Muijakaverit

Aivan totta noista kotitöistä ajatellen, että ei ole naisten ja miesten töitä. Mun elämäni on sen verran "täynnä" kaikkea, joten kyllä miesystäväehdokas saa syödä sanansa jos odottaa musta jonkinlaista kotitalouden hoitajaa. Se ei vain ole mahdollista, täysin. Osani kyllä hoidan mutta passaajaksi ja kotihengettäreksi musta ei toisiaan ole. Voisin kyllä sanoa, että monelle se on aika suuri juttu.

Valitettavasti täytyy todeta, että vähän kuntoilevakaan mies ei pysty näköjään tajuamaan motivaatiotani ja panostustani lajiin, mullehan saattaa vasta olla ura aukeamassa tässä lajissa, tai ainakin valmis olen sen eteen tekemään töitä.Joten täähän saattaa olla vasta pientä.. En voi sille mitään mutta tuntuu silti pahalta, jos treenini kärsivät vähänkin ihmissuhteen takia. Siksi ehkä tositreenaava mies, joka pystys ehkä hippasen kannustamaan sydämellään..
Olis kiva kuulla tosiaan kokemuksia esim.kisaan tähtääviltä ja kilpailevilta, miten ja minkälaisia suhteet ovat? Mulle saa lähettää myös privatea jos ei taho tänne vastata. rocket@pakkotoisto.com

aurinkoisia ajatuksia! -s;)
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Re: Miehenpuoliskot...

Originally posted by Sanniella
Ja miten ihmeessä saa miehen ketaleen ymmärtämään,että kämppä ei siivoudu ittestään,kaupasta tavarat ei kävele itsekseen himaan,eikä puhtaat vaatteetkaan ihan noin vaan sinne kaappin "mene"???!?!!!:mad2: Prkl,ja sitten pitäs jaksaa tosissaan reenata,töitten ja kaiken muun päälle....
Joskus tosissaan menee pinna,vai kuinka moni teistä körsseistä tekee KAIKKI kotihommat,että eukko pääsee salille?Ja tukee vielä mössöhuuruissa,ja tekee safkat että kulkee....Pliiz horo,kyylääs peiliin välillä,ja maailmanhan kaataa yks suklaarasia...:evil:

Sähän on vaan sitä miehekkäämpää, mitä enemmän huomioi ja tukee naistansa treenissä, kisavalmisteluissa yms.

Ei mies tarvi kahta äitiä;)
Itse tuli aikas varhaisessa vaiheessa itsenäistyttyä, kun 15 vuotiaana vanhemmat muutti toiseen kaupunkiin.
Oli vähän pakko hoitaa reenin ja koulun lisäks kaikki hommat:)

Tosin näitä treenejä ja mahdollisia kisajuttuja sulattavia naisiakaan ei sitten ihan joka paikasta löydykkään:rolleyes:
 
Re: Re: Miehenpuoliskot...

Originally posted by Richard75
Ei mies tarvi kahta äitiä;)
Osui ja upposi! Ainakin meillä kotona menee hommat tosi tasapuolisesti mahdollisuuksien ja sen mukaan miten kumpikin kerkeää. Pyykit, siivoukset, lasten syötöt ja vaipanvaihdot, himarempat ym. ym. Vaimolla pysyy vasara kädessä siinä kuin mulla, ja hommat pyörii hyvin. En itse sulattaisi laiskaa sohvaperunaa kumppanikseni, joten miksi itsekään olisin sellainen? Ok, nojoo... on meilläkin miesten ja naisten työt, vaimo tekee ylivoimaisen hyvät sapuskat ja mä tyhjennän kissojen paska-astian urputuksen kera. ;)
 
Miesten hoito- ja kunnossapito-ohjelmissa on yleensä kaksi virhettä. Toinen lähtee siitä perusoletuksesta, että miestä pitäisi jollain erityisellä tavalla pitää hyvänä. Normaalimiehelle riittää se, mikä hänen koirallensakin: riittävä ravinto, lämmin koppi, kohtuullinen määrä päivittäistä liikuntaa sekä riittävän pitkä juoksunaru.
 
Jos ei seurustelukumppani ymmärrä toisen harrastusta ja siitä koituu ongelmia niin aika todella vaikeaa tulee yhteinen taival olemaan, koska jos ymmärtäminen ei lähde sisimmästään niin ei voi myöskään ymmärtää toisen tavoitteita ja ajankäyttöä urheilun parissa.

Kyllä sen ymmärryksen ja tuen pitää lähteä sydämestä eikä pakosta.
 
Re: Re: Miehenpuoliskot...

Originally posted by sterpuska
Jos on noin huono säkä miehen valinnassa käynyt niin kannatta laittaa vaihtoon...
Kyllä nykyään löytyy miehiä jotka auttaa kyseisissä asioissa.

Ja SUKLAA ON PAHASTA
:urjo:

Suklaa on hyvänmakuista, sisältää flavonoideja ja rasvaa -jota ruumiin oma testotuotanto tarvitsee. Pari levyä pystyy syömään kuin näkkileipää eikä tunnu missään, jos on terve rasva-aineenvaihdunta.
 
Re: Re: Re: Niinpä niin

Originally posted by Siima
no tuo baarimiljöö nyt on vähän sellanen paikka et tuskin sieltä sitä oikeaa löytääkään

Anteeksi, mutta voisitko vähän perustella? Mulla on takanani kaksi ns. vakavaa ja pitkäaikaista suhdetta (5 ja 6 vuotta), joista toinen johti jopa alttarille asti, ja MOLEMMAT näistä kumppaneista löytyivät ihan baarista. En kyllä oikein ymmärrä tuota "ei se oikea sieltä baarista löydy"-jeesustelua, vai tekeekö suhteen/kumppanin jotenkin arvokkaammaksi se, että hän löytyikin vaikkapa kirjastosta tai uimahallista? :rolleyes:

Pointtini on, että onko sillä mitään väliä, MISTÄ sen hyvän kumppani löytää... eiköhän tärkeintä kuitenkin ole, että yleensä edes löytää...
 
Re: Re: Re: Re: Niinpä niin

Originally posted by Gillyanne
Pointtini on, että onko sillä mitään väliä, MISTÄ sen hyvän kumppani löytää... eiköhän tärkeintä kuitenkin ole, että yleensä edes löytää...

Eläkeläisethän tämän jo totesivat:

"Perjantai-iltaisin ma tekarit harjaan
jakauksen liisteröin syljellä otsaan
jospa ma tanaan sen oikean löydän
tai kenet tahansa, edes sen väärän"

:)
 
Re: Re: Re: Re: Niinpä niin

Originally posted by Gillyanne
Pointtini on, että onko sillä mitään väliä, MISTÄ sen hyvän kumppani löytää... eiköhän tärkeintä kuitenkin ole, että yleensä edes löytää...

Juuri näin.

Itse tässä mennä viikonloppuna hieman riitelin aiheesta oman naistystäväni kanssa. Hän ei oikein ymmärtänyt miksi olen ryhtymässä dieetillä (kelpaan tälläisenäkin kuulemma) ja hieman tunteita kiehutti kun hänen puheistaan sain sen käsityksen että olen ns. "normaali" kokoinen ja näköinen...miehinen itsetunto koki kolauksen :mad2: No mutta puhumalla asiat selvisi. Eli ymmärtäväinen nainen on iiiihana.
 
Re: Re: Re: Re: Re: Niinpä niin

Originally posted by Ripe

Hän ei oikein ymmärtänyt miksi olen ryhtymässä dieetillä (kelpaan tälläisenäkin kuulemma)


Niinpäniin... entäpä sitten kun tälläinen ns. tavallisenkokoinen :p naisimmeinen mainitsee harkitsevansa pientä kevätkiristelyä: "Minkä takia, sä olet tosi kaunis ja seksikäs just tollasena, en mä halua että susta katoaa sun ihanat muodot, kyllä naisessa pitää vähän pehmeyttä olla" jnejnejne. Vaikken nyt mikään sotanorsu olekaan, niin kyllä meikäläisessä sitä ns. naisellista pehmeyttä löytyy sen verran, ettei sitä ihan pienellä dieetillä kaikkea poisteta, -kele! :mad2:
 
No mutta hyvänä lisänä tähän kuitenkin tuli sellainen kommentti että arvostaa ja lupaa kannustaa tässä touhussa, vaikka ei itse perustakaan tälläisestä touhusta (olen sentäs saanut hänet käsipainoja kotona nostelemaan:D ). Varovasti vielä kyseli että saako hän sitten syödä sipsejä viikonloppuisin :lol2: aikas sulosta...
 
Itselläni on sellainen onnellinen tilanne, että olen löytänyt miehen joka tukee hienosti minun treenaamistani. Tavatessamme hänkin urheili SM-tasolla, mutta laji ei liittynyt millään tapaa puntin vääntöön. Nykyään hänen kilpaharrastuksensa on loppunut, mutta minä jatkan.

Jokainen kisadietin läpikäynyt tietää, että se on aika itsekästä ja raskasta aikaa, eikä elämään töiden ja treenien lisäksi mahdu muuta kuin ruokien punnitsemista ;) Näinä kausina ukkoni hoitaa enemmän kotihommia kuin minä ja muutenkin yrittää kannustaa. Välillä täytyy tinkiä lomien- ja pyhien vietosta ja yhteinen vapaa aika on kortilla. Mutta onneksi molemmat ymmärrämme, että jos haluan jatkaa unelmani jahtaamista se on tehtävä nyt.

Ps. Mieheni ei tosiaankaan ole mikään reppana, vaan päinvastoin niin Mies, että hänestä on hienoa kun rouva kisaa ja voimistuu. Pidän itseäni tosi onnekkaana!:)
 
Jep!

En kyllä oikein ymmärrä tuota "ei se oikea sieltä baarista löydy"-jeesustelua, vai tekeekö suhteen/kumppanin jotenkin arvokkaammaksi se, että hän löytyikin vaikkapa kirjastosta tai uimahallista?

Just näin. Miten niin ei löydy oikeita ihmissuhteita baareista?

Mä olen ajatellu sen näin. Olen ihan Ok kaveri ja nyt olen baarissa - Mikä sen estää ettei siellä voisi törmätä muihin vastaaviin?
 
Re: Re: Re: Re: Niinpä niin

Originally posted by Gillyanne
Anteeksi, mutta voisitko vähän perustella? Mulla on takanani kaksi ns. vakavaa ja pitkäaikaista suhdetta (5 ja 6 vuotta), joista toinen johti jopa alttarille asti, ja MOLEMMAT näistä kumppaneista löytyivät ihan baarista. En kyllä oikein ymmärrä tuota "ei se oikea sieltä baarista löydy"-jeesustelua, vai tekeekö suhteen/kumppanin jotenkin arvokkaammaksi se, että hän löytyikin vaikkapa kirjastosta tai uimahallista? :rolleyes:

Pointtini on, että onko sillä mitään väliä, MISTÄ sen hyvän kumppani löytää... eiköhän tärkeintä kuitenkin ole, että yleensä edes löytää...

Joo samaa mieltä... Baaristakin voi löytyä se kumppani aivan yhtä hyvin kuin muualta! Tosin nykyään on "Citylehtimentaliteetti" valloillaan, eli naisia (tai miehiä) vain kaadetaan baareista... ei suhteeseen siis vaan sänkyyn.

Mun mielestä kumppanin voi löytää myös baarista, lähestymistekniikan ja ajattelun tulee olla vain huomattavasti eri tasolla kuin "scorausmielessä".

Luojalle kiitos.
 
Re: Re: Re: Re: Niinpä niin

Originally posted by Gillyanne
Anteeksi, mutta voisitko vähän perustella? Mulla on takanani kaksi ns. vakavaa ja pitkäaikaista suhdetta (5 ja 6 vuotta), joista toinen johti jopa alttarille asti, ja MOLEMMAT näistä kumppaneista löytyivät ihan baarista. En kyllä oikein ymmärrä tuota "ei se oikea sieltä baarista löydy"-jeesustelua, vai tekeekö suhteen/kumppanin jotenkin arvokkaammaksi se, että hän löytyikin vaikkapa kirjastosta tai uimahallista? :rolleyes:
Niin, joskus kun minä olin nuori, tuo 'oikean' löytäminen tarkoitti nimenomaan sen 'ainoan
oikean' löytämistä, siis sen, jonka kanssa tullaan vanhoiksi yhdessä. Yo:n perusteella
ei sitä oikeaa ole löytynyt baarista M.O.T.

Pointtini on, että onko sillä mitään väliä, MISTÄ sen hyvän kumppani löytää... eiköhän tärkeintä kuitenkin ole, että yleensä edes löytää...
Kyllä vainkin. Ja eiköhän meille kaikille ole olemassa se kumppani jonka kanssa voi
elää pidempäänkin. Mitenkään ketään halveeraamatta, niin ei tuo 5-6 vuotta ole ihmissuhteena mitenkään
kummoinen aika. Kun sentään useat ystävyyssuhteetkin kestävät vuosikymmeniä.

Niin ja lopuksi ;) Ei tätä vuodatusta kannata kovin vakavasti ottaa.
 
Re: Re: Re: Re: Re: Niinpä niin

Originally posted by flexor
Niin, joskus kun minä olin nuori, tuo 'oikean' löytäminen tarkoitti nimenomaan sen 'ainoan
oikean' löytämistä, siis sen, jonka kanssa tullaan vanhoiksi yhdessä. Yo:n perusteella
ei sitä oikeaa ole löytynyt baarista M.O.T.

Kyllä vainkin. Ja eiköhän meille kaikille ole olemassa se kumppani jonka kanssa voi
elää pidempäänkin. Mitenkään ketään halveeraamatta, niin ei tuo 5-6 vuotta ole ihmissuhteena mitenkään
kummoinen aika. Kun sentään useat ystävyyssuhteetkin kestävät vuosikymmeniä.

Niin ja lopuksi ;) Ei tätä vuodatusta kannata kovin vakavasti ottaa.


Minä arvasin, että joku puuttuu tähän. Siis siihen, että kun kumpikin noista suhteista on jo päättynyt, niin eivät ne sitten voineet oikeita ja vakavia ollakaan. Asia nyt kumminkin on niin, että minä en usko Sen Mystisen Oikean olemassaoloon - olisihan se nyt hei melkoisen absurdi ajatus, että niiden kaikkien viiden miljardin joukosta YKSI olisi se ah-niin-oikea-ja-täydellinen kumppani, ja kaikki muut väistämättä kakkospalkintoja... puhumattakaan siitä, että miten kävisikin niin hyvä tuuri että se ainoa oikea ihminen asuisi samassa maassa, jopa samassa kaupungissa kuin sinä! :rolleyes:

Mielestäni asia on pikemminkin niin, että jossakin elämänvaiheessa jotkut ihmiset sopivat toisilleen, toisessa taas eivät. Eikä se, että suhde päättyy, mielestäni vähennä ko.suhteen arvoa yhtään - suhde on voinut olla mitä parhain, mutta on vain tullut ns. tiensä päähän. Toki on mahdollista löytää ihminen, jonka kanssa homma toimii aina ja aina ja aina vaan - omat vanhempani ovat tästä loistava esimerkki :) - mutta en silti suostu uskomaan että kyse olisi mistään taianomaisesta Siitä Oikeasta.

Ja jos sinulle, Flexor, tuo jotain lisäarvoa se, että löydät/olet löytänyt kumppanisi jostain "ylevämmästä" miljööstä kuin baarista, niin good for you... :rolleyes:
 
Re: Re: Re: Re: Re: Re: Niinpä niin

Originally posted by Gillyanne
Asia nyt kumminkin on niin, että minä en usko Sen Mystisen Oikean olemassaoloon - olisihan se nyt hei melkoisen absurdi ajatus, että niiden kaikkien viiden miljardin joukosta YKSI olisi se ah-niin-oikea-ja-täydellinen kumppani, ja kaikki muut väistämättä kakkospalkintoja... puhumattakaan siitä, että miten kävisikin niin hyvä tuuri että se ainoa oikea ihminen asuisi samassa maassa, jopa samassa kaupungissa kuin sinä! :rolleyes:


Osa ihmisistä kuitenkin hellii ajatusta tästä Ainoasta Oikeasta. Romanttinen rakkaus on vallallaan enemmän kuin koskaan, kun yksilöllisyys jyrää eikä suku tai yhteiskunta päätä enää kumppanin valinnasta. Hassua kuitenkin, että suurin osa ihmisistä painottaa kumppanin valinnassa samoja kriteerejä kuin suvut tai vanhemmat joskus muinoin. Ehkäpä yrityksen ja erehdyksen kautta on huomattu, että lopulta kestävimmät parisuhteet solmitaan kumppaniin, jolla on samanlaiset arvot ja asenteet (=sama yhteiskuntaluokka, tosin koulutus kompensoi tätä asiaa nykyään) kuin itsellä. Todennäköisimmin tällainen kumppani löytyy jostain melko läheltä, joten loogisesti Se Oikea voikin olla vaikka naapurintyttö tai -poika.
Ihmisillä on myös lukuisia keinoja varmistaa, että kumppani on juuri Se Oikea, ennen kuin antaudutaan avioliiton turvalliseen satamaan. Yhdessä asuminen ja esiaviollinen seksi lienevät vain eräitä niistä. Aika suuri osa tekee myös lapsen ennen avioitumista; onhan se ikään kuin viimeinen testi siitä, onko toisesta kyvykkääksi suvunjatkajaksi
;)

Älkääkä nyt alkako kivittää minua kommenteilla, että "minä olen suomalainen tippainssi ja mun vaimo on argentiinalainen siivooja ja meitä ei yhdistä muu kuin palava rakkaus!" Minä puhuin vain todennäköisyyksistä ja tilastollisista totuuksista, ja kaikkihan tietävät, ettei mikään ole harhaanjohtavampaa kuin keskiarvoistaminen :rolleyes:
 
Yhteiskuntaluokka vs. parisuhde

Originally posted by Nate
"minä olen suomalainen tippainssi ja mun vaimo on argentiinalainen siivooja ja meitä ei yhdistä muu kuin palava rakkaus!"
Tuo ei kait ole todellisuudessa kovinkaan yleistä, varmaankin minä olen filosofian maisteri ja mieheni on turkkilainen uimavahti on yleisempi. Mutta tuo ei ollut asia.

Kuinka moni luki sunnuntain (5.1.2003) D4 sivulta vuodatuksen "Miksi mies karkaa, kun nainen menestyy?" Jutun pointtina (kokeili olla) se että jos suomalainen nainen menestyy miestä ei löydy kun taas noi tippainssit ottavat vaimokseen jonkun (fiksu nainen yleistää) hoitoalan työntekijän.

En yhtään ihmettele jos tuolla "olen kaunis, viisas ja rikas" asenteella ei miestä löydy.
 
Re: Re: Re: Re: Re: Niinpä niin

Originally posted by flexor
Niin, joskus kun minä olin nuori, tuo 'oikean' löytäminen tarkoitti nimenomaan sen 'ainoan
oikean' löytämistä, siis sen, jonka kanssa tullaan vanhoiksi yhdessä. Yo:n perusteella
ei sitä oikeaa ole löytynyt baarista M.O.T.

Tuossa jo aikaisemmin kehuin omaa ukkoani, ja tähän on pakko todeta että hän on minulle "se oikea". Olemme olleet yhdessä reilut 10v, eikä loppua näy. Välillä on ollut alamäkeä ja väillä huikaisevia aikoja, mutta rakkaus ei ole missään vaiheessa loppunut, vaan itse asiassa parantunut koko ajan.

Niin, tapasimme muuten baarissa :D , lähdimme jatkoille ja siitä asti olemme olleet erottamattomat. Kaikki alkoi legendaarisesti rakkaudesta ensi silmäyksellä ja sitä mukaan kuin opimme tuntemaan toisemme tunteet syvenivät. Minä en ainakaan usko hetkeäkään siihen, ettei muka baarissa voisi solmia oikeitakin ihmissuhteita. Onhan baariscene toki ihan oma maailmansa, mutta niin kuin joku osuvasti sanoikin ok tyyppi on ok, vaikka sattuisi olemaan baarissa...
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom