Minusta kiintiöt ovat negatiivinen ja takaperoinen keino saavuttaa tasa-arvoa. Tasa-arvohan on sitä, että menestys perustuu meriittiin, eikä sukupuoleen, uskontoon tai ihonväriin. Tässä mielessä kiintiöt pikemminkin korostavat epätasa-arvoa, ja sitä, että on yhdentekevää miten yksilö itse toteuttaa itseään tai mitä yksilö itse haluaa, koska lainsäätäjät tietävät paremmin ja ovat aina oikeassa. Kiintiöt ovat kaksiteräinen miekka, sillä parannetaan yhden ryhmän mahdollisuuksia toisen ryhmän kustannuksella.
Kiintiöt nostavat epätasa-arvon esille ja kärjistävät sen äärimmilleen. Mitä harvemmin niitä käytetään, sitä parempi. Kyseessä on äärimmäinen keino, jota pitäisi käyttää vain, jos sillä saavutetut hyödyt ovat _yhteiskunnallisesti kokonaisuudessaan_ suurempia kuin sen aiheuttamat haitat. Eikä niitä pitäisi käyttää lainkaan, jos todisteet epätasa-arvosta ovat ristiriitaisia ja tulkinnanvaraisia, tai jos on olemassa _positiivisia keinoja_ joita vaihtoehtoisesti voitaisiin käyttää.
Positiiviset keinot eivät suoranaisesti haittaa ketään tai rajoita mitään. Ne eivät aiheuta epätasa-arvoa. Tarkoitan positiivisilla keinoilla sitä, että sen sijaan että valtiovalta pakottamalla pyrkisi saavuttamaan päämääriä, sen pitäisi tukea yksilöiden ponnistuksia ja valinnanvapautta. Jos ajatellaan, että teknisille aloille tarvitaan naisia enemmän, tai sosiaalialoille miehiä enemmän, niin sitten voitaisiin kannustaa näitä hakeutumaan kys. aloille. PR-kampanjat voisivat olla ihan hyvä keino, ja esikuvat alalla menestyvistä saman sukupuolen edustajista.
Jos kaikesta huolimatta tavoitteet "epäonnistuvat", niin eikö sitä voitaisi hyväksyä se lääketieteellinen fakta, että miehet ja naiset ovat yleensä ottaen erilaisia, ja kiinnostuneita eri asioista. Biologisestikin, eikä vain kulttuurin vuoksi. Silti yksilötasolla ihmiset voivat olla erilaisia. Jos jotain naista kiinnostaa tekniikka, niin häntä pitäisi tukea pyrkimyksissään positiivisin ja pehmein keinoin. Samoin kuin sairaanhoitajaksi pyrkivää miestä, joka muuten voi alallaan tuntea yksinäisyyttä.
Sinänsä yhteiskunnallinen keskustelu tasa-arvon tiimoilta on tärkeää. Ja on tärkeää, että kaikkien alojen työntekijöitä arvostetaan, eikä mitään alaa leimattaisi sukupuolen mukaan.