Musiikin kärsimä hävikki waretuksessa

[Mike]

Tunnustan että olen ladannut musiikkia netistä, tosin olen huomannut epämiellyttävän sivuvaikutuksen tässä toiminnassa. Ennen tuli istuttua perseelleen ja kuunneltua, siis kuunneltua levyt läpi. Sitä muisti tosta vain biisien nimet, albumit ja artistit. Nyttemmin en osaisi sanoa suoralta kädeltä esim kahta biisiä uusimmalta Bodomilta. Ennen sitä pystyi heittämään lätyn soittimeen ja valita ulkomuistista biisi numero 5, mikä on se ja se biisi. Nyt kun vippasee autosoittimeen levyn, niin sitä pitää kuunnella jokaista biisiä alusta että löytää sen haluamansa. Ennen sitä naatiskeli enemmän musiikista, nyt kuulokkeista tulee taustalla Dimmu Borgir - In death´s embrace, minkä jouduin tarkistamaan vaikka aikanaan levyn ostettuani osasin ulkoa melkein sanatkin. Nyt on otettava itseensä niskasta kii ja palattava juurilleen, eli istumaan sinne kalliin kotiteatterin ääreen nauttimaan musiikista, valot pois ja fiilistelemään.
Olenko ainoa? Kärsiikö musiikki inflaatiota waretuksen myötä?

 

[bfr]

Tästä jo puhuttiinkiin ircin puolella, mutta et tosiaan ole ainoa.

Shuffle raiskaa artistien tarkaan mietityt biisilistat,
biisien nimistä ei ole hajua ja pahimmillaan ei bändeistäkään.
Edes omia vanhoja lemppareita ei meinaa muistaa.
Aikaisemmin jo alkoi hälytyskellot soimaan jossei lyriikat muistuneet mieleen.

Myös se ihana nautinto, kun kauan himoittu levy saatiin kannettua kaupasta kotiin,
jotta päästiin hypistelemään kansilehtistä ja seuraamaan levyn tarinaa musiikin viedessä mukanaan - se kaikki on poissa. Miettikää nyt vaikka jotain king diamondin
biisejä ilman lyriikoita, saati sitten shufflena taustamusana.
Totaalista suurella vaivalla tehdyn metallituotoksen väärinkäyttöä, raiskaus ja rikos.
Artisti pistää sielunsa levyyn ja se "on ihan ok, emmä kauheesti oo jaksanu kuunnella".
Vaan siitä syystä, ettei kuunteluun jakseta panostaa. Imetään kokonaisia discografioita, ja jätetään ne kovalevyn uumeniin mätänemään.

Itse olen syyllinen kaikkiin noihin edellisiin, vaikka metallimuusikkona itsekkin
tajuan miten väärin teen. Hyi, häpeä, paranna tapasi jo tänään.

 

[Tomppa85]

IMO kaikki on suhteellista. On sama, mikä artistien vaivalla kasaamien albumien harmonian rikkoo, waretetut kappaleet, joita kuunnellaan winampissa "paremmuusjärjestyksessä" vai Greatest Hits kokoelmat, joita jok'ikinen suht koht menestynyt bändi on tehnyt jo vuosikymmeniä.

Waretan ja tulen warettamaan, mutta albumit kuuntelen sellaisina, minä ne on tarkoitettu kuunneltavaksi, eli kokonaisuuksina. Liikenevillä rahavaroilla ostan sitten parhaat albumit kaupasta.

Mielestäni on väärin sanoa, että waretus tuhoaa musiikin elämyksen. Voihan sitä warettaa "oikein", eli järjestää kappaleet albumeiksi. Näin ainakin itse teen. Pikemminkin taiteellisesti korkealaatuisten albumien suurin uhka on kaupallisuus. Eli julkaistaan periaatteessa sinkkulevy, jolle lisätään 8 varioitua genre-paskabiisiä, ja kutsutaan sitä albumiksi. Ei näin... :(

Waretus kuitenkin mahdollistaa periaatteessa äärettömän suuren määrän musiikkia lataamisen. Tämä johtaa siihen, että kun ladataan esim. The Who:n koko tuotanto, sieltä jaksetaan kuunnella se Pinball Wizard ja My Generation. Sitten siirrytään seuraavaan bändiin. Kaverillani on yli neljännesmiljoona kipaletta koneella, ja edustaa ääripäätä, jossa jopa kappaleistakin jaksetaan kuunnella vain kertosäe! :wall:

Syytän massamediaa (MTV) sen luomasta kaikkihetinyt-kulttuurista, joka pakkosyöttää 2:50 kestäviä pikaruokakappaleita maustettuna pehmoporno-musiikkivideoilla, joiden ainoa tarkoitus on vangita kuulija/katsoja pysymään telkkarin äärellä seuraaviin mainoksiin asti. Musiikista on tullut nopeaa hiilihydraattia, joka maistuu hyvälle, ei järkytä ketään, tai "järkyttää" juuri sen verran kuin sen kohdeyleisö haluaa, jotta voitaisiin olla niin vitun *kapinallisia*. Minä en ole edes elänyt niin kauan, että olisin kuullut radiosta kappaleita, jotka oikeasti mullistivat maailmaa. :curs:

Tällainen vuodatus tällä kertaa.

:piis:

 

[Heavy-rock]

Tosta kehityksestä, minkä Mike mainitsi, oli jo puhetta silloin kun CD tuli markkinoille. Silloin voivoteltiin kansitaiteen näivettymistä ja sitä että vain yhtä kahta kappaletta kuunnellaan levyltä. Ja tottahan tuo on..

itse en wareta (uskokaa pois) muut on mul joitain levyjä mp-kolmosina. Kyllä siitä jo joku osa jää pois jos ei ole cd:n kansia, sanoja yms. joskus vuonna kasi ja mikä lie, tuli ostettua ihan pelkkien kansien takia Iron maidenin Somewhere in time-levy. Oli se mukava sit kasettia huudattaa ja etsiä eri biidien aiheita kannesta.. montakohan niitä oli?

Joskus tuntuu että pitäis ostaa ihan kunnon vanhanajan levynpyöritin.

 

[MTM1977]

Itse en ole warettamiseen syyllistynyt koskaan, mutta pakko myöntää, että joitakin levyjä on tullut kavereilta poltettua. Ne tosin ovat olleet sellaisia, että en kuitenkaan olisi niitä ostanut, eli erittäin harvoin kuunneltavia.

n. 98% mun levyistä on siis ihan rehellisesti kaupasta ostettuja ja siihen on muutamia syitä. Ensinnäkin, haluan nimenomaan lukea ne lyriikat ja mahdolliset muut tiedot levyn vihkosta/kansista.

Toisekseen, iso määrä alkuperäisiä levyjä näyttää aika mukavalta levy hyllyssä, ei voi oikein verrata siihen, jos tutkailee vaan kiintolevyn sisältöä...

Kolmas ja tärkein syy on se, että jos kerran jonkun bändin musiikista pidän niin silloin myös heidän levynsä ostan. Sillä tavalla voin ainakin omalta osaltani edesauttaa sitä, että se bändi tekisi jatkossakin levyjä.

 

[hafanafa]

Tunnustan että olen ladannut musiikkia netistä, tosin olen huomannut epämiellyttävän sivuvaikutuksen tässä toiminnassa. Ennen tuli istuttua perseelleen ja kuunneltua, siis kuunneltua levyt läpi. Sitä muisti tosta vain biisien nimet, albumit ja artistit. Nyttemmin en osaisi sanoa suoralta kädeltä esim kahta biisiä uusimmalta Bodomilta. Ennen sitä pystyi heittämään lätyn soittimeen ja valita ulkomuistista biisi numero 5, mikä on se ja se biisi. Nyt kun vippasee autosoittimeen levyn, niin sitä pitää kuunnella jokaista biisiä alusta että löytää sen haluamansa. Ennen sitä naatiskeli enemmän musiikista, nyt kuulokkeista tulee taustalla Dimmu Borgir - In death´s embrace, minkä jouduin tarkistamaan vaikka aikanaan levyn ostettuani osasin ulkoa melkein sanatkin. Nyt on otettava itseensä niskasta kii ja palattava juurilleen, eli istumaan sinne kalliin kotiteatterin ääreen nauttimaan musiikista, valot pois ja fiilistelemään.
Olenko ainoa? Kärsiikö musiikki inflaatiota waretuksen myötä?

Näinhän se menee. Itekki tulee waretettua musiikkia jonkunverran mut parhaat levyt on pakko ostaa aitoina levyinä. Leffoja en vareta koska hyvien rippien etsiminen on suoraan sanoen työlästä ihan mistä vain.


Miten muutes, onko porukka huomanu mitään korviinpistävää eroa sacd:n ja originaalien audio cd:n välil?

 

[NP]

Kyllähän ne parhaat levyt ostetaan, mutta warettamalla löytää semmoisia underground-helmiäisiä, joita ei olisi tullut muuten käsiin mitenkään.

 

[bfr]

IMO kaikki on suhteellista. On sama, mikä artistien vaivalla kasaamien albumien harmonian rikkoo, waretetut kappaleet, joita kuunnellaan winampissa "paremmuusjärjestyksessä" vai Greatest Hits kokoelmat, joita jok'ikinen suht koht menestynyt bändi on tehnyt jo vuosikymmeniä.

Kyse on kuitenkin artistin ratkaisusta(no ok, yleensä valitettavasti
levy-yhtiön). Greatest hitsit sopivat siihen mitä
mp3:t tekevät tänä päivänä, eli musiikin tutustuttamiseen uusille
kuuntelijoille. Jos musiikista aletaan pitämään, niin greatest hits
ei kuitenkaan saisi jäädä ainoaksi ko. artistin levyksi, ainoastaan
portiksi heidän tuotantoonsa.

Mielestäni on väärin sanoa, että waretus tuhoaa musiikin elämyksen. Voihan sitä warettaa "oikein", eli järjestää kappaleet albumeiksi. Näin ainakin itse teen.

Itse en ainakaan pääse tuollakeinoin lähellekkään sitä alkuperäisen
levyn tunnelmaa. ts. kansilehti puuttuu, ja koska istutaan
koneen ääressä, on musiikkia liian helppo vaihtaa jollei ensimmäiset
10s miellytä, tai sitten keskitytään surffailuun tms.

Pikemminkin taiteellisesti korkealaatuisten albumien suurin uhka on kaupallisuus. Eli julkaistaan periaatteessa sinkkulevy, jolle lisätään 8 varioitua genre-paskabiisiä, ja kutsutaan sitä albumiksi. Ei näin... :(

Tämä ongelma kohdistuu mielestäni lähinnä purkkapopin puolelle,
ja sieltä harvoin tulee taiteellisesti korkealaatuisia levyjä muutenkaan.

Syytän massamediaa (MTV) sen luomasta kaikkihetinyt-kulttuurista, joka pakkosyöttää 2:50 kestäviä pikaruokakappaleita maustettuna pehmoporno-musiikkivideoilla, joiden ainoa tarkoitus on vangita kuulija/katsoja pysymään telkkarin äärellä seuraaviin mainoksiin asti. Musiikista on tullut nopeaa hiilihydraattia, joka maistuu hyvälle, ei järkytä ketään, tai "järkyttää" juuri sen verran kuin sen kohdeyleisö haluaa, jotta voitaisiin olla niin vitun *kapinallisia*. Minä en ole edes elänyt niin kauan, että olisin kuullut radiosta kappaleita, jotka oikeasti mullistivat maailmaa. :curs:

Nyt ollaan kuitenkin pakkometallin puolella, näiden ongelmien
ei pitäisi koskettaa meitä? Joku satyricon tai limbonic art nyt
tuskin tulevat koskaan radion kautta tekemään mitään mullistavaa,
eikä ole kyllä tarvettakaan. MTV:stä puhumattakaan. Kahden
minuutin biisejä löytyy metallin puolelta aika harvakseltaan, ja
ne harvat eivät yleensä ole kaupallisista syistä niin lyhyitä.
(Tosin välillä tuntuu että trendi olisi muuttumassa, oman bändini
erästä biisiä esim. inferno lehti kehui muuten, mutta ainoana
miinuksena mainittiin biisin kesto, joka taitaa olla hiukan vajaa 6min,
eli ei kuitenkaan mikään älyttömän pitkä)

 

[bfr]

Joskus tuntuu että pitäis ostaa ihan kunnon vanhanajan levynpyöritin.

Suosittelen, jos vain löydät jostain, itse olen ihan tarkoituksella hankkinut suosikkini Rotting Christin pari vanhempaa levyä(non serviam, passage to arcturo, tmc hankinnassa), (kuva)vinyyleinä, on niissä aika helvetisi hienompi tunnelma.
Barathrumin seiskatuumaisen "jetblack" sinkun ostin joskus Sovalta,
ja pakko sanoa, että b-puolen "hellbreed" ei kuulostaisi yhtään miltään
cd tasoisena, sen verran tuo äänen räkäisyys pukee tuota biisiä(itse jetblack nyt ei ollut kovinkaan kummoinen biisi imo).

Kannattaa katella noita vinyyleitä eri distroista jos esim. spineltä
ei haluaamansa saa, nuo molemmat RC:t esim. ostin suomalaisesta
"pakana distrosta", ihan mukava valikoima ja tulee näppärästi postissa.
Tuli todella hyvin palveltu olokin, kun kaveri mailaili
(vuoden)myöhemmin saaneensa erään harvinaisen RC:n cd:n myytäväksi(tilasin toki), ja pakettien mukana tuli kaikkea mukavaa oheiskrääsää(promojulistetta, tarroja, flyereitä, etc.)

 

[japa]

Lataan musiikkia netistä mutta kokonaisuudessaan aika vähän mielestäni. Jos kuulen jonkun hyvän bändin tai biisin niin lataan samaa esittäjää ja albumia netistä niin paljon kun vaan löydän ja sitten kun alan käymään niitä biisejä lävitse. Vuodessa ehkä joku 4-7 artistia. Prosessi ei ole mikään nopea vaan niitä biisejä käyn lävitse kuukausia aina kun olen koneella surffaamassa tai tekemässä jotain(tälläkin hetkellä on 5 kansiota kussakin joku 20-30 biisiä ja olen näköjään ensimmäisen kansion tehnyt jo melkein vuosi sitten eli pitkä prosessi). Samoin nuo biisit soivat taustalla monesti muutenkin kun touhuan kotona jotain. Sitten pikkuhiljaa niistä alkaa lähteä huonot pois ja alkaa muodostua ns. oma greatest hits kansio. Sitten kun olen tyytyväinen siihen kansioon niin poltan sen levyksi(audio muodossa) ja kansio koneelta pois. Sitten kun tekee mieli fiilistellä niin sitten kuuntelen juuri tuota noita poltettuja levyjä ja kunnon laitteilla olohuoneessa.
Itse olen pettynyt monta kertaa kaupasta ostettuun levyyn juuri siksi että siinä on omaan mieleeni joku 3-5 hyvää kappaletta ja loput ei sitten millään avaudu mulle. Sitten sen levyn kuuntelu menee siihen että kuuntelen ne hyvät biisit läpi ja sitten pitääkin jo vaihtaa levyä. Tuolla tavalla kun teen oman valikoidun levyn niin saan sitten kokonaisen levyllisen musaa ja ei tarvii yhtenään käydä vaihtamassa levyjä. Ja autoon sitten poltan aina useamman "oman greatest hits" levyn mp3 muotoon.

 

[Pekospee]

Kyllähän tuota tulee levyjä ja leffoja imutettua, mutta myös ostettua kaupastakin. Ennen lainas levyjä kavereilta ja kopsas tai osti jos oli hyvä. Nyt voi imuttaa sokkona kaikenlaista ja sitten hommata ihan levynä jos on tarpeeksi hyvä.

Paskat levyt ja leffat jää kauppaan, mutta hyvät tarttuu mukaan.

 

[Tomppa85]

Tämä ongelma kohdistuu mielestäni lähinnä purkkapopin puolelle,
ja sieltä harvoin tulee taiteellisesti korkealaatuisia levyjä muutenkaan.



Nyt ollaan kuitenkin pakkometallin puolella, näiden ongelmien
ei pitäisi koskettaa meitä? Joku satyricon tai limbonic art nyt
tuskin tulevat koskaan radion kautta tekemään mitään mullistavaa,
eikä ole kyllä tarvettakaan. MTV:stä puhumattakaan. Kahden
minuutin biisejä löytyy metallin puolelta aika harvakseltaan, ja
ne harvat eivät yleensä ole kaupallisista syistä niin lyhyitä.
(Tosin välillä tuntuu että trendi olisi muuttumassa, oman bändini
erästä biisiä esim. inferno lehti kehui muuten, mutta ainoana
miinuksena mainittiin biisin kesto, joka taitaa olla hiukan vajaa 6min,
eli ei kuitenkaan mikään älyttömän pitkä)

Heh, no ehkä olet oikeassa; Esimerkkini koskivat lähinnä sitä kevyempää pop musiikkia. Kuitenkin valtavirta ja marginaali-ilmiöt käyvät kommunikaatiota keskenään, ja sillointällöin se, mikä myy valtamediassa hyvin siirtyy marginaaliin, ja joskus se, mikä myy marginaalissa siirtyy valtamediaan.

 

[soulsick]

Itsellänikin tulee vähän imutettua musiikkia netistä, enimmäkseen livekeikkoja mp3 ja mpg-muodossa, harvemmin mitään albumeja.
Väärinhän se on artistia vastaan, mutta kun ei ole rahaa kaikkeen, koska nykyinen levytarjonta on niin hurjaa. Jatkuvasti ilmestyy uusia levyjä, ja paljon hyviäkin.
On siinä jotain erilaista tunnelmaa, kun käy puodista hakemassa kauan odottamansa levyn ja lukee vihkosta sanoitukset, kiitoslista ynnä muun sellaisen, kuin että panee latausohjelman päälle, käy runkkupaskalla ja tulee koneen ääreen kuuntelemaan.

 

[protsku]

Hyvät levyt löytyvät cd-levyhyllystä, netistä voi sitten tsekata satunnaisia uusia artisteja. Mielestäni äänenlaatu on se mikä ratkaisee, toki on myös mukava katsella lyriikat ja muu kansitaide alkuperäisistä levyistä. Tähän mennessä ei ole vielä löytynyt sellaista nettiformaattia joka vastaisi äänenlaadultaan alkuperäisiä levyjä. Helpoiten puutteet kuulee rumpujen pelleistä ja basistin soundista.

 

[MomentuM]

Tähän mennessä ei ole vielä löytynyt sellaista nettiformaattia joka vastaisi äänenlaadultaan alkuperäisiä levyjä.

Häviöttömät muodot.

- Monkey's audio (*.ape)
- Flac-audio (*.flac)
- WavPack (*.wpk)
- Wav (*.wav)

MP3 ja WMA eivät ole häviöttömiä.

 

[bfr]

Häviöttömät muodot.

- Monkey's audio (*.ape)
- Flac-audio (*.flac)
- WavPack (*.wpk)
- Wav (*.wav)

MP3 ja WMA eivät ole häviöttömiä.

WMA:sta on olemassa myös häviötön versio, jossa bittivirta vaihtelee välillä
470-940 kbps.

Edit: Harva tietenkään kuulee mitään eroa wavissa ja
laadultaan parhaassa mp3:ssa, etenkin kun mp3 kuuntelu rajoittuu
todella monesti parin kympin pc kaiuttimiin(hifi kamoilla tietenkin eri homma).

Tosin väittäväthän monet kuulevansa eron 96khz ja 44khz välillä,
jotkut jopa 192khz vs. 96khz,
vaikkei kultaisinkaan ihmiskorva noin korkealle voi päästä, eikä
edes lähelle(jossain parinkymmenenen khz:n tienoilla taitaa parhaimmillaan liikkua).

 

[sgege]

Tottahan se on että mtv:n ¨laatu¨vaatimukset ovat osittain tärvelleet musiikin. Esimerkiksi se että levy-yhtiöt ei uskalla ottaa erilaisia bändejä listoille vaan pitää olla tietty mahdollisuus menestyä. Tämä on taas johtanut siihen että kokonaisia levyja tehdään mtv:n muotin mukaan. Tässä on yksi syy miksi en musiikkia niin paljoa osta. Ostan kuitenkin ne jotka olen hyväksi todennut. Klassikot ja alekorista löydetyt päätyvät yleensä ennemmin hyllyyn kuin uudet arvaamattomat levyt.

 

[Stiltskin]

Jos kuulen jonkun hyvän bändin tai biisin niin lataan samaa esittäjää ja albumia netistä niin paljon kun vaan löydän ja sitten kun alan käymään niitä biisejä lävitse.

Sama harrastus mullakin.

Hemmetin mielenkiintoisia ja oikeesti lahjakkaita artisteja löytyy kun jaksaa vaan vähän nähdä vaivaa.

 

[Jonny]

mutta warettamalla löytää semmoisia underground-helmiäisiä, joita ei olisi tullut muuten käsiin mitenkään.

Tuo on totta. Välillä eteen sattuu uskomattoman hyviä bändejä/kappaleita, mitä ei ikinä olisi muuten tullut eteen.

 

[nauski]

Minusta waretuksen hyödyt vie haittoja 6-0. Tuntemattomat bändit tulee kuulluiksi jne. Sen shufflen saa myös pois päältä siitä winampista ;)