Mitä tekisitte jos saisitte tietää kuolevanne pian?

[Deleted member 14107]

Vähän miettimistä, että alkaako ihminen elää täysillä vasta saatuaan tiedon tulevasta kuolemasta? Lähtökohtana tällä ketjulla on ajatuksena esim. että saisitte vaikka tietää pahasta syövästä joka on edennyt niin pahasti, että elinaikaa on puoli vuotta suht. oireettomana siitä vaikka 3kk.

Jotain vastaavaa maalaisjärkeä voi käyttää näissäkin esimerkeissä. Kukaan tuskin hengityskoneessa benjihyppyä tekisi, muutakuin Venäjällä! Спасибо, очень круто!

Itse varmaan matkustelisin paljon, liftaisin todella paljon. Katsoisin, miten pitkälle pääsisi. Juttelisin vaimoni ja lasteni kanssa ja koittaisin ainakin esittää vahvaa ja että kuoleman jälkeen haluaisin ettei surtaisi liikaa vaan jatkettaisiin elämää. Sanoisin vaimolle, että kaikki ratkaisut mitä ikinä tekisitkin niin tekisit miten parhaaksi näät ja jatkaisit elämää vain.

Toki näissä voisi mieli olla toisenlainen jos se OIKEASTI sattuisi, mutta tämmöistä ajatusleikkiä. Kuolema on yhtä luonnollista kuin elämä ja ollut läsnä tässä maailmassa aina, mutta silti se kuolema on jotenkin tabu, se koskettaa vasta kuin se sattuu jollekin läheiselle.

 

[Kirssi]

Koittaisin jotenkin valmistella jälkikasvun ja sukulaiset asiaan, löisin talouden läskiksi eli lakkaisin maksamasta laskuja, ottaisin lainaa ja veisin jälkikasvun matkalle jonnekin minne hän haluaa.
Lopettaisin työnteon, että ehtisin tehdä niitä asioita joista tykkään. Liikkuisin paljon (matkustelu, urheilu) niin kauan kuin kunto sallii ja sitten kun ei enää salli niin ajaisin pyörätuolilla rotkoon.

 

[Mike]

Lainaisin ainakin rahaa niin paljon kuin irtoo, kaikki pankit, pikavipit sun muut. Sitten vain armoton rellestäminen pitkin palloa käyntiin.

 

[SteveBerman]

Vetäytyisin Laosiin johonkin rauhalliseen luostariin istuskelemaan.

 

[SilverHawk]

Koko rahalla koksua ja huoria. No ehkä tekisin saman ku Mike.

 

[viikatemies]

Ite tekisin saman mitä Mike sillä poikkeuksella että joutuisin ensin siirtämään kämpän ja muun omaisuuden kokonaisuudessaan Vaimon nimiin, muutenhan vouti ottais siitä rahat pois.

Niin ja tekisin lähinnä perheen kanssa reissuja. Joku haaremimatka pitäis kyl yksin tehdä ;)

 

[RSH]

Sitten tuleekin ilmoitus että sorry väärä diagnoosi, et kuolekaan...

Töistä pois ja omaisuuden järjestelyt niin että perheellä mahdollisimmat toimivat olot jatkaa eteenpäin. Reissaaminen ei muutenkaan kiinnosta niin en nyt siihen ainakaan loppuaikaa tuhlaisi.

 

[Jukka Rahikainen]

Pennkiennätystä

 

[Homo habilis]

Eka suunnittelen kaikkee hienoo sit meen ulos ja kompastun kiveen...the end

En mä tiedä, haluan oppia kaikkee uutta mulla on to do listalla kaikkee opittavaa joista tuskin tulen suurintaosaa saavuttamaankaan. Jos aika on kortilla niin kuntosalin suhteen heittäisin oitis pyyhkeen kehään, ku siitä tähänkään mennessä oo mitää tullu.

Ehkä kompsensoisin lähiaikojen köyhyyttäni ottamalla pikavippejä ja lainaa ja eläisin edes hetken elämästä herroiksi.

 

[Latye]

Tahtoisin viettää mahdollisimman paljon aikaa perheeni kanssa, etenkin matkustaa ainakin kerran. Perheen kanssa kävisin esim road tripillä jenkeissä sekä suvun juurilla pohjanmaalla.

 

[Deleted member 117230]

Pyyhkisin pomon naamalla persettä, tyhjentäisin säästötilin ja lähtisin jenkkeihin. Huorissa pyrkisin käymään joka toinen päivä. Ryyppäisin taasen joka päivä, rapularyypyllä vaan uuteen nousuun

Tietty ennen reissua kaikki maholliset pikavipit, lainat ja möisin autot helvettiin.

Voi saatana, oisko tässä eläkeajoiksi suunnitelma :D

 

[JohnnyB]

En muuttaisi mitään, kaikki kuolee jossain vaiheessa, niin miksi vinkua tätä päivää. Jos nykytilanne vituttaa, niin kannattaa muuttaa sitä, sillä elämä on liian lyhyt paskaan duuniin, vittumaiseen parisuhteeseen tai siihen että vain haaveilee paremmasta huomisesta. Tee nyt, huomenna voi olla jo myöhäistä.

 

[JariMarjamaa]

Jättäisin leipätyön ja tekisin sitä mihin intohimo, eli treenaisin.

 

[Andy]

Jättäisin leipätyön ja tekisin sitä mihin intohimo, eli treenaisin.

Oli kyllä surkein vastaus kaikista.
Oletko jo kokenut kaiken koettavissa olevan? Varmaan hyvin reenit luistaa kuolemansairaana ja muutenkin todella hienoa saada 231 grammaa lisää lihasta, että on sitten arkunkantajilla kovempi työ.

 

[Lihatiski]

Mulla aikalailla sama kun JohnnyB. Eli toisinsanoen yritän elää joka päivä siinä ymmärryksessä että henki lähtee suht pian meiltä kaikilta joka tapauksessa. Itselle se ei tarkoita mitään sen hullumpaa riehumista vaan sitä että elää omaa polkuaan juuri niin kuin parhaaksi näkee. Jos alkaisin murehtimaan mitä muut ajattelevat olisin ikuisesti heidän orja. Jos tuomio tulisi että henki lähtee pian en luultavasti tekisi mitään sen takia. Olisin vaan edelleen minulle rakkaiden asioiden parissa. En näe mitään syytä esim alkaa naida huoria ja vetää pää täyteen joka päivä. Miten känniin tai pilveen ihminen voi tulla, tai miten erityinen se huoran pillu voi olla? Ei helvetti. Ja mitä rahaan tulee en näe ainuttakaan asiaa joka voisi jonkinlaisen täyttymyksen tuoda ennen kuolemaa. Olisinko jotenkin onnellisempi jos kuolisin jonkun miljoonajahdin kannella, kulli jonkun rahanahneen pinnallisen huoran pillussa, sikari suussa ja kokaiini veressä juuri kun laukean? En usko, en oikeasti.

 

[carcayu]

Mulla on ihan sama filosofia. Tiedän kuolevani pian. Sitä en tiedä tarkoittaako "pian" 60v tai 60min, mutta äkkiä se menee joka tapauksessa. Jos saisin prognoosin muutamasta kuukaudesta niin tiputtaisin ainoastaan kaikki henkilökohtaiseen kehittymiseen tähtäävät hankkeet. Koostaisin elämänfilosofiani kirjalliseen muotoon, että kaikki halukkaat lapset voisivat varttuessaan lueskella juttuja, joita en pääse itse kertomaan. Muuttaisin omaisuuteni kullaksi, jonka kätkisin tunturiin jos ehtisin vielä näkemään sulan maan. Aarteesta tekisin kartan, joka löytyisi jäämistöstäni.
Sitten viettäisin loppuajan tärkeiden ihmisten kanssa hengaillen ja luonnossa fiilistellen, kuten muutenkin teen.

 

[tokoro]

Luultavasti lopettaisin työt ja panisin kuin hullu 24/7. Viettäisin yhden päivän jokaisen ystäväni kanssa, siis en heitä pannakseni vaan jättääkseni hyvästit. Muistaisin jollain tavalla jokaista ihmistä, joka on ollut mulle hyvä tän elämän aikana. Loppuajan jatkaisin ihan vaan paneskellen, viimeiseen hengenvetoon.

 

[Powerhousu]

Polttaisin erään yrityksen jonka työntekijänä olin joskus. Otin loparit vakituisesta työstä että pääsisin sinne. Parin kuukauden päästä sain kenkää koeajalla koska en ollut heidän mielestään kyvykäs siihen työhön. Totuus on se, että en tehnyt päivääkään sitä työtä mihin mut palkattiin ja että teen tällä hetkellä huomattavasti vaativampaa työtä kuin mitä oikea työtehtäväni siellä olisi ollut. Nimimerkillä mulle ei vittuilla.

Mikäli en jää siitä kiinni niin otan vitusti lainaa ja matkustelen ympäri maailmaa.

 

[Homo habilis]

Mulla aikalailla sama kun JohnnyB. Eli toisinsanoen yritän elää joka päivä siinä ymmärryksessä että henki lähtee suht pian meiltä kaikilta joka tapauksessa. Itselle se ei tarkoita mitään sen hullumpaa riehumista vaan sitä että elää omaa polkuaan juuri niin kuin parhaaksi näkee. Jos alkaisin murehtimaan mitä muut ajattelevat olisin ikuisesti heidän orja. Jos tuomio tulisi että henki lähtee pian en luultavasti tekisi mitään sen takia. Olisin vaan edelleen minulle rakkaiden asioiden parissa. En näe mitään syytä esim alkaa naida huoria ja vetää pää täyteen joka päivä. Miten känniin tai pilveen ihminen voi tulla, tai miten erityinen se huoran pillu voi olla? Ei helvetti. Ja mitä rahaan tulee en näe ainuttakaan asiaa joka voisi jonkinlaisen täyttymyksen tuoda ennen kuolemaa. Olisinko jotenkin onnellisempi jos kuolisin jonkun miljoonajahdin kannella, kulli jonkun rahanahneen pinnallisen huoran pillussa, sikari suussa ja kokaiini veressä juuri kun laukean? En usko, en oikeasti.

Tuskin, kun mitään ei saa mukanaan täältä poistuessa, eikä tunne enää mitään. Mutta eläessä tekemättömät asiat voivat tuoda nautintoa ja hyvän olon tunnetta tai voi edes kerran nauttia jostain uudelleen niin kauan kuin voi vielä tuntea mitään.

Ehkä tulee seuraava elämä jossa synnyn puuksi joka kaadetaan ja siitä tehdään lambi wc-paperia johon joku pyyhkii ahterinsa. Tai jos ihminen pysyykin kuoleman jälkeen tiedollisessa tilassa mutta päätyy toiseen ulottuvuuteen #henkimaailmanjuttuja.

 

[D.Yates]

Jälkikasvun tulevaisuutta ajatellen ei mieluusti läskiksi pistäisi, vaan hoitaisi finanssit silleen ettei tule ekana niistä huolta. Mieluusti jäisi kyllä töistä pois, mutta ks edellinen. Ja jos on muutama kuukausi elinaikaa + suunnitelmia matkustelusta sun muusta huvinpidosta niin niihinhän sitä rahaa palaisi heti eikä riittäisikään.

Todennäköisesti siis eläisin muuten kuten ennenkin, mutta jättäisin kaiken nettiin liittyvän ajankulun. Sen sijaan pyrkisin tapaamaan niitä ihmisiä joiden seurassa olemisesta on tämän elämän aikana tullut hyvä mieli. Samoilisin luonnossa ilmaa haistellen ja maisemia katsellen, kävisin kaupungilla ihmettelemässä ihmisiä ja keikoilla kuuntelemassa musiikkia ja juomassa kaljaa. Ja muuten pyrkisin viettämään vapaa-aikani läheisten kanssa.

Eli oikeastaan eläisin ihan niinkuin tähänkin asti.