Mitä mieltä olette? Yhteiskunnan ulkonäköpaineet

[ihanahelena]

Eh.. en ole "fitness-mitään", vaan kädenvääntäjä:D
Ja jotenkin fyysisyys näyttelee tärkeää osaa siinä miten koen itseni, ja sitä kautta ehkä se oma fyysinen ulkomuotokin on aina ollut tärkeä. Sitä kautta määräytyy näin varmaan myös se, milloin tunnen itseni kauniiksi.. Tällä hetkellä treenaan myös jalkoihin voimaa ja lihasta, jo ihan tasapainon vuoksi. -Näytän pian muuten älyttömältä, kun kaikki liha kerääntyy yläkroppaan (ks. profiili..) Varmaan ois mahiksia fitness-kroppaankin, jos se vaan kiinnostais, mut tällä hetkellä tavoitteet siis jossain ihan muualla.. Ihailen toki sen puolen naiskauneutta, mutta siis power on enemmän mun juttu

No olipa kiva kuulla!! Fitness-urheilijoita siis mitenkään väheksymättä. Mulla on taas alhaalla enemmän lihaa... Niin tuli mieleen tietenkin noista diettilöistäs ja räjähtävästä voimasta... Harvimpi täällä kädenvääntäjä on ;) . Mutta OK, ei musta fitness-kroppa ole se ainua oikea kaunis. Minusta todella mm.(myös yksi kaunis) pitkään voimailleenkin (naisen) kroppa on ihailtavan näköinen, jopa jossain määrin ihailtavampi kuin fitness-kroppa. Tietenkin mittasuhteistakin se riippuu (eli ei kaikki pitkään voimaileet ole kauniskroppasia).

 

[Melli]

Mielenkiintoinen aihe, tulenpa minäkin tänne avautumaan

Kilpaurheilun lopetettuani minulla oli pitkään tosi vastahakoinen asenne liikuntaan ja lihaksiin. Pidin piiiiitkän tauon lähes kaikenlaisesta urheilemisesta, ja se johtui todennäköisesti siitä, että se liikunnan ilo oli joutunut pakkopullalta maistuvan treenin myötä auttamattomasti hukkaan. En oikein tiennyt, mistä ja miten jatkaa pelkkänä "kuntoilijana".

Olin jossain määrin myös identiteettikriisissä kroppani kanssa. Näytin hoikkien ja lihattomien (kaikella positiivisuudella tämä kuitenkin heitä kohtaan ) ystävieni rinnalla jokseenkin jässikältä ja lähipiirissäni yleinen ilmapiiri edusti ainakin jossain määrin sitä typillistä lihaspelkoista naistyyppiä. Ja se varmasti oli osaltaan aiheuttamassa mullekin tyytymättömyyttä tai ainakin pientä hämmennystä.

Pakkiksen myötä sitten pikkuhiljaa palasin, itse asiassa aika vaivihkaa ja omaksi yllätykseksenikin entisiin ajatuksiini, ja sain niille tukea. Oikein huvittaa, kuinka radikaalisti mieli muuttuu - mutta oli se sitten kuinka hassua tahansa, niin nyt ollaan kovalla määrätietoisuudella menossa kohti fitnesskroppaa ja olo on ehkä parempi kuin koskaan. Vaikka lihasta ei vielä olekaan järin huimasti. Punttitreenistäni on haihtuneet kaikki ajatuslukot ja asenneongelmat, ja treenaan ihan erilaisella mielellä ja innolla. Ehkä jotakin kypsymistä on päänkin sisällä tapahtunut. Ja niinkuin joku tässä jo aikaisemminkin jo sanoi, niin hyvä olo omassa kropassa ei johtunekaan siitä, miltä se näyttää vaan siitä, että siinä tuntuu hyvältä olla.

Että pakkikselle vaan taas kiitos ja kumarrus. Menee vähän OT, mutta tämä pieni kolonen täällä, keskellä suuren suurta maailmanlaajuista verkkoa, josta löytyy samoin ajattelevia mimmejä on osoittautunut kullanarvoiseksi paikaksi. :haart: