Nightwish - Imaginarium

Jollekkin tietämättömille, radio rockhan soittaa perinteisesti tunnin välein uude biisin ja koko levyn siis läpi järjestyksessä.

3veisu menossa :rock:
 
Eikö levyn julkaisupäivän pitänyt olla tänään? Kävin stokkalla ja levyä ei näkynyt missään. En kerennyt kysyä kun oli kiire töihin. Joka tapauksessa tuubista kuunneltuna levy vaikuttaa hyvältä. Diggaan eniten noista instrumentaalibiiseistä ja lisäksi I Want My Tears Back ja Last Ride of the Day toimivat ensi soitolla jo hyvin. Varsinkin tuo viimeiseksi mainittu toimii todella hyvin. Tälläkin kertaa hyvin mahtipontinen ja elokuvamainen levy, joka toimii varmasti hyvin ellei jopa paremmin kokonaan instrumentaalina. Toivottavasti ei ole vain masteroitu tällä kertaa överiksi, kuten edellisen levyn kohdalla kävi.
 
On muuten helvetin kova levy. Melkein väittäisin Holopaista jonkin sortin neroksi. Erityisesti I Want My Tears Back - lyö kuin tykki.
 
Pari kertaa nyt kuunneltu lätty läpi, eikä fiilikset ole juuri muuttuneet aikaisemmista. Eli melko vahvastihan tämä on leffasoundträkki. Rokin kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Laulaja ei edelleenkään sovi yhteenkään kappaleeseen. Älyttömän pitkiä humppakohtia sekä puheita + tehosteita, näistä myös pitkä miinus. Pari kertaa tuntuisi joku biisi lähtevän käyntiin, mutta sitten menee taas leffalinjalle. Ehkä tämä pitiäisikin siirtää hevihyllystä broadway musikaalien joukkoon?

Slow, Love, Slow kappale oli kyllä melkoinen löysien pöräyttäjä. Missä tuottaja on ollut??? Keskivertoa heikompi hissijatsiyritys ei kuulu mitenkään tälle levylle. Ei millekään levylle. Kitaristin "jatsisooloa" myöden kaikki perseellään. Levy-yhtiönä tekisin call-backin CD:ille ja poistaisin jälkikäteen ko. tekeleen.

Henk.kohtaisesti turha levy. Ehkä tätä ei ole suunnattukaan hevikansalle alunperinkään? Leffamusana en tästä osaa sanoa juuta enkä jaata. Kai se sopii jonkun köyhän miehen hobbitin taustalle.

Pisteitä 2/5
 
On myös sellaista hevikansaa, joka tykkää soundtrackeista. Jotkut jopa trancesta.;)

Levy paranee joka kuuntelulla entisestään. Olen ihan onneni kukkuloilla ja tekee mieli ostaa tänään kaksi kappaletta levyjä ihan vaan tukeakseni bändiä jos jatkossakin tekevät tällaista musiikkia.
 
Fingelska-sanoitukset tökkii tässä bändissä pahasti, Tuomasko ne vääntää? Storytimestä tulee ihan mieleen wishmaster ja sen väärin kuullut sanat-väännös...

Laulaja on loistava sen oopperavinkujan jälkeen.
 
Nightwishin elokuvalevy uuvuttaa

Tuomas Holopaista ja kumppaneita on syytä kunnioittaa visioidensa seuraamisesta. Nightwish voisi parannella jo saavuttamiaan asemia helpomminkin kuin tekemällä elokuvan ja julkaisemalla sille etukäteen soundtrack-levyn.

Näkemättä Imaginaerum-elokuvaa samanniminen levy tosin on lähes 75-minuuttisena hieman hankalasti lähestyttävä ja myös tyhjäkäyntiä sisältävä kokonaisuus.

Rakennusaineet ovat tutut: heavy metalia, elokuvallisesti pauhaava orkesteri ja keveitä maailmanmusiikkivaikutteita. Bändin ominaislaatu myös välittyy useammalla raidalla. Storytime on pätevä popheavybiisi ja Scaretalessa musiikin visuaalisuus välittyy ilman elävää kuvaakin.

Toisaalta kookas sointi lapsikuoroineen kaikkineen menettää vääjäämättä tehoaan näin pitkällä albumilla, jonka uuvuttava kesto on sen pahin kompastuskivi.

Song of Myselfin puhepätkät levyn loppupäässä vaatinevat tosifanin näkökulman innostaakseen – puhumattakaan kakkoslevystä, joka sisältää saman albumin instrumentaalisena.

http://www.hs.fi/kulttuuri/Nightwishin+elokuvalevy+uuvuttaa/a1305550431026
 
Pidän nyt viisi kertaa koko albumin kuunnelleena erittäin paljon. Erityisesti Turn loose the mermaids, I want my tears back, Last ride of the day ja Song of myself ovat aivan mahtavia. Ylipäätään levy on erittäin toimiva kokonaisuus, eikä mikään biisi ole yhtään huono. Loistavasti välittyy tunnelma kappaleista.
 
Pitääpä kuulostella läpi. Ei mua kyll Nightwish levyllä kiinnosta lainkaan, mutta livenä bändi on kova. Näin joskus 6-7 vuotta sitten festareilla, ja jo silloin meleko eeppinen meininki keikalla ku tulee heviä ja Holopaisen oopperasovitukset täysillä :D YouTubessa on pari kokonaista tv-keikkaa vuodelta 2008, siinä laulaa vähän paskasti nykyinen neito, mutta kuulemma parantunut kovasti parissa vuodessa.

Harkihen jopa jos menis kattomaan maaliskuussa, tikettien hinnatki kyllä valitettavasti alkaa olla melko eeppisiä.. :jahas:
 
Joo-o. Itsekin kuuntelin kiekon eilen ja pakko sanoa, että odotin enemmän. Ok, tottahan toki tuo on hyvin ja ammattitaitoisesti tehty, mutta niin on tänä päivänä 90% levyistä muutenkin. Jotenkin tuntui, että kuuntelin kolmen viimeisimmän levyn risteytystä. Samanlaisia juttuja, samoja sointukuvioita, sekä tietynlainen tyyli tuoda ne esiin. Kun Once ilmestyi, kaikki mahtipontisuus ja hienot etniset soittimet ja pelit kuulostivat todella hyvältä ja "uudelta", nyt Dark Passion Playn jälkeen eivät oikein miltään. Yhtään ylitse muiden biisiä en löytänyt, levyn parasta antia olevan Intron jälkeen. Sinkkubiisi, sekä I want my tears back olivat mielestäni sellaista perusvarmaa rajoittimen kanssa kaasuteltua poprockia, jotka olisivat ihan hienosti voineet jäädä levyltä kokonaan pois. Samoin pari muutakin biisiä. Ymmärrän, että elokuvassa ne voivat toimia tehokeinona paljon paremmin kuin yksittäisenä biisinä. Ei vain sytytä tämä kiekko, joten hankkimatta jää.

Olen pitänyt Nightwishistä bändin alusta alkaen, sekä odottanut innolla levyjä ja uusia ideoita, joita Holopainen heittelee. En väitä, etteikö Holopainen hallitsisi edelleen hommaansa, mielestäni karavaani vain polkee hieman paikallaan, vaikka uusia juttuja levyllä onkin, Jazzkokeiluja ja hilipatihei-hommia myöten. Silti, olisin odottanut ehkä isompaakin irtiottoa perinteisestä.
Kuten Holopainen NW-kirjassa sanoi, kun porukka alkoi tekemään Oceanbornia, tuli "end of innocence" - kaupalliset ja menestykseen tähtäävät velvoitteet. Ja tämäkin levy täyttää ne moninkerroin, joten suuria vivahde-eroja ei varmastikaan enää tulla koskaan kuulemaan.
 
Todella vaihtelevaa ja taiteellisen kuuloista. Biiseistä vaikee sanoa, mutta levyn soindit varmasti hinkattu ainakin kuulostamaan hyvältä.

Mitä taiteellista tässä levyssä on? Se, että tekijä sanoo sen olevan "kunnianhimoinen" ja viimeisen päälle tuotettu? Täysin yhdentekevää musiikkia suurimmalta osin, poprockia ryyditettynä (mistä ihmeen syystä?) pop-naisäänellä. Mitä nyt Holopaisen haastatteluja ja vaikutteita on yhdellä silmällä joskus lukenut niin mitään aivan ihmeellistä on turha odottaakaan.
 
Ei tätä ärrimurrihevareille olekaan tehty. Tämä on parasta leffarokkia koskaan, esim. Arabesque..
 
Pitkän linjan Nightwish fanina ( since -98) täytyy sanoa, että en kyllä pidä tästä Holopaisen kahden edellisen levyn suuntauksesta juuri yhtään. Levy itsessään on allekirjoittaneella aikamoinen pannukakku ja ei säväytä sitten millään lailla. Jos verrataan vaikka "Once" levyyn joka on se viimeinen kunnon Nightwish albumi niin onhan tämä niin totaalisen erilaista, että ei kyllä meikäläisen kaaliin saa menemään millään. Tuskin tulen tästä uudesta tyylistä koskaan pitämään, mutta näinhän se menee, että kaikkia ei voi miellyttää millään. Ja tähän siis suuri IMO.

Kyllä tältä levyltä pari ihan mukavaa biisiäkin löytyy se täytyy myöntää. Suurimpana suosikkina on ehdottomasti noussut esiin balladi "Turn loose the mermaids". Sopii Anetelle mielestäni todella hyvin laulettavaksi tuo biisi. Muuten en välitä tämän naikkosen laulannasta, mutta tuo saa ajoittain kylmät väreet menemään pitkin kehoa.
 
Ei oikein vielä antanut aihetta hehkutteluun.
 
Back
Ylös Bottom