei juurikaan auta, paitsi poissulkee esim. syövän tmv. pelkoa aiheutavan tilan. On myös hyvä muistaa että tyypillinen "liukuma-selkä" aiheuttaa eriasteisia lihas- ja nivelvaivoja ympäristöönsä. Siinä suhteessa esim. SI- tai kireä lonkankoukistaja-diagnoosi voi olla oikein, mutta se/ne eivät ole (yllätys,yllätys) perimmäinen syy, joten niiden jatkuva hoito ei ole kauhean mielekästä. Poinntti: MRI- tai rtg-kuva toteaa rakenteelliset muutokset, mutta eivät osoita kivun syytä, ja ennen kaikkea ne kuvat eivät poista lihaskireyksiä tai eivät vahvista heikkoja tukilihaksia...

2) liukuman suuruudella ei ole ensisijaista merkitystä, eikä suoraa korrelaatiota kivun kanssa. Tiedän hyvin voimakkaita kiputiloja, joissa liukuma on ollut 1-2 mm (tai 0 mm) ja tiedän huippu-urheilijoita joiden liukuma on ollut yli 20 mm, ja selkä täysin oireeton (tosin kovan kuntoutuksen jälkeen.. :D)

3) Edelleen liukumista ja niiden vaikutuksista. Hyvin tyypillinen löydös oireilevilla liukumaselillä on selkeä lantion ja selän hahmottamisen häiriö, niin asennon, kuin liikkeen ja liikkeen kontrolloimisen, joihin liittyy myös vahva pintatunnon häiriö (2-pisteen erottelu-testi).

4) Estääkö liukuma normaalin elämän tai kilpaurheilun. EI ESTÄ!

5) Mitä tehdä?
Keskittyä ongelmiin. Liukuma on, se on ominaisuus, jonka kanssa eletään. SI-jutut ja lukot ylempänä rintarangassa ovat vain raamien täytettä, jotka oireilessaan tosin pahentavat alkuperäistä liukumaakin (tai siis sen oireilua).

Siis vahvistetaan/herätellään tukilihaksia, venytellään kireitä lihaksia. Ihan niillä passiivisilla venytyksillä! Kyllä, jälleen kyllä! Me tarvitsemme myös passiivisa venytyksiä, koska meillä on niin paljon erilaisia kiputiloja, jotka ovat syntyneet ja pysyvät yllä erilaisten lihaskireyksien vuoksi.

6) Onko olemassa positiivista tulevaisuutta liukuman kanssa?
Jos ei tullut selväksi jo: ON! Kaikki on kiinni itsestä ja siitä miten kohtelemme selkäämme ja koko kehoamme.

7) Pitääkö puntinnosto lopettaa?
EI MISSÄÄN NIMESSÄ!!!

nim. on näitä liukumia ja selkäkipuja "jokunen" kappale nähty ja itse koettu L5 rotaatiosuuntainen "liukuma".

Kiitos. Tämä alkaa jo hieman valjeta. Olen prosessini alussa ja hyvissä käsissä. Katsotaan miten pitkälle sillä pääsee. Tavoitteni on vielä päästä takaisin sille pururadalle, ei kävelemään vaan juoksemaan. Ja kevyttä punttia teen edelleen ja muuta aerobista kivun rajoissa.

Yleisesti: On vaikka mitä vikaa, mutta ne hoidetaan, ilman puukkoa konservatiivista linjaa pitkin. Olen edelleen urheilija. Lippu korkealla vaikka sydän märkänis. heh.

 

[arppa]

Tsemppiä ja olen täysin varma että juoksemaan vielä pääset!

 

[Izzman]

voin silti suositella lantionseudun liikkuvuusharjoituksia ja venyttelyjä kaikkille

Et jaksaisi kuvailla minkälaisilla lantionseudun liikkuvuusharjoituksilla (tarkalleen) pääsit noin hyvin eteenpäin kyykyssä? Jos et, oletan että samoilla mitä Redtubessa.

 

[TJJ]

Yleisesti. Alaraajan+lantion+alaselän biomekaniikka on sen verran monimutkainen yhtälö, kun lasketaan mukaan ihmisten vaihteleva anatomia (lähinnä lonkkien muoto ja nilkan nivelhaarukan suunta), että mulla on mennyt ehkä 3 vuotta, että jonkinlaisen hataran käsityksen tuosta polven alapuolisesta osasta olen saanut. Vikoja ja kompensaatiomekanismeja on niin paljon, että ihan hirvittää. Siksi myöskin karsastan liian raakaa yleistämistä, mitä toki muakin opettaneet jalkakirurgit harrastavat mielestäni vähän liikaa. En myöskään osaa oikein kirjallisesti noita juttuja selittää/ymmärtää, pitäs olla elävä malli+muovinen luuranko, että voisi kunnolla pohtia..

Tuo on itse asiassa erittäin mielenkiintoinen yhtälö. Itse uskon että ylipronaatio hyvin usein on syynä gastrocnemiuksen lateraalipään kiristymiseen alun pitäen. Johtuen siitä mihin tasoihin (ja tämä muuttaa painovoimavektorin vaikutusta) ylipronaatio vie jalan painotusta.

Syytä ylipronaatioon on pelkästään jo nykymaailman kengämuodinkin ansiosta turha etsiä ellei sitä ole tiedossa..
En usko että Afrikka on kovinkaan kaksinen markkinarako tukipohjallisten valmistajille :D

Miksi ylipronaation syytä ei pitäisi etsiä? Mut on opetettu nimenomaan lähtemään alhaalta ylöspäin, miksi jalkaholvi pettää jne. Ei se ylipronaatio kumminkaan ole jalan normaali ominaisuus joka kategorisesti kannattaa "korjata" pohjallisella.

 

[?Juoksija?]

Moikka,

Ajattelin kirjoitella tänne vähän tämän hetkisestä tilanteestani, eli kuinka on mennyt tämän nikamaliukuman kanssa.

Kovasti olen jumpannut fyten ohjeiden mukaan (syviä vatsoja/selkiä, pilatesta ja jumppapalloa) sekä ottanut mukaan myös (vähän) tasapainoharjoituksia. Lisäksi olen käynyt puntilla soveltaen sekä tehnyt aerobista kotiin ostamallani spinningpyörällä ja salin cross-trainerilla ja harrastanut "mäkikävelyä" matolla. Lisäksi olen kiinnittänyt venyttelyssä erityishuomiota pakaroihin ja takareisiin, sekä taareisien kiinnityskohtiin ja myös kylkiä olen venytellyt. Näiden lisäksi olen tehnyt ruodon liikkuvuusharjoituksia (pilates) joita fute neuvoi.

Lihaksisto keskikehossa on selvästi vahvistunut ja kehittynyt ja aerobinen kunto on kai ihan siedettävällä tasolla.

Mutta... Eipä ole nuo harjoitukset poistaneet / vähentäneet kipuja, joita on siis edelleen joka päivä riippumatta siitä mitä teen. Välillä vähän helpompia päivä mutta pääsääntöisesti koskee joka päivä aamusta iltaan. Olen hieman pää pyörällä onko ne nyt lihaskipuja vai jotain muuta...

Lihas spasmeja / triggereitä on pakarat täynnä ja viimeeksi fyte neuvoi venyttämään ja hieromaan mm. pakaroiden takakirértäjäkalvoja tms. ja muutenkin totesi että lihasKALVOT tekee kipeää. Itse olen noita triggereitä aina iltaisin palloilla murjonut, mutta auttaa vain sen hetken. Lihaskalvoihin on itse tosi vaikeaa päästä käsiksi...

Nää kivut tosiaan alkaa pehmittää päätä aika tehokkaasti. En halua syödä kipulääkkeitä koska ei ne sitä kuitenkaan paranna. Ajoittain olen nyt ottanut buranaa "itseäni huijatakseni". Olen alkanut potea lievää / keskivaikeaa masennusta jatkuvien kipujen ja toivottomuuden tunteen takia.

Mietin myös jatkuvasti sitä, olisiko leikkauksesta hyötyä vai pelkkää haittaa. Pari mielipidettä olen asiasta saanut mutta eivät olleet asiantuntijoita. Huomenna olen menossa Ortoniin selkään ja tähän vammaan erikoistuneen ortopedin juttusille... Antakoot mielipiteensä miten kannattaisi edetä.

Tiedän, että tämä on ollut "lyhyt" aika, vasta melkein 3kk siitä kun oikeasti ryhdyin kunnolla jumppaamaan jne. ja että pitäisi olla kärsivällinen. Pelottaa että kaikki näkemäni vaiva on hukkaan heitettyä ja ettei tilanne tule paranemaan.

Noh, katsotaan mitä se huominen "setä" taas sanoo...

Tämmöistä tänne.

.. niin ja juoksulenkillä kävin siis viimeeksi ennen joulua :(

 

[Fuhrer]

Yleisesti. Alaraajan+lantion+alaselän biomekaniikka on sen verran monimutkainen yhtälö, kun lasketaan mukaan ihmisten vaihteleva anatomia (lähinnä lonkkien muoto ja nilkan nivelhaarukan suunta), että mulla on mennyt ehkä 3 vuotta, että jonkinlaisen hataran käsityksen tuosta polven alapuolisesta osasta olen saanut. Vikoja ja kompensaatiomekanismeja on niin paljon, että ihan hirvittää. Siksi myöskin karsastan liian raakaa yleistämistä, mitä toki muakin opettaneet jalkakirurgit harrastavat mielestäni vähän liikaa. En myöskään osaa oikein kirjallisesti noita juttuja selittää/ymmärtää, pitäs olla elävä malli+muovinen luuranko, että voisi kunnolla pohtia..



Miksi ylipronaation syytä ei pitäisi etsiä? Mut on opetettu nimenomaan lähtemään alhaalta ylöspäin, miksi jalkaholvi pettää jne. Ei se ylipronaatio kumminkaan ole jalan normaali ominaisuus joka kategorisesti kannattaa "korjata" pohjallisella.

Siksi kirjoitinki hypoteesi.. Näitä on hauska pohdiskella, ja on siitä ollut rutosti hyötyäkin.

Enkä siis tarkoittanut että ylipronaation syytä ei pidä etsiä niinkuin ymmärsit.

Lähinnä tarkoitin että ei kannata miettiä onko se lapsuudessa olleet liian pienet kengät yms..

Toki, olen samaa mieltä että ongelmat kannattaa korjata alhaalta lähtien.

 

[?Juoksija?]

Nonii, eli kirurgi spesialisti sanoi että stabiloivia harjoitteita, tukivyö ja pehmeet kengät. Näillä mennään ainakin seuraavat 3kk eteenpäin ja sit jos MIKÄÄN ei auta niin mietitään sitä puukottamista.

Ei ole valoa tunnelin päässä, mut katellaan!

 

[arppa]

Olikos tuosta sun selästä otettu magneettia? Ettei olisi jotain muutakin vikaa kuitenkin mukana.

 

[Fuhrer]

Nonii, eli kirurgi spesialisti sanoi että stabiloivia harjoitteita, tukivyö ja pehmeet kengät. Näillä mennään ainakin seuraavat 3kk eteenpäin ja sit jos MIKÄÄN ei auta niin mietitään sitä puukottamista.

Ei ole valoa tunnelin päässä, mut katellaan!

???

 

[karstakeuhko]

L5-S1 tasolla ei oo rangassa ku yks lihas ja se on multifidus ja siitä on kaikki kiinni, se on paksuimmillaan siinä kohdassa. Ei muutaku selän ojennuksia istualtaan ja seinää vasten nojaten niin ettei lantio pääse liikkumaan. Muista kans jännittää vatsoja kun ojennat, mut älä vedä liikaa sisään äläkä jännitä liikaa ylävatsaa. Reverse hyper on kans kova liike, siinä pysyy lantio paikallaan mut veto tuleekin alapuolelta ristiselkään eikä yläpuolelta. Jos kestää niin istualtaan keppi niskassa sivutaivutuksia isolla kaarella niin et molemmat istuinkyhmyt pysyy kiinni alustassa. Sit kun niitä ojennuksia tekee niin ei mielellään sillä tavalla et alaselkä on kokomatkan yliojennuksessa jäykkänä pötkönä vaan artikuloit sitä selkää tasaisesti koko matkalta. Kun kumartuu eteenpäin niin lantio kippaa liikaa eteenpäin ja samalla alaselkä vetää hyperextension sitä kompensoimaan. Tuo kompensaatioketju varmaan jatkuu pidemmälle mut ei oo pakko saada kaikkea kuntoon kerralla, kuhan vaan pumppaa tota kohtaa oikein eristävillä liikkeillä niin kipu pitäis loppua. Tai ei oikeastaan kannata pumpata vaan yrittää melkein enemmän isometrisesti harjotella, tosi hitailla liikkeillä ja pitoja ääriasennossa.

 

[Fuhrer]

L5-S1 tasolla ei oo rangassa ku yks lihas ja se on multifidus ja siitä on kaikki kiinni, se on paksuimmillaan siinä kohdassa. Ei muutaku selän ojennuksia istualtaan ja seinää vasten nojaten niin ettei lantio pääse liikkumaan. Muista kans jännittää vatsoja kun ojennat, mut älä vedä liikaa sisään äläkä jännitä liikaa ylävatsaa. Reverse hyper on kans kova liike, siinä pysyy lantio paikallaan mut veto tuleekin alapuolelta ristiselkään eikä yläpuolelta. Jos kestää niin istualtaan keppi niskassa sivutaivutuksia isolla kaarella niin et molemmat istuinkyhmyt pysyy kiinni alustassa. Sit kun niitä ojennuksia tekee niin ei mielellään sillä tavalla et alaselkä on kokomatkan yliojennuksessa jäykkänä pötkönä vaan artikuloit sitä selkää tasaisesti koko matkalta. Kun kumartuu eteenpäin niin lantio kippaa liikaa eteenpäin ja samalla alaselkä vetää hyperextension sitä kompensoimaan. Tuo kompensaatioketju varmaan jatkuu pidemmälle mut ei oo pakko saada kaikkea kuntoon kerralla, kuhan vaan pumppaa tota kohtaa oikein eristävillä liikkeillä niin kipu pitäis loppua. Tai ei oikeastaan kannata pumpata vaan yrittää melkein enemmän isometrisesti harjotella, tosi hitailla liikkeillä ja pitoja ääriasennossa.

Mihin unohtu Rotatores, Quadratus Lumborum yms?

 

[karstakeuhko]

Mihin unohtu Rotatores, Quadratus Lumborum yms?

QL alin säie rupeaa helposti oireilemaan, joka käsittääkseni johtuu siitä et se tekee liikaa multifiduksen töitä joihin se on mekaanisesti epäedullisessa asemassa. Keskittyisin sacrumiin kiinnityviin lihaksiin eli piriformis, gluteus maximus ja multifidus. Lonkan uloskiertoja kylkimakuulla polvet koukussa selkä seinää vasten.

 

[?Juoksija?]

L5-S1 tasolla ei oo rangassa ku yks lihas ja se on multifidus ja siitä on kaikki kiinni, se on paksuimmillaan siinä kohdassa. Ei muutaku selän ojennuksia istualtaan ja seinää vasten nojaten niin ettei lantio pääse liikkumaan. Muista kans jännittää vatsoja kun ojennat, mut älä vedä liikaa sisään äläkä jännitä liikaa ylävatsaa. Reverse hyper on kans kova liike, siinä pysyy lantio paikallaan mut veto tuleekin alapuolelta ristiselkään eikä yläpuolelta. Jos kestää niin istualtaan keppi niskassa sivutaivutuksia isolla kaarella niin et molemmat istuinkyhmyt pysyy kiinni alustassa. Sit kun niitä ojennuksia tekee niin ei mielellään sillä tavalla et alaselkä on kokomatkan yliojennuksessa jäykkänä pötkönä vaan artikuloit sitä selkää tasaisesti koko matkalta. Kun kumartuu eteenpäin niin lantio kippaa liikaa eteenpäin ja samalla alaselkä vetää hyperextension sitä kompensoimaan. Tuo kompensaatioketju varmaan jatkuu pidemmälle mut ei oo pakko saada kaikkea kuntoon kerralla, kuhan vaan pumppaa tota kohtaa oikein eristävillä liikkeillä niin kipu pitäis loppua. Tai ei oikeastaan kannata pumpata vaan yrittää melkein enemmän isometrisesti harjotella, tosi hitailla liikkeillä ja pitoja ääriasennossa.

Tuota selän ojennusta seinää vasten istualtaan kokeilen, kuulostaa pätevälle. Kiitos vinkistä.

 

[?Juoksija?]

Olikos tuosta sun selästä otettu magneettia? Ettei olisi jotain muutakin vikaa kuitenkin mukana.

Juu, eli toi mun tilannepäivityskirjotus meni hassusti tonne ylemmäs tätä vietiketjua...

Siinä magneetissa joka otettiin marraskuussa, oli yhdessä välilevyssä toisella laidalla vähän jotain mutosta nestepitoisuudessa jonka myös tämä Ortonin spesialisti rohvessoori huomasi. Sen jälkeen selästä ei olla otettu magneettia. (Otatan kyllä uuden jos aihetta tulee)

Sanoi kyllä tosiaan että se kipu voi tulla muualtakin, esim. juuri jostain välilevystä. Itse siirtymän kohdalla oleva iso välilevy on ainakin vielä ehjä ja terve, jonka takia esim. "luonnon hoitamasta" luutumisesta on turha haaveilla.

Olen nyt tässä totutellut tuohon ostamaani tukivyöhön, joka on ihan ok. Yllätyin siitä että lekuri sitä ehdotti, koska olen ollut siinä käsityksessä että sen käyttö heikentäisi juuri niitä lihaksia joita tulee vahvistaa. Hän oli kuitenkin sitä mieltä että oireiden rauhoittamiseksi sitä tulisi nyt käyttää apukeinona sen aikaa kun tarpeellista, tietenkään unohtamatta niitä lihaksia. Itse koetan vyöstä huolimatta koettaa muistaa käyttää noita lihoja juuri esim. ävellessä ja istuessa.... koska olen silti huolissani niiden laiskistumisesta.

Toisaalta, kun lukee julkaisuja maailmalta että kuinka hoito on aloitettu, niin ensimmäisenä on potilaalle lyöty vyö päälle että saadaan tilanne rauhoitettua ja sitten pikkuhiljaa alettu tekemään harjoituksia.

Lekuri tosiaan sanoi leikkauksesta että siihen ei ensisijassa lähdetä, koska se on peruuttamaton ja että toipuminen vie kokonaisuudessaan noin vuoden päivät. En missään nimessä halua joutua siihen ja teen kaikkeni ettei tarvitse. Kohdallani onnistumisprosentti olisi 90% jos siihen joudutaan.

 

[?Juoksija?]

Jatkoa vielä

Noista venyttelyistä kokemuksiani vielä... Olen huomannut että yksi pakaravenytys helpottaa kipuoireita hetkeksi, ehkä 15 minuutiksi. Eli ihan perinteinen venytys jossa toinen jalka laitetaan polvi koukistettuna kropan alle ja toinen jalka viedään taakse suorana ja laskeudutaan hieman sivuttain sen taivutetun jalan ylle.

Trigger pisteiden käsittely pallolla ei enää tunnu tuovan minkäänlaista helpotusta. Luulen että niitä pisteitä ei enää edes ole, vaan ne kohdat jotka ovat kipeitä ovat pakaroiden erilaiset kiinnityskohdat (pakaran yläosassa siis) ja vasemman puolen joku kiertäjäkalvosin... Noita ei vain itse oikein osaa käsitellä :(

Jännää että kipu tuntuu periaatteessa vain vasemmalla pakarassa ja lonkan seudulla (kova sellainen).

Aika häiritsevä oire nykyään on myös se kun yöllä nukkuessa vahtaa asentoa, tuntee selvästi miten tuo siirtymä liikkuu tai rutisee. Ei kiva kun tietää mikä siellä heiluu. Kaippa se sitten levossa juuri pääsee heilumaan kun lihat lepää, tiedä häntä. Mainitsin kirurgillekkin tästä. Sitä ei nimittäin aiemmin ollut lainkaan... melko ahdistavaa.

Hieman huoletaa myös se että tähän asti olen siis tehnyt myös noita selän liikkuvuusharjoituksia, koska edellinen lääkäri (fysiatri) niin määräsi.... Nyt tämä spesialisti sanoi sitten että ei missään nimessä, koska täytyy saada se yksi väli rauhoittumaan. - Okei, ei siinä mitään, mutta tuleeko siitä sitten ongelmia muihin väleihin. Oman järkeni mukaan ainakin niitä muita välejä täytyy liikuttaa.. mutta mitenkäs sen tekee ettei sitä tule siihen yhteen väliin.. HUOH :jahas: