Tässä vähän pohdittavaa kaikille lajista ja kilpailemisesta kiinnostuneille.
Fitnessissä ja etenkin bodyfitnessissä on viimeaikoina lajin suosion myötä noussut esille myös valmentaminen. Tarvetta valmentajille ja valmentamiselle olisi, ja etenkin kilpailuihin tähtääville sen voisi väittää olevan jopa välttämätöntä. Nyt on kuitenkin noussut esille valmentamiseen liittyviä asioita ja moniltakin tahoilta on tullut ilmi, että kaikille ei ole selvää, mitä valmentaminen oikein tarkoittaa ja mitä se pitää sisällään.
Valmentaja on henkilö, joka on perehtynyt lajiin ja sen vaatimuksiin, ja jolla on riittävä ja monipuolinen tietotaito niin treenaamisesta kuin ravitsemuksestakin. Hän osaa myös yksilöllisesti räätälöidä jokaisen valmennettavan tarpeisiin sopivan kokonaisuuden. Valmentaminen ei ole pelkästään fyysistä, vaan kuten urheiluun yleensäkin, siihen kuuluu myös psyykkinen puoli. Valmennussuhteen onnistumisessa on lisäksi olennaisena osana henkilökemioiden kohtaaminen.
Pitkäjänteinen ja kova harjoittelu sekä kilpailuun valmistautuminen vaativat paljon niin fyysiseltä kuin henkiseltäkin puolelta. Jos urheilijan psyyke ei ole tasapainossa ja elämässä on liian paljon stressitekijöitä, on lähes mahdotonta päästä huipputuloksiin. Oli valmentaja sitten kuka tahansa. Urheilijalla ja valmentajalla pitää olla toimiva ja luottamuksellinen suhde, jossa molemmat työskentelevät yhteisen asian hyväksi. Yhtä tärkeää kuin valmentajan tietotaito, ovat henkilökemioiden kohtaaminen sekä samanlaiset elämänarvot, jotka ovat valmennussuhteen ydin.
Etenkin fitnessurheilussa, jossa dieetti kuuluu olennaisena osana kilpailuun valmistautumista ja ruokavalio näyttelee tärkeää roolia läpivuotisessa harjoittelussa, on valmentajan ja valmennettavan välinen vuorovaikutus avainasemassa. Jotta valmentaja pystyy suunnittelemaan toimivan ja tuloksellisen kokonaisuuden treeniohjelmineen ja dieetteineen, on valmennettavan annettava aktiivisesti palautetta. Toisen ihmisen on mahdotonta päästä kenenkään pään sisälle ja valmentaja on ainoastaan sen tiedon varassa, mitä valmennettava hänelle kertoo, ja siksi valmennettavan on analysoitava oman kehonsa tuntemuksia ja rehellisesti kerrottava siinä tapahtuneista muutoksista sekä omassa elämässään tapahtuvista asioista.
Valmennussuhteessa pitää muistaa, että valmennettava on se henkilö, joka tekee varsinaisen työn valmentajansa ohjeilla. Oli valmentaja kuinka menestynyt tai kokenut tahansa, niin se ei tarkoita, että valmennettavan ei tarvitsisi tehdä niin paljon töitä. Kukaan ei voi tehdä asioita toisen puolesta, vaan vastuu omasta harjoittelusta ja ohjeiden noudattamisesta on urheilijalla itsellään. Valmentaja ei myöskään anna kaikkea valmiiksi tarjottimella sillä tarkoitus on, että urheilija oppii vähitellen itse suunnittelemaan treenejään ja ruokavaliotaan. Ei voi olettaa, että kaikki tulee aina valmiiksi pureskeltuna, eikä se ole tarkoituskaan. Yhtä paljon kuin valmentaja neuvoo ja ohjeistaa, hän myöskin opettaa.
Suurimmalle osalle kilpaileminen ja treenaaminen ovat harrastuksia, vaikka sen vakavasti ottaakin. Pitää silti muistaa, että valmentajille valmentaminen on työtä, johon he sitoutuvat, josta he ottavat vastuun, ja ovat monesti käytettävissä lähes ympäri vuorokauden seitsemän päivää viikossa. Valmennussopimusta tehdessä on tavoitteiden lisäksi käytävä läpi sopimuksen ehdot, johon kuuluu sopimuksen sisältö sekä valmennuksesta maksettava korvaus maksuaikatauluineen. Maksut on hoidettava ajallaan, kuten on sovittukin.
Vaikka valmennuksesta ei varsinaisesti jää käteen mitään konkreettista, tapahtuu kaikki urheilijan hyväksi ja saatua tietoa ja taitoa pystyy jokainen hyödyntämään myös jatkossa. Ammattitaitoisen valmentajan käyttäminen takaa varmasti paremmat tulokset kuin omin neuvoin puuhastelu ja toimiva valmennussuhde opettaa paljon omasta itsestä.
Tsemppiä treeneihin ja leireillä nähdään!
