Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Hävittiin perkele TAAS mikä ihme siinä on niin helvetin vaikeeta että viimekaudella pelattiin helvetin hyvin ja voitettiin ja nyt vahvistuneella joukkueella ei saada helvettin pisteen pistettä irti mistään. Nytkin turpaan umpipaskalta bruinsilta jossai kaikenmaailman umpipaskat Lucisit ja Bergeronit ja Charat heiluu. Ei ne ketään muuta 28 joukkuetta nöyryytä mutta kyllä meitä vastaan käy Milan Lucisinkin pumpulinpehmeät kädet maalin arvoisestialkaa olla kyllä se totuus jo edessä että Pleijarit meni jo. Tässä vaiheessa on kyllä meidän, Carolinan, ja ainakin Toronton tilanne se että nyt pitäs seuraavista 10 ottelusta ottaa ainakin 15 pistettä tai muuten voidaankin sitten keskittyä jo Draftiin. En jaksa katella tollasta vetelää joukkuetta joka illasta toiseen antaa pisteiden valua ihan ilmaiseksi vastustajalle. Oikeastaan ainoat jotka EDES YRITTÄÄ ovat Oshie ja Johnson , propsit siitä. Toivottavasti yritys palkitaan TEAM USA:n paidalla Helmikuussa. Osaako Central divisioonan rival joukkueen kannattaja Pyssy sanoa että mikä helvatti meillä menee vikaan ku koneesta ei saada mitään irti:D ?
Väärinkäsityksiä
Urheilun maailma on täynnä väärinkäsityksiä. Vielä eilen Jokerien omistaja Hjallis Harkimo lausui runollisesti, ettei joukkueen surkea tilanne parane päävalmentaja Hannu Aravirran poispotkimisella. Mies nukkui yön yli ja kas kummaa, Aravirran uutisoitiin saaneen potkut keskiviikkona puolen päivän aikaan.
Yleensähän yön yli nukkuminen antaa tuskaiselle ihmiselle mahdollisuuden nähdä asiat positiivisemmassa valossa. Hjalliksen kohdalla kävi juuri toisin päin. Mikäs siinä, suunnaton lahjakkuus kiistatta usein kumpuaa erilaisen näkökulman hallitsemisesta sekä valtavirran vastaisen asenteen omaksumisesta. Pitkin syksyä Harkimo on vakuutellut, että hän on jo liian usein uransa aikana joutunut toteamaan, ettei peli parane valmentajaa vaihtamalla. Kerran vielä pojat.
Aravirran CV on kova, joten seuraavan päävalmentajan on oltava kovan luokan ukko. Rahaa palaa taas, mutta kun sitä kerran näyttää riittävän, mikäs on poltellessa. Moni odottaa jo pelonsekaisen kauhun vallassa, rahdataanko penkin päähän vaihteeksi mies kanadalaisista havumetsistä. Olisiko Doug Shedden irroitettavissa Zugista? Glen Hanlonhan olisi ainakin vapailla markkinoilla saatuaan monoa Minskistä. Huumori sikseen.
Myös tapaus Miikka Kiprusoff on mielenkiintoinen. Suomessa uutisoitiin Kiprusoffin sanoneen Calgary Herald -lehdelle, että hän jää todennäköisesti kotiin Vancouverin olympialaisten ajaksi, ellei saa takeita ykkösmaalivahdin paikasta. Kyse on oletettavasti jälleen kerran kysymisen ja siteeraamisen jalosta taidosta. Mitä toimittaja Scott Cruickshank todellisuudessa kysyi, mitä Kiprusoff oikeasti vastasi ja kuinka toimittaja yhdisti kysymykset ja vastaukset juttuunsa? Ei olisi ensimmäinen kerta, kun edellämainitut oleelliset journalistiset aspektit sotkeentuvat toisiinsa.
Kysytiinkö Kiprusoffilta suoraan, jääkö hän kisoista pois, ellei ole varma ykkösvahdin paikastaan? Vai kysyttiinkö häneltä, onko hän kiinnostunut kakkosmaalivahdin paikasta? Ero on oleellinen.
Kiprusoff toki sanoi, että hän jää EHKÄ kotiin lepäilemään, jos isosta roolista ei ole takeita. Mutta minkä kysymyksen jälkeen ja missä tilanteessa hän sen sanoi, on merkittävää.
Joka tapauksessa meillä Suomessa kyseistä haastattelua alettiin peesata saman tien. Ensin sen teki yksi nettilehti, sitten toinen, pian kolmas ja neljäs. Kiprusoffista onkin helppo luoda selkärangaton petturihahmo, sillä hän on ennenkin kieltäytynyt pyhästä asiasta, maajoukkuepeleistä. Eräs lehti julisti jo Kiprusoffin ylimieliseksi ja asenneongelmaiseksi oman egon pönkittäjäksi, mikä on aika uskalias synteesi yhden kanadalaislehden irrallisen haastattelun perusteella. A-maajoukkueen päävalmentaja Jukka Jalonenkin vedettiin jo mukaan soppaan, mutta Jalosen mukaan Kiprusoff ei ole esittänyt ainakaan toistaiseksi minkäänlaisia vaateita automaattisesta ykkösmaalivahdin paikasta.
Internet on luonut uutismarkkinoille tilanteen, jossa yksikään kivi ei jää kääntämättä. Uutisia nuuskitaan yötä päivää ympäri maailmaa kaikista mahdollisista lähteistä. Lähdekritiikki, mikäs se nyt oikein olikaan? Pahimmillaan tilanne johtaa hallitsemattomaan kaaokseen. Esimerkiksi brittiläiset roskalehdet siteeravat usein mitä tahansa, ketä tahansa ja vieläpä haluamallaan tavalla. Kun näitä totuuksia sitten muokataan Suomessa uutisiksi, saadaan aikaan kaaos. Ei siitä ole kovin kauan, kun meillä uutisoitiin Lauri Dalla Vallen olevan nousemassa Liverpoolin ykkösjoukkueen harjoitusrinkiin. Uutinen oli käännetty brittiläiseltä sivustolta, mutta käännöksessä oli tapahtunut ikävä virhe. Dalla Valle oli toki jutussa mainittu, mutta nimen omaan sellaisena pelaajana, joka ei nykyolojen vallitessa taida olla mahdollinen vaihtoehto ykkösjoukkueeseen. Pikkaisen lipsahti. Uutinen onneksi poistettiin verkosta, ennen kuin muut ehtivät sitä laajemmin siteerata.
Uutisnälkä ja -kilpa on niin kova, että kaikille kelpaa nykyään kaikki. Kuluttajan on jo mahdoton erottaa, mikä on luotettava uutislähde vai onko mikään. Tulevaisuudessa meno oletettavasti vain kiihtyy. Valitettavasti vauhdin huumassa saattaa alkuperäinen sanoma vääristyä pahan kerran. Lehtimaailmaa tämä ongelma ei samalla tavalla koske, koska tila on rajallinen ja uutiskynnys korkeampi. Netissä tuota kynnystä ei useinkaan ole, eikä myöskään rajallista tilaa. Oma villi veikkaukseni on, että nykymenolla moni nettisivusto kusee omille kintuilleen ja tuhoaa itsensä. Nyt olisi hyvä aikaa vetää suitsista hiukan taaksepäin ja tarkistaa toimitusten sisäisiä pelisääntöjä. Vielä ei ole myöhäistä, mutta kelkkaa olisi hyvä hiljakseen saada kääntymään. Luotettavuudella on merkitystä.
Nyt löytyi niin hyvä Blogin tynkä, että pakko jakaa se tähän, kun siinä sivutaan tuota Kipperinkin juttua:
http://blogit.mtv3.fi/lexhollo/2009/11/25/vaarinkasityksia/Kertoisitko osoitteenkin?
NÄÄ,Äh, ei nyt oikein taas lähde, ainakaan ensimmäisen erän perusteella.