Mistä aikaa ja motivaatiota

[cherrytart]

Mistä mimmit löytävät riittävästi aikaa ja motivaatiota treenaamiseen?
Itse olen ravintola-alalla duunissa ja työpäiväni ovat melko raskaat sekä epäsäännölliset ja on todella vaikeaa löytää riittävästi aikaa salilla käymiseen, aiemmin siis treenailin n.5 kertaa viikossa.
Työ on kaksivuoro työtä ja päivän pituus vaihtelee siinä 8-12h tunnin välillä, mutta 10h on varmaan sellanen normaali pituus. Ja siis omalla kohdalla ainakin kun oon seisonut/kävellyt koko päivän niin on motivaatiokin aika nollilla kun pitää valita vähän pidempien yö unien, tai urheilun välillä. Asiaa vielä hankaloittaa ravintola-alaan liittyvät epäterveelliset ruokatavat ja "rankka työ, rankat huvit" asenne :(
Onko kellään muulla kokemuksia tai vinkkejä treenin mahduttamiseen hankalaan aikatauluun ja motivaation ylläpitoon väsyneenäkin?

 

[Taskuamatsoni]

Tästä on käyty palstalla montakin keskustelua.

Treeni on itselleni ainakin sellainen asia, mistä saan energiaa ja jaksamista. En varmaankaan jaksaisi töissä käydäkään jos en treenaisi.

Kannattaa vaan pikkuhiljaa rueta käymään siellä salilla, vaikka kolme kertaa viikossa puol tuntii kerralla jos ei muuten.

 

[pinko]

Kyllahan sita aikaa loytyy jos haluaa. Itse laitan kalenteriin etukateen kaikki treeniajat ja niista pidan kynsin ja hampain kiinni. Eli mulla ei olekaan arkena muuta elamaa kuin tyo ja treeni, jaan pois monista (turhista) illanistujaisista - ihan mielellani tosin. Ja mina paasen toista joka paiva kuudelta, sen jalkeen ei joskus jaksaisi lahtea salille, mutta kun saa sinne itsensa raahattua niin usein siita tulee niin paljon parempi ja energisempi olo, etta se kannattaa lahes aina! Valintakysymys!

 

[angelo]

Mistä mimmit löytävät riittävästi aikaa ja motivaatiota treenaamiseen?
Itse olen ravintola-alalla duunissa ja työpäiväni ovat melko raskaat sekä epäsäännölliset ja on todella vaikeaa löytää riittävästi aikaa salilla käymiseen, aiemmin siis treenailin n.5 kertaa viikossa.
Työ on kaksivuoro työtä ja päivän pituus vaihtelee siinä 8-12h tunnin välillä, mutta 10h on varmaan sellanen normaali pituus. Ja siis omalla kohdalla ainakin kun oon seisonut/kävellyt koko päivän niin on motivaatiokin aika nollilla kun pitää valita vähän pidempien yö unien, tai urheilun välillä. Asiaa vielä hankaloittaa ravintola-alaan liittyvät epäterveelliset ruokatavat ja "rankka työ, rankat huvit" asenne :(
Onko kellään muulla kokemuksia tai vinkkejä treenin mahduttamiseen hankalaan aikatauluun ja motivaation ylläpitoon väsyneenäkin?

Mulla ei ole ravintola-alalta kokemusta, mutta oon ollut viimeiset puoli vuotta yhdellä huoltiksella töissä (kohta siirryn takaisin opiskeluelämään - tiedossa helpompi vrk-rytmi) ja on sekin aika hektistä hommaa ollut. Muutama rauhallinen työpäivä on ollut, mutta pääasiassa se on kauheeta kiirettä, juoksemista, ravaamista ja painavien lastien (mm. maitokorit, muut elintarvikelaatikot ja kaasupullot) kantamista. Ja koko ajan pitää olla jaloillaan ja skarppina, kun asiakaspalvelutyöstä on kyse. Meidän asema on auki klo6-24, eli yövuoroja en (onneksi) joudu tekemään. Päivät on normi 8h mittaisia. Eli työpäivien pituuden puolesta mun työ ei ole yhtä rankkaa kuin sulla.

Itse oon jaksanut treenata työn ohessa, koska oon yrittänyt pitää kynsin ja hampain kiinni säännöllisistä ruoka-ajoista ja karsinut monista muista menoista elämässä (käyn baarissa tosi harvoin, se sekoittais pakkaa vielä enemmän). Tietysti ruoka-ajat venyy välillä väkisinkin, jos on todella kiire ja vaan 2 henkilöä töissä, mutta yleensä ollaan saatu kyllä järkättyä ne pikkutauot jotenkin. Helpoista välipaloista on apua, esim. sheikkeriin valmiiksi sekoitettu jauhomix ja hedelmä siihen päälle - avot. Ei kauan nokka tuhise kun tollasen välipalan nappaa. Ravintola-alalla voi olla toisin (?) noiden pienienkin taukojen kanssa... ihmettelin just viikko sitten kun käytiin illalla syömässä, että miten ne tarjoilijat jaksaa kun niillä on niin kiire koko ajan eikä ne kerkiä mitään taukoja pitämään.

Lepo on todella tärkeää! Jos työpäivän jälkeen on IHAN poikki, niin on ihan turha mennä salille ähertämään - itse ainakin tunnen sen silloin, jos mehut on todella poissa eikä liikkumisesta olis mitään hyötyä, päinvastoin. Silloin korkeintaan rauhallinen käpöttely koiran kanssa on sellasta rentouttavaa liikkumista. Jos mulla on työpäivä esim. klo11-19, niin en haaveilekaan meneväni salille enää töiden jälkeen, koska tiedän etten välttämättä jaksa. Silloin käyn tekemässä treenin jo aamulla. Tämä edellyttää tietysti sitä, että edellisenä yönä oon nukkunut hyvät yöunet ja syönyt hyvin. Ja toi "rankka työ, rankat huvit" -asenne on kiinni täysin itsestä... ei sen tarvii niin olla kaikilla ;)

Sama juttu kuin pinko:lla siinä, että pyrin merkkaamaan treenit aina kalenteriin seuraavan viikon ajalle ja pidän kiinni niistä (kyllä, kavereiden kanssa kahvittelutkin sovin sitten salitreenien puitteissa - hyvin on tähän asti asiat järjestyneet). Mulle siitä on vaan tullut jo tapa, että esim. sunnuntaina mietin valmiiksi tulevaa viikkoa, esim. "tiistaina mulla on tollanen päivä eli treenit laitan tohon ja keskiviikko on noin rankka - sen pyhitän levolle".

Uskon kyllä, että helppoa sun ei ole sovittaa töitä, treenejä, lepoa ja kunnollista syömistä aikatauluusi, mutta kyllä se varmasti onnistuu kun on vaan valmis pieniin uhrauksiin ja osaa vaatia vain parasta itselleen. Onko sulla lapsia? Jos ei, niin ajattele kuinka helppoa ja vapaata tuo suunnittelu sulla vielä on Täälläkin on punttimimmejä, jotka käy (mahdollisesti epäsäännöllisessä) duunissa ja joilla on lapsia hoidettavana - ja silti treenit kulkee ja kehitystä tulee. Tästä voisi päätellä, että kaikki on kiinni itsestä

 

[violetti]

Mulla on hieman erilaisia motivaatio-ongelmia kuin ketjun aloittajalla. Oon havahtunut, että tietyt ruuat isommissa määrin saa mahani sekaisin, minkä takia esimerkiksi tänään jäi salitreeni väliin. Mulla on, että mä unohtelen tosi helposti, mikä ruoka aiheuttaa suurissa määrin pahaa oloa, ja aina hämmästyn, miksi keho vetää nyt tänään turpaan. Oma terveys on mulle tärkee, mutta esim. just nyt ei vain motivoi ja jaksa. Mä oon yrittänyt sumplia elämää parempaan kuntoon. Sitten vituttaa, kun kaikki meneekin taas alamäkeen. Mulla on kaks sairautta (Toiselle teen voitavani ja olen pääsemässäkin eroon, toista yritän hoitaa sen, minkä voin.), joiden kanssa painiskelen. Mulla on siis jonkin verran motivaatiota kattoa, mitä syön, mutta mikä motivois tarpeeks, että mä en syö kuin yhden korvapuustin joskus, en missään nimessä enempää. Tai että sais nukuttua säännöllisesti. Ruokailut oon saanut säännölliseks ja on ihan tarpeeks ruokia, joita massu sietää. Lähinnä on, että makeeta ei sais vetää kuin joskus. Olin kaks ja puol viikkoo täysin ilman karkkia, mikä on mulle paljon. Ah, kuinka hyvä olo! Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa, ja miten on saanut pidettyä motivaation yllä? Sairauksien syöväreistä on tarkoitus nousta, mutta kun usko meinaa loppua kesken.

 

[anix]

Olisko mahdollista harkita salille menemistä ennen työpäivää? Oman salini aukioloajat ainakin ovat erityisen suotuisat, itse asiassa jumppatarjonta on jo aamupäivisin erityisen kattava, koska ovat ajatelleet vuorotyöläisiä niitä säätäessään.

Mulla ainakin on työpäivän jälkeen energiat niin vähissä, että tuloksellista treeniä silloin ei varmaankaan jaksaisi tehdä kuin harvoin. Ja silloinkin, kun joudun pakon edessä menemään ilta-aikaan, pitää koko päivä tankata aivan eri tavalla, että energiaa tosiaan on niihin treeneihinkin.

 

[cherrytart]

Joo siis onhan toi ajan riittäminen tosiaan aika paljolti omista valinnoista kiinni, mutta nykysinkin lähinnä käyn vaan töissä ja kotona nukkumassa. Työ on about samankaltaista kuin angelon kuvaama, aika harvoin kyllä noita lyhyempiä taukoja on, muuta kun yksi n. 15-20min ruokatauko. Joka pahimpina päivinä joissain paikoissa saattaa tulla vasta työajan päätyttyä. Ja siis ravintola ruoka on aika hankalaa kun siinä harvoin mitään kevyt tuotteita käytetään, jollei sitten ihan erikseen tehdä henksuruokaa. :D
Oon sitä ennen työpäivää salille menoa miettinyt, mutta en oo vielä saanu toteutettua, lähinnä sen takia että työt alkaa usein 12.00 ja mulla on tunnin bussimatka salille ja töihin. Joten saisin lähteä melko aikasin liikenteeseen siihen nähden että tulen kotiin aikaisintaan 23 illalla. Täytyy kyllä kokeilla tota selkeetä aikatauluttamista treenipäivien suhteen, jos sillä sitten saisin ajan riittämään

 

[Ultimecia]

Itse lähtisin ehkä siitä, että saat edes sen yhden kunnon treeniin viikossa tehtyä. Ei siinä kauaa mene, kun huomaa kuinka paljon se antaa energiaa ja on helpompi saada se toinen mahtumaan. Mulla on periaatteessa helppo 8-16 duuni, mutta gradua pitäisi vääntää ja toki joskus levätäkin (ei siis tosiaankaan niin fyysisesti rasittavaa kuin monen tähän ketjuun kirjoittaneen duuni). Periaatteessa olen jakanut viikon kuitenkin aikatauluun töiden lisäksi: ma sali, ti & ke gradu, to sali, pe ei mitään, la lenkki ja su gradu + lenkki (ehkä). Maanatain salikerran olen pitänyt ns. pakollisena, torstaista voi joustaa jos on jotain kuolemanvakavaa, mutta yleensä jos vain menen maanantaina niin torstai on ihan helppo.

Pakkiksella on todella paljon vinkkejä syömiseen kiireen keskellä, ei se mahdotonta ole. Lähinnä ajattelisin, että ei kannata haukata liian suurta palaa ja sitten luovuttaa kun siihen tukehtuu, vaan ottaa realistinen määrä treeniä siihen aikatauluun. Entinen viisi kertaa viikossa ei enää onnistu, ja se varmasti harmittaa, mutta myös kahdesta kerrasta voi nauttia ja keho varmasti hyötyy. Ja kuten joku tuossa sanoikin, ne raskaat huvit ovat valintakysymyksiä.

Tuli muuten mieleen tästä vapaa-ajasta. Töissä olen huomannut, että monella ongelma on siinä, että eivät halua jotenkin käyttää vapaa-aikaansa liikkumiseen, vaan se menee siinä heidän mielestään jotenkin hukkaan. En kyllä käsitä mihin niin paljoa lepoa tarvitsee ja ainakin itselleni se vapaa-aika on nimenomaan tälläistä harrastamista eikä telkkarintuijotusta varten. Toisaalta minua ei yleensä tämän johdosta väsytä enkä tarvitse sitä ekstralepäilyä tai "nollaamista". Pah.

 

[Tähtityttö]

Tuli muuten mieleen tästä vapaa-ajasta. Töissä olen huomannut, että monella ongelma on siinä, että eivät halua jotenkin käyttää vapaa-aikaansa liikkumiseen, vaan se menee siinä heidän mielestään jotenkin hukkaan. En kyllä käsitä mihin niin paljoa lepoa tarvitsee ja ainakin itselleni se vapaa-aika on nimenomaan tälläistä harrastamista eikä telkkarintuijotusta varten. Toisaalta minua ei yleensä tämän johdosta väsytä enkä tarvitse sitä ekstralepäilyä tai "nollaamista". Pah.

Joo, just näin! "kun mä teen 8 tuntista työpäivää, niin en kai mä nyt enää käytä aikaa siihen että menisin salille/lenkille/uimaan!!" Ja en nyt puhu aloittajasta tai kenestäkään tässä ketjussa tms. vaan esim. tutuistani, joita en vaan ymmärrä. Ja ei sen työpäivän tartte olla edes 8 tuntinen että toi valitus alkaa. On totta, että ihan superduper väskänä ei kannata treenata, mutts mullakin se energia tulee siitä liikkumisesta.

 

[anix]

No mulla ainakin se lepoaika on erityisen tärkeää saada olla ihan paikallaan yksin omissa ajatuksissa. Haluan ajatella omia ajatuksiani vapaa-ajalla, koska työajalla en sitä voi tehdä. Se on muuten henkisesti todella rasittavaa, kun itsestään pitää koko ajan antaa ulospäin jotain, eikä voi esim vaan tehdä käsillään yhtä ja päällään jotain muuta oman maailman juttuja. Ymmärrän täysin niitä, jotka haluaa käyttää sen ajan sohvalla rötväilyyn. Salilla mää keskityn siten, että sinne ei muita ajatuksia useinkaan mahdu, kuin niihin sarjoihin keskittyminen ja seuraavista treenijutuista haaveilu. Sit ku saa olla vaan kotona niin voi kehitellä mitä kummallisempia ideoita päässään, kun ei ole mitään velvoitteita ajatella muita, "pakollisia", ajatuksia.

Onnekseni olen aina nauttinut liikunnasta niin paljon, ettei sitä pysty jättämään väliin kuin aivan pakkotilanteissa. Toki lajivalinnalla ja treenimetodeillakin voi vaikuttaa paljon siihen, kuinka paljon liikuntaa harrastaessa tarvitsee keskittyä. Osa treeneistä tietty menee heittämällä ja lenkkipolulla yleensä riittää aikaa siihen omaan luovaan ajatteluunkin.

 

[kaunotar]

Minä kanssa ravintola-alalla töissä, kaksi alle kouluikäistä lasta ja silti aikaa löytyy treenaamiseen. Jos meen esim kasiin töihin niin meen kuudelta aamulla salille, sieltä kotiin seiskaksi laittaa lapset tarhakuntoon ja sit lähen pikaseen töihin. Hyvin löytyy aikaa treenaamiseen kun sen ajan vaan ottaa jostain muusta pois.
Työmatkat vedän fillarilla niin saan aerobisen siin samalla, nyt vaan talviaikaan täytyy käydä juoksumatolla sit useammin. SE puolikin tuntia treeniä alkuun riittää jos ei muuta aikaa löydä, pikkuhiljaa sit ku alkaa kuntokin parantua ja jää täysin koukkuun niin huomaa et sitä aikaa jostain kummasta jopa enemmänkin löytyy ;)

JA SE RUOKAPULI ravintolassa ei pitäis olla mikään ongelma. Itse vääntelen siel salaatteja ja muuta mukavaa, ei niitä kerma/ rasva mättöjä tarvitse vetää ku on kaapit pullollaan kaikkee gutaa.
Tsemppiä ;)

 

[SA310]

Ite oon ollut oikeastaan koko työhistoriani ajan ravintola-alalla, enkä muuten ole koskaan tajunnut tuota "raskas työ - raskaat huvit" - yhtälöä. Ite kun työni puolesta notkun juottoloissa aivan riittävästi, ei sinne nappaa enää vapaa-aikanaan raahautua. Lisäksi kun kattelee kännisiä ihmisiä illasta toiseen, itestä alkaa tuntua siltä, että en halua olla samanlainen. Jotkut ovat toki suht fiksukäytöksisiä vaikka olisivat kuinka tuubassa, mutta monia naisia varsinkin kun kattoo, miettii että en kai mäkin vaan ole tuollainen kännissä??

Ruokaraflassa jos on töissä, niin se on sitten työaikojen puolesta hieman eri asia, koska ne vuorot on yleensä "koko päivän", pääsee illalla pois jne. Mutta juottolassa useimmat työvuorot onneksi alkaa vasta sen verran myöhään, että ite ainakin käyn ennen töihin menoa reenailemassa.

Ja mitä ruokapuoleen tulee, niin siinä en näe ongelmaa vaikka oliskin ravintola-alalla. Varmaan joka raflasta löytyy ees jotain kevyempää, ja ainahan voi ottaa omat eväät mukaan. Niin ja ite huomasin kittaavani tuoppitolkulla limsaa työillan aikana, joten sen vaihdoin veteen ja lähes sokerittomaan kahviin.

 

[Qan]

Mulla ois kyllä aikaa, mutta motivaatio on hukassa...
Ajatus pyöräilemisestä näillä jääkeleillä saa jo karvat pystyyn, eikä salille kiinnosta raahautua.

Pyöräilen arkisin jo töihin, töistä suoraan voisin tietenkin mennä salille, mutta näen ongelmaksi ottaa mukaan eväät, työvaatteet ja treenivaatteet ja vaihtovaatteet + suihkukamat. Toisaalta, kyllähän sitä voi sitten hikisenä polkea himaan, mutta toppatakin pesu monta kertaa kuussa ei innosta...
Mullakin on vuorotyö. Jos ja kun kävisin ennen töitä salilla (ehtisin kyllä mainiosti ja ennen kävinkin), niin joutuisin ottamaan mukaan lisäksi hiustenkuivaajan, suoristusraudan, meikit yms yms.

Olenko kehittänyt itselleni ongelman? :D

Menisin mieluusti bussilla, mutta tässä tuppukylässä ei sellaisia ole siunaantunut kulkemaan.

 

[Elyna]

--Olenko kehittänyt itselleni ongelman? :D

Olet!

Välillä minustakin tuntuu ettei millään pystyisi menemään kuntosalille heti työpäivän päätteeksi tai ennen sitä, mutta kyllä se motivaatio sieltä taas löytyy, kun ottaa itseään niskasta kiinni mennäkseen sinne punttikselle. ;)

Tsemppiä treeneihisi! :whip:

 

[Qan]

Olet!

Välillä minustakin tuntuu ettei millään pystyisi menemään kuntosalille heti työpäivän päätteeksi tai ennen sitä, mutta kyllä se motivaatio sieltä taas löytyy, kun ottaa itseään niskasta kiinni mennäkseen sinne punttikselle. ;)

Tsemppiä treeneihisi! :whip:

Siis kyse ei ole siitä, etteikö mulla olisi energiaa ja aikaa, vaan siitä, että sinne liikkuminen ja tavara-arsenaalin kuljettaminen tuntuu ylivoimaiselta... :(

Mutta, teen uuden vuoden lupauksen tästä aiheesta... Eli tsempit ensi vuoteen ;)
Kiitos!

 

[Ultimecia]

Eikö nyt salipäivänä voi saatana millään muulla tavalla laittaa hiuksia? Ostat jonkun pienen matkakuivaajan ja laitat salin jälkeen tukan kiinni. Ihme tekosyitä.

 

[Kuki]

Mulla on ollut kausittaista tuo salilla käyminen viime aikoina. Edellisessä dunipaikassa ollessa heräsin aamuisin viiden aikaan ja illalla olin sitten ihan puhki. Syyspimeä ei auttanut asiaa yhtään. Talvet muutenkin on aina olleet sellaisia takkuisia liikkumisen suhteen, mutta kevään tullessa piristyn kummasti ja sitä jaksaa valoisana iltana lähteä vaikka klo 21 sinne salille. Talvipimeällä ei tule kuuloonkaan.

Nyt olen taas alkanut kuntoilemaan ja raahaudun sinne salille väkipakolla. Aina en pääse kun haluaisin, kotona kun on lapsia ja mies reissaa, niin täytyy välillä elää tilanteen mukaan. Aamuisin liikkumista inhoan, armeija-aikana oli tuskaa aamulenkit, mutta kummasti kesäisin jaksaa viikonloppuaamuna nousta fillarin selkään ja käydä heittämässä lenkin.

Vaikuttaako muilla vuodenajat näin paljon??

 

[Qan]

Eikö nyt salipäivänä voi saatana millään muulla tavalla laittaa hiuksia? Ostat jonkun pienen matkakuivaajan ja laitat salin jälkeen tukan kiinni. Ihme tekosyitä.

No, ei se nyt saatana ole pelkästään siitä kuivaajasta kiinni ;) Se ei vissiinkään ollut ainoa tavara, jota kuljettelemaan joutuisin.

Mutta ei siitä sen enempää.

 

[mafiatar]

Mulla ainakin vuodenajat vaikuttaa radikaalisti liikuntainnostukseen ja motivaatioon. Kesäisin kävin 1-2 kertaa viikossa aamulenkin klo 5:30-6:15, josta sitten suihkun kautta duuniin jo seiskaksi. Duunissa sai sitten rauhassa laittaa aamupalan jne. ennen kuin muut tuli kahdeksalta. Salilla kävin vastaavasti 3 kertaa viikossa iltapäivisin, ja joskus vielä lenkkeilin iltaisinkin niitä palauttavia lenkkejä.

Mutta jahka koitti syyskuu ja pimeys - siihen loppui tämän neitin aamulenkkeily. Jatkuva (jäinen)sade löi viimeisen niitin :(

Salikäyntejä olen vähentänyt niin, että 2 kertaa viikossa pakolliset ja 1 kerta sitten valinnaisesti joko lenkkeilyä tai salia. Muuten en jaksa lenkkeillä enää ollenkaan, jep jep.. Ei vaan huvita kun on liukasta, märkää, kylmää, pimeää. Vaikka kunnon asusteet on niin silti. Ja tiedetään että energiaa siitä kyllä saa ihan valtavasti.. samoin salitreenistä, se hyvä olo treenin jälkeen on jotain aivan uskomatonta. Silti duunin jälkeen väsyttää lähes aina niin paljon, että saa taistella itsensä sinne kuntosalille.

 

[wippe]

Mulla ois kyllä aikaa, mutta motivaatio on hukassa...
Ajatus pyöräilemisestä näillä jääkeleillä saa jo karvat pystyyn, eikä salille kiinnosta raahautua.

Pyöräilen arkisin jo töihin, töistä suoraan voisin tietenkin mennä salille, mutta näen ongelmaksi ottaa mukaan eväät, työvaatteet ja treenivaatteet ja vaihtovaatteet + suihkukamat. Toisaalta, kyllähän sitä voi sitten hikisenä polkea himaan, mutta toppatakin pesu monta kertaa kuussa ei innosta...
Mullakin on vuorotyö. Jos ja kun kävisin ennen töitä salilla (ehtisin kyllä mainiosti ja ennen kävinkin), niin joutuisin ottamaan mukaan lisäksi hiustenkuivaajan, suoristusraudan, meikit yms yms.

Olenko kehittänyt itselleni ongelman? :D

Menisin mieluusti bussilla, mutta tässä tuppukylässä ei sellaisia ole siunaantunut kulkemaan.

En ihan ymmärtänyt toppatakin pesun ja salilla suihkussa käynnin tai käymättä jättämisen yhteyttä? Joka tapauksessa kuulostaa siltä, että olet kehittänyt ratkaistavissa olevista asioista ongelman.
Nämä ovat paljolti henkilökohtaisia valintoja, mutta minä myös pyöräilen töihin ja kuljetan päivittäin melkoista tavarakasaa mukanani: työkamat (läppäristä lähtien), treenikamat, eväät. Minulla on yleensä kaksi laukkua; hyvä, tilava reppu sekä kylmälaukku eväille (välillä repussa), joka kulkee pyörän tarakalla. Salilla/treenaamassa käyn siis työpäivän jälkeen ja polkaisen kotona suihkuun. Pyöräillessä käytän gore-vaatteita, vielä en ole toppatakkia tarvinnut ja tuskin tarvitsenkaan. Kerrospukeutuminen on avainsana.

Minua helpottaa kovasti se, että olen aikoinaan hommannut asialliset pyöräilyvetimet sekä repun ja kylmälaukun. Ja ehkä asennekin on kasvanut 15 pyöräily/tavaran raahaamisvuoden aikana ;) Treenikamatkin on pienessä kassissa, joten aina on perussetti, mikä kulkee mukana. Mikäli käyn ennen töitä salilla, niin mukana on kosmetiikka matkapakkauksissa sekä pienen pieni pyyhe. Liukkautta vastaan on nastarenkaat. Pienillä ratkaisuilla helpottaa arkipäivää kummasti ;)