Negatiivisuus salillakäyntiä kohtaan

[myyy]

Tarvitsen nyt kipeästi apua teiltä, todennäköisesti asiasta itsekin väitelleiltä punttimimmeiltä. Olen vielä juuri alaikäinen, salillakäyntiä muutaman vuotta harrastanut tyttö. Ongelmaksi on muodostunut vanhempieni asenne harrastustani kohtaan: heidän mielestään salillakäyminen (joka siis automaattisesti tarkoittaa oman kehonsa kokopäiväistä ihailua) on täysin narsistista. Olen ollut masentunut ja syömishäiriöinen, suunta on kuitenkin ollut pitempään jo oikea eli paranemaan päin, ja oloni on parempi (ja vahvempi :D) kuin koskaan! Tämän takia toisaalta ymmärrän, että vanhempani ovat varpaillaan, mutta epätasapainottomuuden suurennuslasilla etsiminen alkaa jo tympiä... Viimeisimpinä diagnooseina mainittakoon itsetuhoisuuden; on epänormaalia huhkia salilla ja nostella isoja(?) painoja, olen siis itsetuhoinen. En myöskään osaa kanavoida tunteitani, vaan hukutan ne edellämainittuun itsetuhoiseen toimintaan.
Satuin mainitsemaan heille tod näk stressiperäisestä päänsärystäni ja siitähän vasta soppa syntyi. Punttailu on kuulemma hyvin vaarallista mm siksi, että on suuri vaara saada esim aivoverenvuoto, etenkin, kun minulla on ollut toistaiseksi selvittämätöntä päänsärkyä. Okei, he tuskin ovat täysin hakoteillä, mutta on mielestäni hyvin epätodennäköistä ottaen huomioon sen, että olen täysi aloittelija: treenien intensiteetti ei ole kovin suuri, puhumattakaan painoista. :p
Tarkennuksena vielä, että harrastan punttailun lisäksi monipuolista liikuntaa, salikertoja on muutama kerta viikkoon ja tekniikat on tarkastettu: treeneissä on järki mukana, eikä punttailu aiheuta ongelmia salin ulkopuolisessa elämässä.
Mitä ihmettä voin vasta-argumentoida vanhemmilleni? Miten te ylipäätänsä selitätte harrastuksenne ihmiselle, joka ei sitä ymmärrä ollenkaan? Kiitos jo etukäteen vastauksistanne!
T: epätoivoinen punttaajamimmin alku

 

[Hamaso]

Ole tyytyväinen, että vanhempasi välittävät ja ovat huolissaan. Ymmärsin, että he ovat nimenomaan punttailua vastaan, eivät muita liikuntaharrastuksia? Vai harrastatko liikuntaa niin paljon, että he pelkäävät sitä tulevan jo liikaa ja levon unohtuvan?

Useimmat, jotka ihmettelevät/tuomitsevat puntilla käynnin, eivät ole itse juuri salin mattoa kuluttaneet. Heillä saattaa olla käsitys, että kaikki puntilla kävijät ovat Arskan peilikuvia ja varsinkin nainen, joka käy salilla, hänestähän tulee automaattisesti järjetön lihaskimppu. Plus tietysti kaiken maailman steroidit ja hormoonit, joita niissä palkkareissa nautitaan.. Helpointa selittää asia, on kertoa ne syyt, miksi käy salilla. Esimerkiksi ystäväni käy puhtaasti siitä syystä, että salilla käynnin myötä hänen joka päiväiset selkäkipunsa ovat hävinneet. Selvitä siis perimmäiset syysi itsellesi; minkä takia käyt salilla?

Suomalaiset ovat myös tunnetusti melko vaatimattomia, joten en ymmärrä mitä haittaa siitä olisi, että pitää omasta peilikuvastaan? Ottaen huomioon maailman, missä elämme (varsinkin naismalli jota nuorille naisille tarjotaan), eikö terve, lihaksikas vartalo ole nimenomaan hieno asia?

Missään tapauksessa kinaamaan ei kannata ryhtyä. Asiallinen keskustelu riittää. Pystyttekö keskustelemaan ilman syyttelyä, huutelua tms? Oletko lähtenyt tutkituttamaan päänsärkyäsi? Entä voisivatko vanhempasi tulla joskus salille mukaan, katsomaan mitä se touhu on?

 

[Mopsy80]

Onpa ahdistava tilanne - onko sitä jatkunut jo pari vuotta? Vanhempasi eivät taida olla kovin urheilullisia, kun päästävät suustaan noin ihmeellisiä käsityksiä kuntosaliharrastuksesta. Mä sanoisin että niin kauan kun he eivät ala ESTÄÄ sun salille menoa, koita vain olla välittämättä ja keskity rakentamaan omaa, vanhemmista riippumatonta elämää samalla kuin sitä kroppaa! Koska pääset muuttamaan kotoa omaan kämppään? Sitten viimeistään elämä helpottaa. Tsemppiä!

 

[tuia]

Minulla on ollut hieman samaa vaivaa, ei tosin tuossa mittakaavassa. Olen luonnostani hoikka, eikä isompikokoinen siskoni voi ymmärtää saliharrastustani. Eihän laihojen tarvitse käydä salilla?! Tässä tosin eri lähtökohdat kuin sinulla. Voisitko ihan vakavasti keskustella vanhempiesi kanssa, miksi saliharrastus on sinulle tärkeä? Tai ota isukki mukaan salille =)

 

[thyer]

Luulen, että sun kannattaisi yrittää avata saliharrastustasi vähän vanhemmillesi. Kerro, miten se sinuun vaikuttaa ja miksi pidät siellä käymisestä. Vanhempasi selkeästi välittävät sinusta, koska ovat huolestuneita. Uskon siis myös siihen, että he hyväksevät harrastuksesi, kun huomaavat että se on sinulle tärkeää ja tekee sinut onnelliseksi Niin kuin itsekkin sanoit, vanhempiasi saattaa pelottaa. He luultavasti pelkäävät uuden harrastuksen tulleen kuvioihin esimerkiksi syömishäiriön kautta. Tee heille selväksi mitä salilta haet. Jäntevyyttä, kiinteytystä, voimaa ? Vanhempiesi puheista ja käytöksestä huomaa, että kuntosali on heille tuntematon paikka. Tuntematon pelottaa ymmärrettävästi, varsinkin oman lapsen kohdalla, joten älä yritä torjua heitä ja etääntyä heistä - ota vaikka joskus mukaan salille ! Tsemppiä

 

[heksu]

Luulis että jokaisen lapsen vanhemmat olisivat vain tyytyväisiä että lapsi käy salilla, tai yleensäkkään harrastaa liikuntaa. Kun suurinosa nykyajan teineistä ja nuorista aikuisista on tietokoneella viihtyviä es-jonneja. Anteeksi vain mutta vanhempiesi asenteessa on aika paljonkin korjattavaa. Eikä oma tyhmyys saa estää lapsen harrastuksia, varsinkin jos ne on LIIKUNALLISIA.

Tottakai ymmärrän jos se menee yli, mutta ei saliharrastus yhtään sen erilaisempi harrastus oo kuin esimerkiksi lenkkeily. Kaikki voi mennä yli. Mutta turhaan niitä etukäteen rupeaa pelkäämään.

Onko vanhempasi vanhempaa ikäluokkaa? Ku monesti +50 ikäisillä ei oo mitään tietoa kuntosaleista, kun heidän aikanaan lihakset on hankittu "puita hakkaamalla." Että kysehän on vain tietämättömyydestä. Minä jättäisin omaan arvoonsa.

 

[myyy]

Kiitos paljon vastauksista! Vanhempani ovat molemmat hyvin liikunnallisia, mutta vanhoja, kuten jemmy epäili :p Etenkin äitini hokee jatkuvasti sitä, miten fyysisellä työllä hankitut lihakset ovat ok, mutta salilla ei... Olen vain yrittänyt päästää heidän kommenttinsa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Nimenomaan sitä haen, että salilla käyminen on harrastus muiden joukossa, ja hyväksyttävää myös tytöille ja naisille!!

 

[Herhi]

Ehkä voisit jutella siitä, että tosiaan voisit vapaa-aikaasi typerämminkin käyttää (tietokone, telkkari, kaupungilla hengailu etc..). Kaiken liikunnanhan pitäisi olla hyvä juttu, kunhan ei mene överiksi.
Ehkä voisit kertoa hyvästä henkisestä olosta ja pirteydestä jonka sitä kautta saat? Eläkä sen suuremmin sitten selittele lihastenkasvatusjuttuja, vaan sitä liikunnan tuomaa fiilistä pirteyksineen ja niin päin pois.

 

[Mopsy80]

Jääräpäisiä vanhempia on kamalan vaikeaa saada muuttamaan pinttyneitä käsityksiään. Aikuiseksi kasvamisssa tärkeä etappi on kyetä luopumaan yityksestä saada vanhempien hyväksyntä (kaikille tekemisilleen ja valinnoilleen). Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos on just oikea tapa suhtautua. Itse olisin saanut tommosesta tuubasta raivarin kotona, mikä olis paljon epäkypsempää.

 

[Halti]

Tsemppiä! Tulee mieleen että voisit korostaa vanhemmillesi saliharrastusta tukevia terveitä ruokailutottumuksiasi ja sitä, että treeniohjelma on tarkistettu etkä ole tekemässä tyhmyyksiä. Siihen, mitä mieltä ovat salitreenistä ylipäätään, voi olla vaikea vaikuttaa.. Mutta muuten en ymmärrä narsistisuusväitteitä. Eikö ole hyvä että rakennat kehostasi tervettä ja ihailtavaa itseinhon sijaan? Jos jotenkin saisit heidät ymmärtämään että haluat rakentaa terveyttä etkä sairautta, he varmastikin ymmärtäisivät harrastusta paremmin. Jotkut mielipiteet sitten vaan on paras jättää huomiotta, mielipiteitä maailmaan mahtuu..

 

[Tumaru]

Itse olen jo kolmekymppinen, ja molemmat vanhempani käyvät itsekin kuntosalilla, ovat käyneet aktiivisesti jo yli 10 vuotta. Silti äitini aina välillä ääneen taivastelee saleilusta puhuttaessa tavoitteitani. Jos kerron naureskellen painoa tulleen taas kilon tai pari lisää, se pitää heti kyseenalaistaa. "Älä nyt enempää kuitenkaan liho." Tavoitteeni on kuitenkin saada kunnolla lihasmassaa, ja se nyt vaan sattuu tarkoittamaan sitä, että paino väkisinkin nousee. Äitini ei sitä vain halua tai osaa ymmärtää. Painan nyt 10 kg enemmän kuin vielä vuosi sitten, ja äitini mielestä se ei ole hyvä juttu. Isäni ei onneksi ole ottanut mitään kantaa asiaan, vaikka itse harrastaakin enemmän kestävyysurheilua vanhana maratoonarina.
Äidit nyt vaan tuppaa olemaan vähän liiankin ylihuolehtivaisia, eikä se huolehtiminen lopu täysi-ikäisyyteen tai kotoa pois muuttamiseen. Aikuistumisessa on kuitenkin se hyvä puoli, että voi itse valikoida, mitä elämästään vanhemmilleen kertoo.

 

[Lottc]

Minulla oli sama tilanne kun aloitin puntilla käynnin! Vanhempieni mielestä se on liian miehekästä ja että alan kuulemma olla jo liian lihaksikas. (hehe) Äiti jopa yksi ilta tuli silmät kosteina minun luokse ja käski näyttää koneelta kuvan, mikä on mun naiskauneusihanne! Ruuat olikin sitten toinen tilanne...Halusin syödä proteiinipainotteisesti, että lihas kasvaa palplala kuten tiedätte. Vanhempani eivät voineet sietää ruokaremonttiani vaan väittivät, että olen sairastunut syömishäiriöön. Äiti oli jo lopulta niin ylireagoinut, että oli soittamassa psykologille tästä kaikesta. Toki minullakin oli vuosi ennen salin aloittamista ollut pientä syömishäiriön tapaista, ehkä he ylireagoivat siksi tähän. Nyt voin sanoa, että olen TÄYSIN parantunut mokomasta syömishäiriöstä ja olen erittäin tyytyväinen itseeni ja kehonkuvani on parantunut! Tunnen itseni itsevarmaksi naiseksi. Tsemppiä sullekkin!!

 

[Catwoman]

Minulla oli sama tilanne kun aloitin puntilla käynnin! Vanhempieni mielestä se on liian miehekästä ja että alan kuulemma olla jo liian lihaksikas. (hehe) Äiti jopa yksi ilta tuli silmät kosteina minun luokse ja käski näyttää koneelta kuvan, mikä on mun naiskauneusihanne! Ruuat olikin sitten toinen tilanne...Halusin syödä proteiinipainotteisesti, että lihas kasvaa palplala kuten tiedätte. Vanhempani eivät voineet sietää ruokaremonttiani vaan väittivät, että olen sairastunut syömishäiriöön. Äiti oli jo lopulta niin ylireagoinut, että oli soittamassa psykologille tästä kaikesta. Toki minullakin oli vuosi ennen salin aloittamista ollut pientä syömishäiriön tapaista, ehkä he ylireagoivat siksi tähän. Nyt voin sanoa, että olen TÄYSIN parantunut mokomasta syömishäiriöstä ja olen erittäin tyytyväinen itseeni ja kehonkuvani on parantunut! Tunnen itseni itsevarmaksi naiseksi. Tsemppiä sullekkin!!

mun isäni sano mulle että hyi vittu lihakset naisella on hirveintä mitä maailmassa on :D No se on sen mielipide.