Tällanen löytyi: (liittyyköhän edes aiheeseen, mutta siinä puhutaan nuuskasta ja proteiinista :D )
Nuuskan vaikutukset solutasolla
Nuuskan aiheuttamia histologisia muutoksia on kuvattu useissa tutkimuksissa yksityiskohtaisesti, mutta solutason muutokset ovat vielä suurilta osin selvittämättä. Nuuskassa on kemikaaleja, jotka voivat potentiaalisesti vaikuttaa monimuotoisiin solutason tapahtumiin. Nuuskan käytön vaikutus biologisiin merkitsimiin, sen sisältämien aineiden metaboliset reitit sekä geneettisen alttiuden variaatiot on vielä selvitettävä, jotta nuuskan aiheuttamaa syöpäriskiä voitaisiin arvioida luotettavasti.
Nuuskankäytön vaikuttaessa limakalvon sarveistumiseen muutokset heijastuvat todennäköisesti myös solujen tukirankojen eli sytokeratiinien ilmentymiseen. Luomanen ja työtöverit totesivatkin terminaaliseen erilaistumiseen liittyvien sytokeratiinien (CK1, 9, 10 ja 11) lisääntynyttä ilmentymistä nuuskan aiheuttamissa leesioissa (58). In vitro -kokeissa on osoitettu, että solujen viljely nikotiinipitoisessa elatusaineessa aiheuttaa solujen erilaistumista (88). Lisääntynyt sarveistuminen voi olla epiteelin suojakeino, jolla se estää haitallisten aineiden tunkeutumista epiteelin basaaliosissa sijaitseviin jakautuviin soluihin.
Yksinkertaisten sytokeratiinien ilmentyminen kerrostuneessa epiteelissä on yhdistetty premaligneihin muutoksiin ja epäkypsään proliferoivaan epiteeliin (79, 94). Nuuskaleesioissa on osoitettu sytokeratiini 19:n ilmentymisen lisääntyneen basaali- ja parabasaalisoluissa (58). Toisaalta eräs toinen tutkimus ei tukenut tätä löydöstä eikä löytänyt minkäänlaista eroa normaalin limakalvon ja nuuskaleesioiden välillä sytokeratiini 19:n ilmentymisen osalta (46).
Nuuskankäyttö voi vaikuttaa myös epiteelin alaiseen sidekudokseen tai epiteelin ja sidekudoksen välisiin monimuotoisiin säätelymekanismeihin. Tenaskiiniä, joka on sikiökauden kehityksessä, haavan paranemisessa sekä kasvainten synnyssä merkittävä solunulkoisen matriksin proteiini, on enemmän nuuskankäyttäjien kuin muiden limakalvossa (59). Proteiinin lisääntyminen voi heijastaa nuuska-altistuksen vaikutusta epiteelin erilaistumiseen tai sen aiheuttamaa tulehdusvastetta (59).
Solusyklin säätelyyn vaikuttavat useat tekijät, joista tunnetuimpia on p53-kasvunrajoitegeeni. DNA-vaurion yhteydessä p53 pysäyttää solusyklin GI/S-vaiheessa perimän vaurion korjaamiseksi tai, jos vaurio on vaikea, se aloittaa tapahtumaketjun, joka johtaa ohjelmoituun solukuolemaan eli apoptoosiin (52). Jos p53-geenissä tapahtuu muutos, tämä suojavaikutus huononee. Useat tutkimukset ovat osoittaneet syövissä p53-geenin muutoksia. Muuntunut proteiini voidaan todeta immunohistokemiallisella värjäyksellä sen pidentyneen puoliintumisajan takia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että p53:n yli-ilmentyminen nuuskankäyttäjien leesioissa on harvinaista (47), mihin myös kirjoittajan omat havainnot viittaavat (kuva 9). Kahdessa tutkimuksessa tosin todettiin p53:n yli-ilmentymistä nuuskankäyttäjien leesioissa (97, 101). Tutkimuksissa käytettiin vasta-ainetta, joka tunnistaa sekä muuntuneen että normaalin, toiminnallisen ns. villin tyypin p53:n. Siten nämä tutkimukset eivät suoranaisesti osoita mutaatioita, vaan kysessä voi olla normaalin p53-proteiinin tuotto tai sen transkription jälkeinen stabilisointi. Normaalin p53:n tuotto voi siten olla paremminkin solun suojavaste kemialliselle altistukselle.
Tuolta copy/pastettu (Nuorten nuuskankäyttö — haaste suun terveydenhuollolle)
:lol2: 
