Kovaahan nuo biisit rokkaa, mutta hieman hentoinen Anetten ääni on. Holopaisen musiikki on kasvanut jo niin vitun isoksi ettei mikään laulu tunnu siihen riittävän. Instrumentaalisena uudet biisit ovat aivan loistavia eikä tuo Anetten laulaminenkaan niitä kauheesti pilaa. Saa nähdä miten biisit aukeavat muutaman kuuntelun jälkeen..
Tuo musiikin kasvaminen on sanottu varsin hyvin. Tuntuu että ainakin paikoin yksinkertaisesti Anetten äänestä loppuu puhti ja potku. Eva ja For the heart I once had-biiseihin Anetten ääni sopii taas kuin valettu.
Laitetaas nyt arviot jokaisesta kuullusta
promo-biisistä:
The Poet and the Pendulum
Levyn suurin ja kaunein. Ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen jäi todella vaikuttunut olo. Biisi iski jopa niin kovaa että ensimmäisenä iltana kun biisin kuulin, piti nousta kesken yöunien kuuntelemaan se uudelleen. Tuntuu että Pendulumiin on panostettu lähes kaikki tunne ja taito ja se paikoin näkyy sitten muissa biiseissä. Vaikka kappaleesta suuresti pidänkin, silti nostaisin kokonaisuutena Ghost Love Scoren paremmaksi. Parhaita kohtia ovat poikasopraanon luritukset ja biisin loppu. Kaiken kaikkiaan todella elokuvamainen biisi.
Arvosana: 9+
Bye Bye Beautiful
Ensimmäisten kuuntelukertojen jälkeen biisi iski todella kovaa, mutta nykyisin ote ei ole samanlainen. Menevä kertosäe Marcon laulamana, siinä oikeastaan biisin vahvuus onkin.
Arvosana: 8+
Amaranth
Yksi levyn eniten hypetetyistä biiseistä jolta odotin paljon. Arvosteluissa povattiin mm. uudeksi Nemoksi. Alun kosketinmelodia on kaunis, mutta muuten biisi on mielestäni vaisu. Nemo-biisi edelliseltä levyltä on paljon parempi. Levyn toiseksi heikoin kappale. Ehkä tämä kipale vielä joku päivä aukeaa
Arvosana: 7 1/2
Cadence of Her Last Breath
Kappale kuulostaa melkoisesti Within Temptationin tuotannolta. Anetten ääni sopii biisiin hyvin ja se nostaakin arvosanaa. Melodiaosuudet melko vaisuja.
Arvosana: 8-
Master Passion Greed
Levyn raskain kappale. Marco tekee laatutyötä ja paikoitellen melkein sylkee sanat ulos. "Vingutusmelodia" sopii biisiin kuin nenä naamaan. Yksi levyn suosikeistani.
Arvosana: 9-
Eva
Sanokoot muut mitä sanovat, mutta minuun tämä uppoaa. Lyriikat ovat loistavat ja pianomelodia todella kaunis, myöskin parasta Anettea.
Arvosana: 8 1/2
Sahara
Edelliseltä levyltä toiseksi suurimmaksi suosikiksi nousi "The Siren", jotenka ei ole yllätys että tämäkin uppoaa kuin saapas lentohiekkaan

Todella kutkuttava itämainen tunnelma jota säestetään Empun kitariffeillä. Anetten ääni ei kuitenkaan pysty samaan suoritukseen jonka Tarjan teki Seireenille. Voin vain haaveilla miltä tämä biisi olisi kuulostanut Tarjan laulamana.
Arvosana: 9-
Whoever Brings the Night
Ei uppoa sitten alkuunkaan, biisi on Empun käsialaa. Levyn heikoin kappale.
Arvosana: 7+
For the Heart I once Had
Sitten päästäänkin levyn positiivisempaan yllätykseen. Tykkään todella paljon melodiasta ja Anetten ääni kuulostaa niiiin iiihanan kultaiselta.
Arvosana: 8 1/2
The Islander
Lokit ääntelevät ja suolavesi pärskyy veneen laitoja vasten. Alku on todella kutkuttava. Melkein tekisi mieli lähteä kalaan. Marcon ääni sopii hyvin ja melodia on kiva. Anettea ei olisi tässä biisissä tarvittu ehkä ollenkaan. Vaikka aiemmin biisiä pidinkin hieman pettymyksenä, nykyään tykkään yhä enemmän ja enemmän.
Arvosana: 9-
Last of the Wilds
Niin kuin kaikki jo ehkä tietävät, on kyseessä täysin instrumentaalinen biisi. Tältä biisiltä odotin todella paljon, onhan Nightwish instrumentaalisesti loistava. Melodia on kuitenkin ehkä vähän liian yksinkertainen jos verrataan vaikka Moondanceen. Sähkökitara on myös esillä mielestäni turhan voimakkaasti. Kanteleen ääni onkin sitten kauneinta Suomea. Mutta tässäkin tapauksessa oma laitteistoni rajoittaa kuunteluelämystä.
Arvosana: 8 1/2
7 Days to the Wolves
Alun melodia lupaa massiivista ja kovaa biisiä, ikävä kyllä se latistuu Anetten ääneen. Biisin aihe on hyvä ja tuntuu että siitä olisi voinut saada enemmän irti. N. 3,5 minuutin kohdalla alkava melodia on todella kiva ja tuo vauhdikkuutta mukavasti. Voin melkein nähdä susien juoksevan
Arvosana: 8
Meadows of Heaven
Levyn viimeinen raita. Vieläkin olen hieman sitä mieltä että the Poet and the Pendulum olisi ehkä pitänyt laittaan levyn viimeiseksi biisiksi, toisaalta Tuomaksella on varmasti ollut syyt ja onhan Meadows rauhoittava biisi. Alun kuuntelukertojen jälkeen en pitänyt biisistä juurikaan, mutta vasta useampien kuuntelukertojen jälkeen kappale on puhjennut kukkaan. Varsinkin alku on loistava. Gospelkuoro sopii hyvin joukkoon mukaan.
Arvosana: 8 1/2
Loppusanat: Odotukset olivat tietysti suuret Oncen jälkeen ja uuden laulajan nimi herätti epäilyksiä. Taka-askelia ei kuitenkaan mielestäni ole otettu eikä paikallakaan junnata. Tuntuu kuitenkin että kaiken kaikkiaan Oncen biiseissä oli saatu enemmän orkesterista irti. Edellisen albumin biisit olivat myös luokassaan lähes kaikki loistavia ihan avausraita mukaanlukien. Jonkunlaista Marcon ja Anetten duettoa olisin jossain biisissä kaivannut, se nyt kuitenkin jäi puuttumaan.
Summa summarum, vaikka Dark Passion Play ei minulta samanlaista ylistystä saa kun edellinen, on kuitenkin kyseessä aina Nightwish ja mikään raita ei missään nimessä huono ole.