Mitä tekoa kadutte? Miksi? Opettiko se mitään vai oliko turhaa?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Deleted member 14107
  • Aloitettu Aloitettu

Deleted member 14107

Itse kadun monia kännihölmöilyjä, mutta taas toisaalta en olisi tässä ilman niitä. En tiedä kyllä olisinko paremmassakaan asemassa. Opin sen, että ihmisiin ei kannata ikinä täysin luottaa. Minusta kaikista turhinta on se, että tekee virheitä EIKÄ niistä opi yhtään.

Jokainen moka pitäs ottaa opiksi, mutta ei se ole helppoa. Sitä yleensä pyörii itsesäälissä (ihmissuhteissa ainakin) ja sit koittaa jatkaa elämää viisaana, mutta ei se aina ole niin helppoa.... MIKSI ihminen tekee samat virheet uudestaan ja uudestaan? Onko se jotenkin, että se aikaisempi kaava vaikka meni vituiksi niin silti se tuntuu turvalliselta tavalta edetä elämässä, mutta silti pettyy taas ja taas..? Moniko oppii oikeasti? Enkä tarkoita mitään, että oppii jos nokkonen pistää, että ei koske uudestaan. Moniko on OIKEASTI ottanut opikseen ihmissuhteista/eroista/pettymyksistä/valehteluista/lupauksista...?
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Hienoa, kukaan ei kadu mitään eikä oo oppinut mitään... tämä menikin sit hyvin :) Tän voi sulkea! Kiitos!
 
Ei sitä kannata heti luovuttaa, varmasti ihmiset vastaavat kuhan darroistaan selviävät. :D
 
Daiina sanoi:
Ei sitä kannata heti luovuttaa, varmasti ihmiset vastaavat kuhan darroistaan selviävät. :D
Click to expand...


Haha.. totta! Kiitti :D

Ehkä sitä just kadutaan nyt eikä vielä uskalla kukaan kirjoittaa ekana.... tai sit tää täyttyy heti kun porukka huomaa, että ei pystynyt pitämään sitä uudenvuoden lupausta...
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Oishan sitä voinut putkareissut jättää välistä mutta mitä niitä katumaan, ne vituiksi menneet valinnat on osa meitä, ilman niitä mulla ei välttämätä olisi perhettäni joten en kadu tekojani:rolleyes:
 
Forssi83 sanoi:
Oishan sitä voinut putkareissut jättää välistä mutta mitä niitä katumaan, ne vituiksi menneet valinnat on osa meitä, ilman niitä mulla ei välttämätä olisi perhettäni joten en kadu tekojani:rolleyes:
Click to expand...

Jaa tapasitko vaimosi jossain tutkintavankeudessa vai?
 
En juurikaan kadu mitään. Oon kaikin puolin tyytyväinen mun elämään, mun tekemät päätökset, jopa väärät sellaset ovat tehneet musta sellasen kun oon ja ilman niitä en olisi just tässä.

Varmaan eniten kadun (tai enemmänkin harmittelen, koska asia ei ollut mun päätäntävallan alla) sitä, etten päässyt armeijasta puolella vuodella.
 
ArtRider sanoi:
Ku lopetin kitaransoiton ja kuorolaulun :( ja enää ei vaan jaksa aloittaa:konsta:
Click to expand...
Mulla on oikeestaan vähän sama. Olis pitäny alottaa kunnolla nuorempana, ja myös jatkaa harrastusta vähän kiivaammin.

Sama homma salin kanssa. Olis voinu alkaa reenaan täyspainosesti heti alusta, eikä pelkkää haukkaa ja vatsoja. Koska ei siitä mitään hyötyä ollut. Heikoimmat lihasryhmät tänäpänä. Jos mahdollista.
 
Ei tuu kyllä mieleen montaa asiaa mitä katuisi. Nuorempana tuli hölmöiltyä yksi parisuhde pilalle mutta se ei kaduta tippaakaan.

AMK:n olis ehkä voinut vetää läpi vähän paremmalla sykkeellä. Tällä hetkellä kuitenkin hyvä duuni, vaikka palkkahan on tulotasosta riippumatta aina liian pieni.

Seitsemän vuoden treenitauko kaduttaa ehkä eniten. Sitä miettii että mitenköhän vahva sitä nyt olis kun olis treenannut koko ajan.

En sitten tiedä mitä se musta kertoo jos ei ole oikein muuta kaduttavaa kuin treenitauko. Olenko turhamainen vai olenko onnistunut elämään oikeasti niin ettei ole paljon kaduttavaa jäänyt? Vai pettääkö muisti?

Voisin kuvitella että yhdet yleisimmistä katumisen aiheista vois olla poliisin kanssa selviteltävät asiat kuten pahoinpitelyt, putkareissut, sakot sun muut tuomiot, mutta kun ei mulla ole mitään noistakaan niin ei pääse niitäkään katumaan.
 
Muutamat soolot olisivat saaneet jäädä soittamatta, mutta ei mitään sen kummempia ole tullut häröiltyä. Kyllä sooloista aina jotain oppii, jos tarkasti puntaroi.

Kitarointia olisi kyllä voinut jatkaa, mutta kun ne bändit aina hyytyivät. Melkein pääsi levyntekoon, mutta tuli vähän suukopua, mikä esti jatkamisen. Omalta osaltaan ihan hyvä, sillä ei toi keikkamuusikon elämä Suomessa ole sitä, mitä (nykyään) haluaisin.
 
Kadun etten ENNEN ole kirjoittanut joitakin sanoja capsit päällä, mutta NYT olen senkin asian korjannut. Saatan vastaisuudessa jopa alkaa boldata.
 
Kadun yhä sitä, että yläasteikäisenä valehtelin isälleni olinpaikastani ja jäin heti kiinni. Kyllä vain :rolleyes: Helvetinmoisen raivon sain osakseni ja siitä asti on ollut TODELLA vaikea valehdella yhtään kenellekään. En tykkää nykyään edes kertoa "valkosia valheita". Joku voi naureskella tälle asialle, mutta toi on ollut yksi ahdistavimmista kokemuksista ikinä (ottaen huomioon, että oon muuten aina ollut "kunnollinen lapsi") ja tulee aina mieleen jos joku kysyy, mitä kadun.

Inhoan valehtelua siksi, että eksäni valehteli minulle usein ja lisäksi valehteleminen on vaikeaa. Yhden valheen myötä pitää keksiä toinen ja taas toinen, ja yleensä valehtelu ei tuota kuin pahaa mieltä. Ja olen surkea valehtelija, mutta tunnistan kyllä valehtelun todella helposti, esimerkiksi eksänikin kohdalla ja siksi se satutti kun tiesi, että toinen valehtelee ja tarjosin monta tilaisuutta kertoa totuuden. Suutun enemmän valehtelusta ja asian peittelystä kuin siitä itse asiasta mitä toinen on tehnyt.

Mutta näiden kokemuksien ansiosta olen itse rehellisempi ihminen kuin ilman niitä. :)
 
Kadun kun sorruin ex-esimiesten työpaikka kiusauksen ja ex-eukon vittuilun alla ja lopetin treenit kokonaan 2004.
Ei vaan jaksanut.

No nousin suosta syksyllä 2007, kun pääsin eroon sekä esimiehistä ja eukosta. Ja sitten olenkin treenanut "kovempaa"
ja enemmän kuin koskaan.
 
Ei varsinaisesti kaduta mikään mutta vähän ehkä turhan mukavuuden haluinen tulee oltua. Ois kiva tehdä ultimaattisen eeppisiä extreme tempaisuja luokkaa joku vuoren valloitus, Etelämantereelle hiihto tai Amerikan läpipolkaisu mutta ei riitä määrätietoisuutta ja viitseliäisyyttä kuukausien pohjaduunille.
 
Täytyi ihan hetken aikaa pohtia katumusta aiheuttavia tekoja. Paljon olen sössinyt elämässäni, mutta tuo opetusnäkökulma jotenkin poistaa katumuksen. Eniten katumusta herättää lopulta asiat, joita en tehnyt silloin, kun olisi ollut tekojen aika. Kaikesta olen oppinut samaa ärsyttävää kliseetä - tartu siihen riivatun hetkeen! Muutama esimerkki:

  1. Juoksukilpailussa juoksu kulki ekan puolikkaan taivaallisen hyvin, mutta säikähdin kulkua ja tyydyin tavanomaiseen vauhdinjakoon, etten vaan kanttaisi lopussa. Elämäni paras juoksu tuotti vain marginaalisen ennätysparannuksen.
  2. Nyrkkeilymatsi alkoi hyvin ja kaverin nenä rupesi vuotamaan vuolaasti. Kaveri löi tosi kovaa, vaikkakin enimmäkseen torjuntaan. Kontakti alkoi pelottaa, kun mielessä vilahti ajatus, miten kurjaa valojen sammuminen olisi. Luulin kuitenkin olevani edellä ja passailin loppumatsin, joten lopussa kaverin käsi nousi.
  3. Pyysin tyttöä tanssimaan hitaita diskossa ja musiikin lakattua tyttö kysyi, että mitäs nyt? En osannut vastata, joten toivotin hyvää yötä ja hyppäsin bussiin. (vastaavat keissit * 10) :D
  4. Minulla oli 90-luvun IT-kuplassa osakesalkku, joka oli uskomattomalla tsägällä turvonnut moninkertaiseksi. Kun kupla lähti puhkeamaan, en myynyt alle huippuhinnan vaan uskottelin, että kyllä ne sieltä taas nousee.
  5. Pikkuveljeä kiusattiin joskus koulussa ja se oli uhannut kiusaajaa minulla. Tämä oli kuulemma nauranut ja jatkanut kiusaamista. Kaduttaa etten asiasta kuultuani mennyt kysymään kiusaajalta, että mikä sitä huvitti?
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom