Mitas kaikkee sita keksis taalla Telluksella ollessa?

[Batou]

Ehka mulla on joku keski-ian kriisi iskemassa, mutta nykyaan huomaa ajattelevansa yha useammin sita etta mitahan kaikkea sita kannattais hommailla elamansa aikana. Ongelmanahan on se etta sita ei ikina tieda milloin noutaja tulee. Se voi tulla viikon paasta tai 50 vuoden paasta. Moni sanoo etta ei halua tietaa milloin kuolee, mutta totta hemmetissa ainakin itse haluaisin tietaa milloin on lahdon aika; esim. jos se olisi pian tietaisi tuhlata kaikki rahansa akkia ja pitaa aivan helvetin hauskaa! Toisaalta jos se on kaukana, pitais rahansa kayttaa jotenkin jarkevasti ettei vanhana ukkona ole sitten puilla paljailla.

Jotenkin taman asian suhteen tulee etsittya jonkinlaista tasapainoa ja yrittaa hommata kokemuksia tasaisen varmaan tahtiin. Tietynlaista riskinhallintaa kai. Sanonta “ela niinkuin tama paiva olisi viimeinen” on kiva teoriassa mutta ei erityisen kaytannollinen. Joskus on kiva tavata ihmisia jotka elaa pelkastaan tata hetkea varten, mutta usein heidan elamantyyliinsa on vaikea samaistua koska kyseinen elamantyyli ei ole rahallisesti erityisen kannattava ja rahanpuute rajoittaa todella montaa asiaa elamassa, ainakin sellaisia mita itse arvostan. Joskus vaan tulee holmistynyt olo kun rahaa on pankissa, perseen alla on hieno auto, natti tyttoystava, asuntoa on maksettu pankille jo pitka penni ja periaattessa kaikki on elamassa “kohdallaan”. Mitas seuraavaksi?

Vaistamatta tulee mieleen etta perhana, sita rahaa pitaa alkaa kayttamaan jo nyt reippaasti ja nahda maailmaa oikein kunnolla. Ehka tarkein havainto jonka olen tehnyt vuosien varrella on etta yhtaan ulkomaanreissua en ole viela katunut. Se etta kykenee menemaan minne telluksen kolkkaan kun huvittaa antaa kylla omituista mielihyvaa ja aina reissusta kotiin tullessa on perhanan hyva olo henkisesti.

Onko kukaan muun funtsinut tallaisia asioita samalla lailla? Itsesta tuntuu etta elaman siisteimmat fiilikset on tulleet luonnonkauniisiin paikkoihin matkustellessa ja niita tulee muisteltua lukemattomia kertoja jalkeenpain. Mista muut on saaneet parhaimpia kikseja? Olis kiva kuulla mielipiteita asiasta.

 

[modified]

Sitähän voisi tehdä jopa lapsia.

 

[ossipena]

Tärkeintä on että on sinut elämänsä kanss jaa jos joku asia vituttaa niin on valmis korjaamaan sen.

joku rahantuhlauksesta saatava mielihyvä ei ole kauhean pitkäkestoista. Ja yleensäkin kaikesta kivasta ja mukavasta hommasta menee maku kun mennään rajan yli. Eli jokin asia on tod näk siksi kivaa, kun sitä pääsee tekemään vain harvoin.

esimerkki: jäätelö on ihan ykköstä kesällä hyvällä kelillä mutta jos vetää 5l/päivä läpi kesän niin varmasti elokuussa ällöttää.

 

[Weak]

Things to do before I die:

Näitähän vois olla vaikka kuinka paljon. Joku tietyn nopeuden rikkominen ajoneuvolla, laskuvarjohyppy, benjihyppy, matkailu, lasten teko, joku voimasuoritus, kestävyyssuoritus, henkisen keston suoritus, (omaelämä)kirjan kirjoittaminen, sukupuun selvittäminen, kesämökin hommaaminen, erilaisten "lelujen" hommaaminen(autot, mp:t, jne.), ja vastaavaa.

 

[Huppe]

Mä oon miettiny noita asioita aika paljonkin viime aikoina, kai se on keski-iän kriisi tai ainakin lähestymässä. Nytkin on tullu kelattua tuota auton ostoo, vois ostaa jonkin järkevän auton, vaikkapa Toyotan, toisaalta olis sit kyl siistii ostaa joku hienokin auto, iso ja tehokas bemari esim. Onhan se elämys kai sekin ja kun rahallisesti tuolla ei ole merkitystä niin onko sitten järkevää kitkutella jollain tojotalla menemään? En tiedä, järki puhuu toista ja mieli toista. Muutama hyvä kaverikin on ehtinyt kuolla omasta ikäluokasta niin sekin aina pysäyttää miettimään että mitähän sitä itse ehtii tekemään elämänsä aikana....

Mehän on reissattu aika paljon viimeaikoina, ei sitä tiedä tahtooko sitä enää reissata joskus myöhemmin ja kun se nyt kiinnostaa niin miksei. Tällä hetkellä Thaimaassa ja seuraavaksi Eurooppaan, tuosta "pois Suomesta threadistä" voi lukea kans jotain mut aika varauksella, aikamoista shittii koko thread pullollaan.

Vois nyt Suomessakin nastaa olla mutta mitä sitten vanhana, et voi/kykene enää reissaamaan niin sit alkaa vituttamaan että kunpa oli sillon nuorena tullu lähdettyä kun sillon vielä kiinnosti. Tai noh, mua ainakin ottas tuo asia päähän. Mä haluun olla vanhana sit vaa kiikkustuolissa ja MUISTELLA nuoruutta, en mä haluu minnekää lähtee... uskoisin.

Sen oon huomannu että kiinnostukset vaihtelee aika-ajoin, nuorena dikkas diskomusiikista ja nyt yölinnusta. Veikkaisin että myös kiinnostus "suurempia asioita" kohtaan muuttuu iän myötä. Sen vuoksi kannattaa pienellä varauksella ainakin elää päivä kerrallaan. Aasialainen (=Buddhismi) tyylinen päivä kerrallaan eläminen ei kiinnosta, eli aivan oikeasti ei olla kiinnostuneita esim. siitä onko huomenna rahaa ruokaan tai lääkkeisiin tai kenties asuntoa pään päällä. Eli aivan siihen en ryhtyisi ja se myös vituttaa katsella ulkopuolisenakin.

Tossa jotain ajatuksia.

 

[D.Yates]

Uusissa paikoissa käynti antaa aina jonkinmoista potkua, mutta en usko että viihtyisin jossain ulkomailla pitempään. Musiikin harrastajana keikkailusta saa sopivasti vipinää, mutta 5 päivää putkeen tien päällä ei. Välillä on kiva ottaa muutama kalja niin että pää kevenee, mutta kunnon ränniputki ei kiehdo.

Tasainen mutta varma arki höystettynä satunnaisilla ilon pirskahduksilla. Tällä reseptillä luulen pääseväni maaliin.

 

[rullaverho]

Mihin maaliin. Ihmisen suurin ongelma on se että ei voi ikinä olla tyytyväinen ja sanoa että nyt riittää.

 

[dab01]

Näitä ajatuksia tulee kyllä itsekkin aika usein pohdittua, onko se tuo lähestyvä kolmenkympin rajapyykki vai mikä, en tiedä? Yhden asian kuitenkin tiedän, että kaikki tuollainen hieno ja kiva mitä voi ostaa esim. auto, moottoripyörä, muut lelut ovat enempi vähempi hetken huumaa kuitenkin. Alussa on tosi siistiä, kun hommaa jotain uutta romua ja sitten hetken päästä on että joo onhan toi ihan kiva, muttei mitään värisyttävää enää..

Tuo joidenkin esittämä pointti ulkomaanmatkoista on mielestäni todella hyvä pointti, sillä noista saatavat muistot ovat ja pysyvät niin kauan kun järki vähäänkään luistaa ja henki kulkee. Itse olen pistänyt erilaisiin reissuihin aikamoisen kasan euroja, eikä todellakaan näin jälkikäteen ole harmittanut yksikään sentti. Eri asia on muiden hankintojen kanssa, ne kun tuppaavat ajan mittaa osoittautuvan enempi vähempi huonoiksi.

Matkojen lisäksi olen vasta vanhemmalla iällä oppinut, että kaikki elämän ilot tulevat ns. pienistä hetkistä. On aivan turha kuvitella tulevaisuudelta jotain aikaa tai tapahtumaa, jonka aikana kaikki olisi niin hyvin kuin voisi olla. Asiat voivat kyllä mennä hyvin, mutta hetken päästä sitä hienosti menemistä pitää vain arkipäiväisenä hapatuksena. Tästä syystä ne pienet hienot hetket täytyy pystyä näkemään, olivat ne sitten arkipäivässä tai matkoilla tms. ja säilyttämään nuo muistoissa.

Tosiasiahan on että kaiken muun voi menettää, mutta tuollaisia hyviä muistoja ei kukaan pysty viemään pois.

 

[HeatN]

Mä nuoresta iästäni huolimatta olen myös pohtinut paljonkin. Ehkä tämä menee siihen samaan ajatukseen onnellisuudesta ja tyytyväisyydestä elämään.

Ehkä eniten toivoisin oppivani elämässä aina jotain uutta, edes jotain pientä. Tämänhän voi toteuttaa moni tavoin: matkustelemalla, lukemalla, käymällä kouluja ja kursseja, kehittämällä itseään ja osallistumalla erilaisiin asioihin eikä kulkevan vaan silmälaput silmillä, yksi tavoite siellä kaukoputken päässä. Tämän näkee hyvin myös opiskeluistani: sivuaineena on jos jonkinmoista, joista osa liittyy erinomaisesti pääaineeseen, osa ei. Lisäksi tykkään lueskella ja etsiskellä tietoa, matkustella ja oppia uutta ja erilaista. Tykkään myös oppia itsestäni, en vain maailmasta ja muista.

Tottakai tähän lisään vielä lasten saamisen: heiltähän voi vallan oppia kaikenlaista.
Mä olen jo nyt melkoisen tyytyväinen elämääni siksi, että olen tehnyt siitä sellaista kun olen itse halunnut. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö olisi aina jotain uusia päämääriä ja asioita, joita voisi kokeilla ja oppia. Tämä voi olla vielä tätä nuoruuden intoa ja uteliaisuutta mutta ainakin luulen, että pienoinen into pitää elämän aina mielekkäänä - into siihen mitä tekee ja into uusiin asioihin. Kaikesta ei toki tarvitse pitää mutta aina voi etsiä asioita, joita haluaa tarkastella ja joista haluaa oppia.

 

[nitdork]

Ikää ei ole paljoa mutta pohtia on ollut pakko ettei vaan unohdu.
Täytyy kävästä hävittäjällä tuolla ylhäällä tai muuten ei tule kesää, siis ihan itse puikoissa; jep kuulostaa vähän vaikealta mutta sen näkee sitten.

Sitten tietysti täytyy käydä etelässä, idässä, vielä pohjosemassa ja vielä lännemmässä; periaatteessa jokasella alueella tällä maapallolla jossa on täysin omat säät, kasvillisuus, siis kaikkea mitä voi kuvitella ettei jää mitään isoa näkemättä.

Sitten muuta pientä.

Kyllähän noita kannattaa miettiä ihan muuten vain mutta ei kannata stressata yms. niistä mutta luovuttaa ei kannata.
Tyydy siihen mitä teit.

 

[Batou]

joku rahantuhlauksesta saatava mielihyvä ei ole kauhean pitkäkestoista.

Joo, mutta toisaalta raha mahdollistaa monenlaisia kokemuksia, ja rahan pihtaaminen hautaan saakka on aika typeraa touhua sekin. Minun mielesta rahan kaytossa kokemuksien hankintaan ei ole mitaan "vaaraa".

Ja yleensäkin kaikesta kivasta ja mukavasta hommasta menee maku kun mennään rajan yli.

Tama on tosi hyvin kiteytetty.. kun on saanut X maaran kokemuksia, halutaan seuraavaks kaksi kertaa enemman. Objektiivisesti ajateltuna itse on jo paassyt tekemaan kaikkia tosi hienoja juttuja joihin 95% maailman populaatiosta ei ikina voi edes uneksia. Silti itse haluaa lisaa koska tietaa etta potentiaalia niihin on.

Tallaiset ajatukset on just niita jotka mietityttaa. Sata vuotta sitten ei edes voinut uneksia siita mita tana paivana pystyy tekemaan. Nyt ihminen voi menna ja tehda mita huvittaa ja vapauden mukana tulee aimo annos paineita. Korpeaahan se aivan hitosti jos vanhana ukkona alkaa kaduttamaan joku tekematta jaanyt asia. Siksi olen ainakin henkilokohatisesti yrittanyt tehda tassa vaiheessa elamaa fyysisesti vaativampia reissuja; ne kun ei vanhempana enaa onnistu. On janna tunne kun reissusta tulee fyyisesti rasittuneena, mutta seuraavat pari viikkoa menee hokiessa etta "hitto oli hieno reissu!!"... ja kuvia katsellaan viela vuosienkin jalkeen.

 

[Kuki]

Täällä on pari viime vuotta mennyt samoissa mietteissä. On tullut kyseenalaistettua parisuhde (onneksi se vaihe meni ohi ja perhe on koossa edelleen), mutta edelleenkään en tiedä mitä haluaisin tehdä "isona" ja muutenkin mietityttää, onko se elämä nyt tässä. On talo, lapset, autot ja mökki. Ulkomailla käydään pari kertaa vuodessa.

Matkustaminen on upeaa ja niiden antamia muistoja ei voi mitata rahassa. Samoin nassikoiden kanssa on välillä mieleenpainuvia hetkiä, joiden kanssa jaksaa sitten taas tätä arkea. Mutta joo, jotenkin tässä on muutama vuosi tullut enimmäkseen elettyä jotakin odotellessa: lasten kasvamista, jotta taas saisi aikaa omillekin jutuille, lomia odotellessa jne. Samoin vatvotaan miehen kanssa pitäisikö muuttaa takaisin pohjoisempaan ja toisaalta nykyinen asuinpaikka on ihan ok. Itse ainakin tunnustan että nyt on kai päällä jokin ikäkriisi, kun kaikki pitää kyseenalaistaa, vaikka perusasiat nyt ovat ok.

 

[Bateman]

jotenkin tässä on muutama vuosi tullut enimmäkseen elettyä jotakin odotellessa: lasten kasvamista, jotta taas saisi aikaa omillekin jutuille, lomia odotellessa jne.

Toisessa ketjussa puhuttiin hieman Anthony Robbinsin ajatuksista
( http://www.pakkotoisto.com/vbulletin/showthread.php?t=71370&highlight=robbins )
ja nyt miehen kirjan "korkanneena" huomaan että siellä pörrätään tämänkin aiheen ympärillä.

95% kirjasta on vielä lukematta mutta sen verran olen jo "oppinut" että ihmisten pitäisi päästä eroon sitkun-ajattelusta. Tavoite pitää olla, mutta se on vain työkalu, ei mikään lopussa odottava palkinto.

Pitäisi kirjata ylös selkeät tavoitteet ja tehdä raudanluja päätös että ne saavutetaan ennemmin tai myöhemmin, ei hyväksytä muuta vaihtoehtoa.
Kun Päätös on tehty, keinot sen saavuttamiseksi paljastuvat itsestään. Heleppua.

“Live life fully while you're here. Experience everything. Take care of yourself and your friends. Have fun, be crazy, be weird. Go out and screw up! You're going to anyway, so you might as well enjoy the process. Take the opportunity to learn from your mistakes: find the cause of your problem and eliminate it. Don't try to be perfect; just be an excellent example of being human.”

 

[Huppe]

Monelle työ/ura on tärkeintä koko elämässä ja siihen käytännössä uhrataankin koko elämä. Voihan sen elämänsä toki käyttää siihenkin että pomo/työnantaja rikastuu.... :jahas:

 

[hassan]

Monelle työ/ura on tärkeintä koko elämässä ja siihen käytännössä uhrataankin koko elämä. Voihan sen elämänsä toki käyttää siihenkin että pomo/työnantaja rikastuu.... :jahas:

Vastapainona ite ainakin tunnen paljon enemmän tyyppejä joista se 40h viikossa on ihan perseestä. Siinä menee todella iso määrä aikaa elämänaikana hukkaan tehden jotain mitä inhoaa jos ei uraan tarpeeksi panosta.
Paras tilannehan on kun työnteko jotenkin tukee tavotteitaan tai unelmiaan.