Miten kiinni työelämään?

Raksa-Rane

Liittynyt
16.2.2007
Viestejä
33
Aihe on ehkä loppuunkaluttu, mutta sitäkin merkityksellisempi allekirjoittaneelle. Eli kyse on nuoren ja koulutetun ihmisen työllistymisestä ja erityisesti sen maagisen ensimmäisen työpaikan löytämisestä. Tilanteeni on lyhyesti se, että olen saanut Helsingistä maisterin paperit vajaa vuosi sitten (erinomaisilla arvosanoilla), mutta en ole mitenkään onnistunut löytämään ensimmäistä oikeaa työpaikkaa. Opiskelin yliopistolla yleistä huuhaata ja hapatusta (ts. humanisti), sekä siinä sivussa hieman sivuaineena kaupallisia aineita. Työkokemusta löytyy laidasta laitaan aina teini-iästä lähtien, mutta se on lähes yksinomaan ns. suorittavista töistä (mikä ei ole paha asia, mutta ei se mitä pitemmällä tähtäimellä haen). Olen ollut muutamana kesänä töissä eräässä valtion virastossa, mutta se ei tunnu potentiaalisia työnantajia juuri kiinnostavan.

Työnhakumenetelmiä olen testannut myös erilaisia. Olen vastannut ilmoituksiin, hakenut trainee-ohjelmiin, "kylmäsoitellut" aktiivisesti firmojen henkilöstöosastoille ja pikkufirmojen pomoille, käynyt uramessuilla, tehnyt hommia vuokratyöfirmoille sekä yrittänyt hyödyntää sitä pientä verkostoa mikä minulla on. Haastatteluihinkin olen päässyt, mutta ne eivät ole ikinä johtaneet varsinaiseen työtarjoukseen.

Tavoitteena on ollut erilaiset yritysmaailman tehtävät. En ole varsinaisesti löytänyt mitään omaa alaa tai kutsumusta, joten olen hakenut ihan kaikenlaisiin töihin, mm. myyntiin, markkinointiin, taloushallintoon, logistiikkaan ja viestintään. Tavoitteetkaan eivät ole olleet mielettömän korkealla, mutta siitä huolimatta esim. mielenkiintoisista assistentin paikoista tulee pakkeja koska en omaa kokemusta alan hommista.

Kyse ei siis ainakaan voi olla yrittämisen puutteesta tai passiivisuudesta. Mihinkään työpaikkaan ei vaan tunnu ovet aukeavan kun ei ole sitä paljon puhuttua "muutaman vuoden työkokemusta". Ja työkokemusta ei luonnollisesti saa kun töihin ei pääse! :curs: (Tässä tapauksessa työkokemukseksi ei siis lasketa niitä suorittavan tason keikkahommia, joilla olen itseni elättänyt)

Olisin kiinnostunut kuulemaan ajatuksia ja kokemuksia kohtalotovereilta tai sellaisilta, jotka ovat tästä tilanteesta selvinneet. V*ttuilua saan kuulla ihan tarpeeksi läheisiltäni, mutta toki sekin on tervetullutta, jos se jonkun päivää piristää.

Nimim. "Jokaisesta ei voi tulla menestyjää"

P.S. Sen varalta, että joku kuitenkin kohta innostuu, niin todettakoon jo valmiiksi, että EN ole pitkätukka/narkomaani/nyhverö/epäsiisti/epäselvästi puhuva/pahalta haiseva/hienohelma/fanaatikko-aktivisti/ilmestyskirjan peto/kasvissyöjä tai mitään muutakaan niistä stereotypioista, mitä akateemisiin työttömiin usein liitetään.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Alipaino sanoi:
:offtopic: Raksa-Rane, työtön humanisti.
Click to expand...

Kerroin elättäväni itseni suorittavan tason keikkahommilla. Arvaa kaksi kertaa missä hommissa on tullut pyörittyä... :rolleyes:

Ja ettei tämä menisi miksikään duunarit vs. akateemiset jankkaamiseksi, niin todettakoon vielä, että arvostan kaikenlaisten töiden tekijöitä, haalariporukasta pukumiehiin.
 
Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että minkä alan humanisti olet, kun tuo huuhaa ja hapatus ei oikein avaudu näin äkkiseltään? Jos yritysmaailman hommat kiinnostavat, ja vaikka kaupallisia luitkin sivuaineena, niin ei taida esimerkiksi germaaninen filologia tai aate- ja oppihistoria olla ensimmäisinä yritysten henkilöstöpäälliköiden rekrytointilistoilla. Niin ja tätä ei ole todellakaan tarkoitettu vittuiluksi.
 
joo tuo on valitettavaa kun humanistejä pukkaa liukuhihnalta vaikka kuinka ja ei minkäänlaista työkokemusta yms pohjilla koulun puolesta joten vaikea hakea johonkin tiettyyn paikkaan. taitaa tuo epäselvä toimenkuva olla sun suurin ongelma

Varsinkin kuin kilpaileva firma eli ammattikorkeakoulut sylkevät kaikkille mainitsemillesi aloille työvoimaa. ammattikorkeasta tulevilla on pohjilla pakollinen työharjottelu jossain vähintään omaan alaan liittyvissä hommissa ja joillakin myös opinnäytetyö/insinöörityö oman alan yritykselle tehtynä.

ei muuta kun sinnikkäästi jatkat yrittämistä. tee vaikka SWOT - analyysi ja kato mihin alalle sulla olis omasta mielestäs parhaat valmiudet.
 
Taustalta löytyy pääaineen vaihto, reilu vuosi ei-niin-aktiivista opiskelua, jne. Mutta nyt olisi kieltenopettajan paperit takataskussa, tarkemmin sanottuna englanti olisi kieli. Tajusin vaan opintojen loppuvaiheessa, että opetustyö ei kiinnosta pätkääkään, mutta tein silti tutkinnon loppuun ettei menisi vuosien työ hukkaan. Sillä tiellä tässä yhä ollaan.

Epäselvä toimenkuva tosiaan selittyy sillä, että suoraa osaamista millekään tietylle alalle ei yksinkertaisesti ole. Sen sijaan oppimiskykyä ja halukkuutta olisi vaikka muille jakaa.

Jotenkin vaikea uskoa, että jo tässä vaiheessa olisi työura pilalla, koska en aikanaan valinnut parempaa pääainetta?! :(
 
Raksa-Rane sanoi:
En ole varsinaisesti löytänyt mitään omaa alaa tai kutsumusta, joten olen hakenut ihan kaikenlaisiin töihin, mm. myyntiin, markkinointiin, taloushallintoon, logistiikkaan ja viestintään. Tavoitteetkaan eivät ole olleet mielettömän korkealla, mutta siitä huolimatta esim. mielenkiintoisista assistentin paikoista tulee pakkeja koska en omaa kokemusta alan hommista.
Click to expand...

Ongelmahan tässä on se, että näille hakemillesi aloille hakee myös n kpl henkilöitä, joilla on koulutusta juuri noihin tehtäviin. Kaikki merkonomit, tradenomit, ekonomit ja tuta-DI:t ovat sinua edellä, kun laitetaan hakijat jonoon sopivuuden perusteella (poislukien viestintä, mutta sillekin on taas omat osaajansa), ja näitä aloja opiskelleita henkilöitähän Suomessa riittää.

Epäselvä toimenkuva tosiaan selittyy sillä, että suoraa osaamista millekään tietylle alalle ei yksinkertaisesti ole. Sen sijaan oppimiskykyä ja halukkuutta olisi vaikka muille jakaa.
Click to expand...

Niin... ikävä kyllä oppimiskyky ja halukkuus eivät riitä rekrytoijille, joilla on valittavanaan myös henkilöitä, joilla on jo osaamista kyseiselle alalle. Sääli sinänsä, sillä oikeasti oppimiskykyinen ja motivoitunut henkilö saattaisi olla pienen oppimisjakson jälkeen parempi kuin moni vähemmän motivoitunut henkilö, jolla on oikeat paperit / oikeaa työkokemusta / hyvät suhteet firmaan. Suurin osa työhakemuksista kuitenkin vain filtteröidään siten, että kouluttamattomat / kokemattomat hakijat dumpataan suoraan roskakoriin hakemusta sen enempää katsomatta. Tämä helpottaa huomattavasti rekrytoijien tehtävää.

Jotenkin vaikea uskoa, että jo tässä vaiheessa olisi työura pilalla, koska en aikanaan valinnut parempaa pääainetta?!
Click to expand...

Tuskin koko ura sentään pilalle sen johdosta menee, korkeintaan mutkistaa asioita. Oletko miettinyt, että opiskelisit vielä jotain lisää, jos tilanne ei tästä parane?
 
Komppaan MKS:ää, hakemillasi aloilla on liikaa kilpailua. Kannattaa katsella muualle.

Oletko harkinnut teknisen kirjoittajan hommia teknologiayrityksissä? Sieltä löytyy sun koulutuksella olevia paljonkin.
 
Vaikka opettajan hommat ei kiinnosta, niin opettajan hommia saisit suurimmalla todennäköisyydellä, koska kieltenopettajan paperit on takataskussa. Jos liike-elämään halajat, niin vähän luulen, että joudut opiskelemaan esim. ammattikorkeakoulututkinnon, jotta olisi mahkuja kilpailla muiden tarjokkaiden kanssa. Ja sitten tosiaan nuo teknisen kirjoittajan hommat ym. ovat myös mahdollisia ilman pitkää lisäkoulutusta. Tai käännöstöitä.
 
Dangerous_Dave sanoi:
Vaikka opettajan hommat ei kiinnosta, niin opettajan hommia saisit suurimmalla todennäköisyydellä, koska kieltenopettajan paperit on takataskussa. Jos liike-elämään halajat, niin vähän luulen, että joudut opiskelemaan esim. ammattikorkeakoulututkinnon, jotta olisi mahkuja kilpailla muiden tarjokkaiden kanssa. Ja sitten tosiaan nuo teknisen kirjoittajan hommat ym. ovat myös mahdollisia ilman pitkää lisäkoulutusta. Tai käännöstöitä.
Click to expand...

Tämä tuli minullakin mieleen.

Eli jos kielenopettajanpaperit on taskussa, niitä hommia voisi hyvin saada. Ja mistä sitä tietää miten niistä innostuisi kun pääsisi johonkin hyvään kouluun hommiin.

En keksi minäkään oikein muuta kuin jotain täsmäopiskelua johonkin tiettyyn juttuun jossa olisi jopa vähän pulaa osaajista. Luulisi jo noilla opiskelupohjilla pääsevän suht lyhyellä opiskelulla kiinni johonkin täsmällisempään.

Mutua siis tämä, kun olen edelleen se perusduunari. :)
 
Komppaan tässä MKS:ää. Olen seurannut sivusta oman työpaikkani rekrytointiprosesseja. Yleensä avoimiin paikkoihin tulee vähintään 50 hakemusta, jolloin valinnanvaraa jo todella on. Poikkeuksetta työnantaja raakkaa ensimmäiseksi pois ne, joilla ei ole soveltuvaa koulutusta. Silloin tällöin joku pääsee haastatteluun, vaikka koulutus ei olisi ihan juuri sitä mitä on haettu, mutta työkokemusta alalta löytyy (vieläpä reilusti). Ja niitä motivoituneita aina löytyy, joilla myös koulutus natsaa. Koulutus + kokemus + motivaatio on parempi kuin pelkkä motivaatio.

Nyt sitten positiiviset uutiset. Tuttavapiirissäni on parikin filosofian maisteria, joilla on on ollut kieli pääaineena, mutta työskentelevät nykyään kaupallisissa tehtävissä. Tähän on näyttänyt olevan kaksi tietä: a) tyyppi on hakeutunut ensiksi firmaan koulutusta vastaavaan työhön, esim. kääntäjäksi, ja ilmaissut jonkin aikaa töitä tehtyään kiinnostuksensa muunlaisinkiin tehtäviin. b) tyyppi on esim. rekryfirmojen kautta alkanut hankkia kaupallisen alan kokemusta ihan pohjalta alkaen edeten aina vaativimpiin tehtäviin. Jossain vaiheessa on sitten ovi auennut esim. vienti/markkinointitehtävään kohteena se maa, jonka kieli on ollut pääaineena.

Tilanteesi ei ehkä ole kaikkein ideaalein, mutta ei ihan toivotonkaan! :thumbs:
 
Mike sanoi:
Osaako joku selittää mikä on humanisti? Miksi semmoiseksi koulutetaan/kouluttaudutaan? Kuulostaa lisäkoulutukselta, ei pääammattiin kouluttautumiselta. Ei wikipedia vastausta, vaan ihan kokemuspohjaista.
Click to expand...

Korkeakoulutus jaetaan kolmeen tieteenalaan: luonnontieteisiin, yhteiskuntatieteisiin ja humanistisiin tieteisiin. Humanistiset tieteet käsittelevät enemmän tai vähemmän ihmisten toimintaa. Humanistikin voi valmistua suoraan ammattiin, esimerkiksi kääntäjäksi tai puheterapeutiksi.

Täältä löydät Wikipedian selostuksen.

Edit. No perkele luin väärin, et halunnut wikipediavastausta. Käytännössä humanistisen pääaine usein valitaan, jos haluaa esimerkiksi opettajaksi. Tai kun ollaan kiinnostuneempia ns. pehmeämmistä arvoista ja ihmisläheisemmästä työstä.
 
Viimeksi muokattu:
Olen jonkun verran seurannut ja ollut jopa mukana rekrytoimassa työntekijöitä yrityksissä joissa olen työskennellyt. Tällä pienellä kokemuksella yksi huomionarvoinen asia tulee heti esille.

Työntekijän palkkaaminen on yritykselle aina riski.

Ja yritykset yrittävät minimoida riskinsä.
Varsinkin pk firmoissa, yhden huonon rekrytoinnin vaikutukset ovat merkittäviä.

Miten siis voit omalta osaltasi poistaa yritykselle tulevaa riskiä?

Nimittäin, hyvin harva rekrytoija huomaa kymmenien tai satojen hakemusten joukosta sinun kykysi. Varsinkin, kun yleensähän on niin, että suurten hakemusmäärien vuoksi kriteerejä joudutaan tiukentamaan juuri koulutukseen ja kokemukseen. Nämä kriteerit siis tulevat suoraan siitä, että yritykset yrittävät minimoida riskin, joka rekrytoinnista tulee. Ja yleensä henkilöt, jotka ovat työskennelleet menestyksekkäästi tulevat tekemään hyvää työtä myös tulevaisuudessa.

Jos sinulla ei ole tällaista todistusaineistoa, Eli et voi koulututodistuksillasi tai työtodistuksillasi todistaa olevasi palkkasi arvoinen, todista se jotenkin muuten.

Ihan vain vinkkinä uusien ajatusmallien luomiseksi kerron tämän:
Tunnen yhden kaverin, joka sai työpaikan, koska sanoi rekrytoijalle, että hän tekee ensimmäisen kuukauden töitä ilmaiseksi. Ja kuukauden päästä sitten katsotaan, että onko yhteinen etu, että jatkan tehtävissä tulevaisuudessakin.

Hän osoittautui loistavaksi työntekijäksi, vaikka tehtävän edellyttämään koulutusta eikä työkokemusta ollutkaan.

Muitakin tapoja on. Tsemppiä! kyllä se siitä.

Tästä nyt tulee valtava vuodatus, mutta vuodatampa sitten.

Minä saan sen kuvan, että sinulla riittää asennetta vaikka mihin. Olethan jaksanut pursertaa tutkinnon valmiiksi, vaikka tiesit, että et tee niillä papereilla juuri mitään ja homma ei edes kiinnostanut sinua. Mitä saisitkaan aikaan ,kun saisit tehdä juttuja, jotka oikeasti kiinnostaa!?

Jatka vain samalla asenteella.

Niih ja vielä semmonen juttu. Että jos ihmistä kiinnostaa monet asiat (markkinointi, vienti, myyminen, jne, jne jne), niin tulee sellainen kuva, että tämä kaveri ei pysty keskittymään yhteen asiaan ja tulemaan siinä hyväksi.
Hajauttaminen toimii parhaiten sijoitustoiminnassa. Yleensä ihminen voi tulla hyväksi vian yhdessä, kahdessa asiassa. Aika, resurssit ja muu ei vaan riitä panostamaan moneen juttuun.
Valitse yksi tie ja tule siinä hyväksi ja osoita kykysi ja asenteesi jotenkin muuten rekrytoijalle kuin paperilla...

Toivottavasti tästä oli jotain apua.
 
Jatketaan nyt vielä.
Tämä on vähän tämmöistä yleistä pohdintaa, mutta tuli tuossa vielä mieleen, kun aika-ajoja formuloista katselin, että:

Suomessa panostetaan yleisesti enemmän häiden onnistumiseen, kuin avioliiton onnistumiseen.

Sama työhaussa. Rekrytoijat eivät etsi hyviä haastateltavia tai hyviä hakemuksia. He hakevat hyviä työntekijöitä.
Eli ei kannata panostaa siihen, että tulisi hyväksi työnhakijaksi, vaan kannattaa panostaa siihen, että pystyy tekemään sitä työtä menestyksekkäästi.
 
Kiitos ajatuksista. Tavallaan tekisi mieli uskoa saarnamiestä ja muita jotka sanovat, että oikealla asenteella löytää töitä. Itselläni tulee kesällä vastaan rajapyykki, eli yksi vuosi alityöllistettynä/työttömänä. Luulen, että jos siihen mennessä ei ala näkymään mitään valoa tunnelin päässä niin on kuitenkin pakko katsoa realiteetteja silmiin. Ehkä jopa paluu opetustyöhön olisi mahdollista, vaikka sitten aikuiskoulutuksessa (ettei tarvitse katsella niitä naperoita :evil: ). Se tuntuu kuitenkin aika huonolta vaihtoehdolta, sillä alalle ei tosiaankaan löydy pahemmin kiinnostusta.

Koulun penkille en kovin mielelläni enää palaa, sillä tuntuu siltä, ettei se enää tässä vaiheessa elämää olisi kovin viisasta. Mitä sitten kun olen yli 30 ja tradenomin paperit kädessä? Kilpailen samoista paikoista vastavalmistuneiden parikymppisten kanssa, ja lisäksi saan kaikissa haastatteluissa selitellä ikääni ja "ikuisuusopiskelua".
 
Jos kerran pääsee haastetteluun asti, niin ilmeisesti vika on siinä ettei osaa "myydä" itseään sisään yritykseen?

Eli mun mielestä ei ole kovin huono tilanne jos pääsee hakemusvaiheesta läpi. Nyt pitää vaan kuunnella esim. saarnamiehen neuvoja ja yrittää saada itsensä läpi siitä haastettaluvaiheesta. Suuri ongelma (näitä ketjuja lukeneena ja muutenkin ihmisiä kuunnelleena) tuntuu aina olevan se ettei pääse sinne haatetteluvaiheeseen kun se hakemus hukkuu mussaan yms.
 
Timba79 sanoi:
Jos kerran pääsee haastetteluun asti, niin ilmeisesti vika on siinä ettei osaa "myydä" itseään sisään yritykseen?
Click to expand...
Olet varmasti ihan oikeassa Timba. Yleensä teen niin, että haastattelun lopussa heitän vielä pöydälle ässänä, että olen valmis tulemaan töihin vaikka pienellä palkalla ja aluksi lyhyellä määräaikaisuudella, jotta firma voi näin minimoida riskinsä. Mutta toistaiseksi on ilmeisesti aina löytynyt joku pätevämpi.

Väitän kyllä osaavani esiintyä edustavasti haastatteluissakin. Ongelma onkin siinä, että kun kysytään osaamisesta tehtävässä X, jne, niin en voi sanoa juuri muuta kuin: "Tein aikanaan X:n kaltaisia hommia ja opin varmasti myös X:n tekemisen hyvin nopeasti". Ilmeisesti firmat kuitenkin tuppaavat palkkaamaan sen työnhakijan, joka on jo muutaman vuoden ajan tehnyt nimenomaista hommaa X.
 
Raksa-Rane, pari juttua tuli heti mieleen joita en sinun asemassasi tekisi.

1) Jos yritys hakee vakituista, älä tarjoa itseäsi osa-aikaiseksi.

2) Älä tarjoa itseäsi pienellä palkalla.

Jos ilmoitat että voit tulla vaikka pienellä palkalla ja aluksi määräaikaisena, työnantaja saa kuvan ettet itsekään usko itseesi ja panokseesi. Sinun tulee nimenomaan antaa vaikutelma, että et ole riski yritykselle. Älä nyt ainakaan korosta sitä mahdollisuutta viemällä itse siihen huomion noilla puheilla.

Palkkatoiveen tulisi olla realistinen, ei missään nimessä liian pieni. Palkkatoive on tavallaan myös viesti työnantajalle siitä, minkä arvoisena työntekijänä itse pidät itseäsi. Itsensä alihinnoittelusta on näin ollen mielestäni enemmän haittaa kuin hyötyä.

Sitten 3). Sun suurin ongelma on silti mun mielestä se, että tarjoudut tavallaan mihin tahansa työtehtäviin. Tämäkin on mielestäni työnhakijassa enemmän huono kuin hyvä piirre. "Minä voin tehdä mitä tahansa markkinointiin/logistiikkaan/tuotekehitykseen/financeen liittyvää työtä" antaa juuri sen kuvan että et oikeastaan osaa mitään. Työnantaja myös toivoo että sinä tiedät mitä tahdot, että sinulla on jonkinlainen selkeä visio tulevaisuudestasi/urastasi. Sinuna pyrkisin hakuvaiheessa/haastattelussa profiloitumaan niin, että juuri tämä ala/avonainen paikka on se mitä olet jo pitkään halunnut. Sinuna valitsisin jonkun selkeän alan (esim. logistiikka kuten allekirjoittaneella), kiinnostuisin siitä, kävisin mahdollisesti jotakin kursseja aiheeseen liittyen, ja hakisin vain tämän alan töitä.

Itse olen 23-vuotias, ylemmän toimihenkilön asemassa täysin koulutustani vastaavassa vakituisessa työssä. Sinne olen päässyt mm. noudattamalla tuohon kirjaamiani ohjeita. Uskallan väittää että olen tehnyt jotain oikein. Tsemppiä! :thumbs:
 
Back
Ylös Bottom