Miksi kamppailulaji?

Koipireisi

Liittynyt
10.12.2003
Viestejä
554
Kolmiosainen kysymys:

1 Mikä sai sinut aloittamaan kamppailulajien treenaamisen?

2 Löysitkö laj(e)istasi sen mitä etsit?

3 Mihin treenisi nykyään tähtää?

Oma tilanne:

1 Treenasin kestävyyslajeja ja punttia. Alkoi kyllästyttää. Halusin nopeutta, notkeutta ja uudenlaista liikuntaa, sekä kunnon kontaktinutaamista. Menin karateen. Sitten vaihdoin potkunyrkkeilyyn (treenasin myös thaita samalla salilla, peruskurssi oli yhteinen). Itsepuolustusta en pitänyt tärkeänä, vaan liikuntaa yleensä. Jätin oven auki myös "zen-pimahdukselle", jos vaikka valaistuisi.

2 Karate oli hyvä alku, perustekniikkaa kannattaa aina harjoitella. Ylempien treeneissä (oranssin vyön jälkeen) hierottiin aivan liikaa nippelitekniikkaa ja liikesarjoja, eikä hakattu ja hikoiltu tarpeeksi (seurakohtaista tietysti.) En pimahtanut itämaiseen leijuntaan ja kumarteluun. Mitta täyttyi kun sain vihreän vyön rimaa hipoen, ja kymmenen vuotta nuorempi mustavöinen kukkakeppi arvosteli "spiritin" ja "keskittymisen" puutteesta. Perheellistä miestä. :itku: Tunsin pari karjua joilla oli hyvä mukiloimismeno ja kickboxing-taustaa, joten vaihdoin sinne. Peruskurssilla sai kunnon hikisikaa, kuntopiiriä ja hakata alettiin heti. Paluuta ei ollut. Siellä vasta opetettiin lyömään ja antamaan polvea kunnes laatta lentää. Merkittävin parannus oli että potkunyrkkeilyä treenattiin urheiluna ja urheilunomaisena.

3 Nykyään vedän punttia ja säkkiä että pysyisi kunnossa. Liikkuvuus ja notkeus on ihan eri luokkaa kuin ennen kamppailulajeja. Itsepuolustus on tullut kuvaan mukaan sikäli että harjoittelen myös veitsen ja keppien käyttöä. En usko todelliseen itsepuolustukseen ilman kättäpidempää. Aseettomista lajeista paras IP:hen olisi kai nyrkkeily ja pari peruspotkua siihen tykö.

Seuraava askel lienee jooga, aerobicci tai sauvakävely, tai joku muu vammaisurheilu... :wanha:
 
1. Itsensä puolustamisen opettelu.

2. Kyllä, enemmänkin.

3. Itsensä parantamiseen... Lisää taktiikkaa ja tekniikkaa otteluun, ainakin.
 
1. Isä pisti kurssille, enkä ole päivääkään katunut. Syitä varmaankin se että en harrastanut oikeastaan mitään liikuntaa silloin 6 vuotiaana, olin heiveröinen eikä itsepuolustus taidoista luulisi koskaan olevan haittaa, karatea siis, Sankukai tyylisuuntana silloin. Tämän jälkeen Yushinkai karatea.

Thainyrkkeilyyn menin kun kuulin hehkutusta siinä ja teki mieli sparramaan kunnolla, sitä ei oikein noissa karateissa ollut. Ja myös alkoi tuo karaten itsensä kertaaminen ja treenien tuntuessa kovin kevyiltä.

2. Hyviä kasvattajia ovat olleet mielestäni, aluksi sitä oli aina tappelemassa kun ei tiennyt rajojaan, noiden harrastuksien ansiota luulisin olevan että en varsinaisiin tappeluihin ole joutunut tai hankkiutunut. Kunto oli kova thainyrkkeilyn aikoihin, nyt houkuttaisi lähteä taas tuohon touhuun mukaan, täysillä.

3. Treeni on vain punttien kanssa rakastelua eikä tähtää muuhun kuin massan kasvuun. Thainyrkkeilyn tai muun lajin aloittaminen taas kiinnostaisi, jossa pääsisi kilpailemaan mahdollisesti. Raskas sarja itse tiukahkossa ja vetreässä kunnossa olisi jees. Jos nuo harjoitukset saisi sovitettua puntin kanssa yhteen ilman jatkuvaa ylikunnon vaaraa niin aim in. Unelmiksi taitavat vain jäädä


:wall:
 
1 Mikä sai sinut aloittamaan kamppailulajien treenaamisen?

2 Löysitkö laj(e)istasi sen mitä etsit?

3 Mihin treenisi nykyään tähtää?
Click to expand...

1. Vika on miehessä jos ei painiminen ja lyöminen ollenkaan kiinnosta. Yhtä kummallista ois kysyä että miks tykkäät ajaa talvella kahva edellä autolla :) Nojoo, aloitin judolla joskus 12-vuotiaana, ei siinä sen suurempaa ollut kuin että sieltä voisi saada normaaliin nujuamiseen uutta näkökulmaa, kavereitten kanssa kun tuli painittua muutenkin. Judo tuntui jonkin ajan jälkeen kuitenkin aika rajoittuneelta, vaikka siinä hyvin etenikin, joten se jäi (osittain myös reenisalin sijainnin takia). Muutama vuosi muuta pelailua ja palloilua ja sen jälkeen aloitin hokutoryu ju-jutsun, mitä reenaan edelleen.

2. Nykyinen laji on todella mieleen, monipuolisuuden takia. Vaikka lajissa painottuu itsepuolustus ja itse tykkään enemmän vaparityylisestä ottelemisesta, pohjat moneen lähtöön on todella hyvät. Olen käynyt treenailemassa kisaavien judokoiden ja nyrkkeilijöiden sekä muidenkin lajien treenaajien kanssa, enkä ainakaan omasta mielestäni ole ollut 100% tiellä ja heittopussina :) Usein on tietty painoetu ollut omalla puolella, mikä helpottaa montaa asiaa (paitsi ameriikan judotyyppien kanssa, siellä kun on kaikki suurta :D)

3. Treeni tähtää siihen, että jonain päivänä olen nopea, jämäkkä, rento, tekninen, monipuolinen ja älykäs kamppailija, joka osaa hyödyntää omat vahvuudet ja kompensoida heikkoudet parhaalla mahdollisella tavalla. Ja että selkä pysyy kasassa. Jos tarpeeksi isoja sparrikavereita löytyy ja paino asettuu sopivaksi, niin puolitosissaan kisaamista sopivassa lajissa ei voine sulkea pois :)
 
Originally posted by Koipireisi
Kolmiosainen kysymys:

1 Mikä sai sinut aloittamaan kamppailulajien treenaamisen?

2 Löysitkö laj(e)istasi sen mitä etsit?

3 Mihin treenisi nykyään tähtää?
Click to expand...

1. Oppia itsepuolustusta ja kokeilla erilaisia liikuntamuotoja. Aloitin Krav-Magalla ja potkunyrkkeilyllä, mutta potkunyrkkeily jäi sitten lopulta pois. Kokeilin myös ju-jutsua, mutta en innostunut filosofisesta pohjasta yms. ja se jäi lyhyeen.

2. Kyllä

3. Nyt ei ole pariin vuoteen ehtinyt treenata, kun on muut harrastukset/opiskelut/työ vienyt ajan. Suunnitelmissa ois jatkaa Magaa tai vaihtoehtoisesti aloittaa joku uusi laji ihan vaan kuntoilun ja huvin vuoksi. Vahvimmat ehdokkaat ovat TKD tai Thainyrkkeily. Samboa ois kiva kokeilla kun sain siitä "ensikäden" oppia venäläiseltä kaveriltani (opettaja tasoa tosin)...
:nolo:
 
Originally posted by Koipireisi
Kolmiosainen kysymys:

1 Mikä sai sinut aloittamaan kamppailulajien treenaamisen?

2 Löysitkö laj(e)istasi sen mitä etsit?

3 Mihin treenisi nykyään tähtää?
Click to expand...

1. Ninja turtlesit ja amerikan ninja;)

2. Löysin jotain muuta kuin sitä mitä etsin...ja paljon. Joka treeneissä löytyy lisää aihetta treeniin. Kyseessä alkaa olla elämäntapa enemmän kuin harrastus.

3. Jonkinlaisen itsepuolustus kyvyn luominen/ylläpito. +Kunto +Kilpailut
 
1. Oikeastaan vähän vahingossa, laji toiensa jälkeen. JOitakin olen jatkanut, en kaikkia.

2. Koska en etsinyt mitään, olen löytänyt paljon enemmän kuin olisin osannut kuvitellakaan.

3. Tekninen taito on tärkeä; kontakti kaikissa muodoissaan. Kai tästä on todella tulossa elämäntapa...hidas siirtyminen jutsusta dohon?
 
1. Alunperin taisi faija huomata lehdessä paikallisen Judo-seuran alkeiskurssimainoksen ja ehdotti että kävisin katsastamassa millaista meininkiä siellä on tarjolla. Isukki kun oli itsekin opiskeluaikoina treenaillut muutaman vuoden yliopiston ylläpitämässä "seurassa". Olin siis juuri lopettanut futiksen pelaamisen, jota oli tullut väännettyä pikkunappulasta asti. Noh, alkeiskurssihan vaikutti ihan mukavalta joten siitä se sitten lähti.

2. Judosta en varsinaisesti "löytänyt" mitään suurta, koska en sieltä mitään lähtenyt alunperin etsimäänkään. Tai no, löysinhän minä sieltä harrastuksen. Asennoituminen harjoitteluun oli vähän vaihtelevaa mutta edistystä kuitenkin tuli pikkuhiljaa ja seuran henki oli hyvä ja valmentajat loistavia. Se suurin porkkana kuitenkin hommasta puuttui minun osaltani joten ihan jokaisena lauantaiaamuna ei jaksanut treeneihin vääntäytyä. Eräs kaverini oli harrastanut Hoi Jeon Moo Sool nimellä silloin kulkevaa lajia jo useamman vuoden, ja päätin lähteä kokeilemaan minkä väristä ruoho on aidan toisella puolen. Lajin nimi vaihtui Tolkidoksi erinäisten lajiliittosähläysten ansiosta juuri näihin aikoihin joten aloitin siis Tolkidon harjoittelun. Samalla jätin judoilun vähemmälle, sillä harjoitusajat eivät oikein natsanneet niin että olisin voinut aktiivisesti jatkaa judon puolella ja samalla pysyä mukana Tolkido:n alkeiskurssilla. Muutamassa kuukaudessa Judo sitten jäikin kokonaan pois ohjelmasta.

Tolkido (nimi nykyisin siis Kwan Nyom tyylisuunnan Hapkido :rolleyes: ) oli kenties se, mitä etsin harrastukseltani. Pääopettaja hoitaa hommansa mainiosti, sillä kurista huolimatta homma vedetään huumorilla läpi. Ryhmähenki on loistava ja kaikki ovat kavereita kaikkien kanssa, myös opettajat. Ei turhaa ryppyotsailua tai keskinäistä kilpailua. Itseään vartenhan sitä harjoitellaan. Tärkeää minulle harjoittelussa on myös se, että saan harjoitella omaan tahtiini. Kukaan ei siis kyttää jos muutama treenikerta jää välistä syystä tai toisesta, treeneissä kuitenkin sitten vedetään täysillä tai ei ollenkaan ja turhasta lepsuilusta pääsee helposti harjoittelemaan rintaa ja ojentajia.

Laji omaa tietysti itsepuolustuslajien hyvät pirteet, eli suorituksen teet sinä itse. Jos jotain ryssit tai lepsuilet, se on vain itseltäsi pois. Toisaalta onnistumiset ja kehityskin lähtee täysin itsestä. En taida olla niitä parhaimpia joukkueurheilijoita :rolleyes: . Lajissa kehittyy koordinaatio, nopeus, voima ja refleksit (ns. pelisilmä) ja yleiskunnon ylläpidossa sieltä parhaimmasta päästä monipuolisuuden takia. Monipuolisuus takaa myös sen, että harjoiteltava riittää loputtomasti, kunhan muistaa ja jaksaa opetella perustekniikat ensin kuntoon. Judossa alkoi juuri tympimään "rajoittuneisuus", eli 4 vuodessa ehti nähdä aikalailla tekniikkaa laidasta laitaan, ja sitten niitä samoja heittoja ja lukkoja väännettiin samoilla kuvioilla vuodesta toiseen. Toki se on välttämätöntä tekniikoiden todellista oppimista varten, mutta varsin yksipuolista pidemmän päälle eikä homma ilman todellisia tavoitteita sen takia oikein maistunut.

3. Nykyisellään tarkoituksena olisi oppia tekniikkakartan mukaiset perustekniikat hyvin sekä hioa yleistä toimintaa ottelu/tappelutilanteessa. Tämä tarkoittaa siis jalkatyöskentelyn, torjuntojen ja sen kuuluisan pelisilmän kehittämistä yhdistettynä tietysti perushyökkäystekniikkaan. Myös yleinen kehon koordinaation ja notkeuden sekä räväkkyyden parantaminen on tärkeää, kunnon ylläpitoa unohtamatta.
 
1 )
kuka nyt haluis pyjamissa treenaa?

2 ) Edistyessään ymmärtää rajansa. Vaikka ei olisikaan ikinä täydelllinen, voi silti harrastaa. Ja löytää omat puolensa, vaikka ei vastustajalle (VIHOLLINEN ! :) virtsankarkailua ulkonäöllään aiheuttaisikaan. Ja vuosien myötä tietämys ja 'arvovalta' kasvavat. Kamppailulajeissa ei sentään käydä broilerikilpailua vaan niissä on tietyt säännöt (ja lajithan on useimmiten aasialaisperäisiä; etsipä 110-kiloinen japsitavis; joten voima/massa ei aina ole se mikä jyllää - sivuhuomautus: omassa lajissani hallitsevat mestarit on riisitikkuja ja jopa meidän 110-suht-plösö-varhais-keski-ikäinen-päävetäjä heittää takaperin voltin :). Lopputulos: iloinen harrastaja, vaikkei max ISO olisikaan..

Laj(e)ista sanoisin ihan pienellä äänellä että vuosi sitä ja vuosi tätähän varmasti tuo koko pinkan kokemusta. Keltainen vyö lajista kuin lajista (mitä useammasta sen kurkompaa lienee) on saavutus, ja karatellahan potkii chick-boxing-alkeiset läpi kuin hidden dragon. Ja kaikki arvostaa.. mutta voiko ohjuksen pysäyttää kun se on ammuttu?

3 Mihin treenisi nykyään tähtää?

Oma tilanne: Musta vyö? Mummohiki?
 
Originally posted by Koipireisi
Kolmiosainen kysymys:
1 Mikä sai sinut aloittamaan kamppailulajien treenaamisen?
2 Löysitkö laj(e)istasi sen mitä etsit?
3 Mihin treenisi nykyään tähtää?
Click to expand...

1. Teki mieli saada puntin rinnalle aerobinen laji. Kamppailulajit tuntuivat luontevalta tekemiseltä.

2. Löysin ja paljon muuta.

3. Pappatreeniä, kunnon ylläpitoa ja nuorempien kiusaamista sparrissa. Bonuksena tulee kehon pysyminen hallinnassa.
 
- Hyvä aerobinen kondis

- osaa edes vähän puolustautua

- vähän jännitystä ;-)

Vaihdoin potkulajeista kokonaan nyrkkeilyyn syksyllä -03 Master Bullhoganin avustuksalla. Ja kivaa on. Varsinkin sparraus.!! ;-)

Sopivan egon omaavien kanssa boxaus rulaa.
 
Originally posted by Koipireisi
1 Mikä sai sinut aloittamaan kamppailulajien treenaamisen?

2 Löysitkö laj(e)istasi sen mitä etsit?

3 Mihin treenisi nykyään tähtää?
Click to expand...
1. Halusin olla kova jätkä.

2. Kyllä

3. Suuren lihasmassan hankkimiseen, kunnon yläpitämiseen, taitojen parannukseen.
 
Originally posted by Koipireisi
1. Mikä sai sinut aloittamaan kamppailulajien treenaamisen?

2. Löysitkö laj(e)istasi sen mitä etsit?

3. Mihin treenisi nykyään tähtää?
Click to expand...

1. Mä alotin ihan oikeesti ninja leffoista treenaamisen. Sillon ei ollut toi sensuuri tullu niin kovin vielä leffoihin ja katoin kaikki leffat, mitä sain käsiini. Mutta mitä vanhemmaks on tullut, niin sitä enemmän tullut järkevämpiä syitä treenaamiselle.

2. Olen vaihtanu lajia kuin sukkaa. Olen ettiny lajeista milloin mitäkin, mutta nykyjään potkunyrkkeily on vienyt voiton. Enkä vaihda sitä enään pois varmaankaan. Muoto kyllä on siinäkin muuttunut K-1 malliin.

3. Tällä hetkellä treenaan kunnon takia. Kyllä houkutus ois käydä kokeilemassa ottelemista myös. Täytyy nyt kattoa mitä tuleman pitää. Mutta tuomari hommia tulen tekemään jatkossakin, vaikka lopettaisinki treenaamisen joskus. Ne on sen verran mielenkiintoista puuhaa.
 
Originally posted by Koipireisi
Kolmiosainen kysymys:

1 Mikä sai sinut aloittamaan kamppailulajien treenaamisen?

2 Löysitkö laj(e)istasi sen mitä etsit?

3 Mihin treenisi nykyään tähtää?
Click to expand...

1. Isoweli oli jo treenannut useemman vuoden judoa, nyrkkeilyä ja karatea, ja suositteli nyrkkeilyä minulle, kun kaipasin kamppailulajiharrastusta kun túlin sopivaan ikään. Isäukko ehdotti painia, mutta nuorena pojankloppina nyrkkeily oli mielestäni "tosi miesten laji", ja paini "homojen hommaa" :) Ironista kyllä, nyt (vuosia myöhemmin) harrastan lukkopainia ja brasilian ju-jutsua. Ainakin nyt on pohjaa sekä pysty että mattolajesta.

2. Kyllä, ja paljon enemmän.

3. Lähes kaikissa harrastamissani lajeissa oon kilpaillut, ja sama vietti jatkuu. Toisaalta nyt haluan kehittyä enemmän myös valmennuspuolella, sekä näin tuoreiden lajien ollessa kysymyksesä, haluan viedä lajia suomessa eteenpäin.
 
1) Sedällä musta vyö jujutsussa, isukki treenannut joskus karatea ja opettanut jotain liikkeitä. Pienestä asti siis ollut joku kehottamassa aloittamaan joku laji (nykyään Kwan Nyom Hapkido)

2) Suurimmaksi osaksi kyllä. Enemmän saisi kyllä tulla hiki pintaan treeneissä...

3) Itseni puolustamiseen ja kisoihin
 
1. Aivan järkyttävän huono kunto ja sille piti tehdä jotain. Harrastan mieluummin sisällä kuin ulkona joten päätin valita karaten.

2. Löysin/löydän, sillä olen vasta aloittanut, joten kunto on olematon edelleen, mutta laji tuntuu erittäin mielenkiintoiselta ja kuntoa kohottavalta.

3. sama kuin 1. kohta

Eiche sanoi:
1. Isä pisti kurssille, enkä ole päivääkään katunut. Syitä varmaankin se että en harrastanut oikeastaan mitään liikuntaa silloin 6 vuotiaana, olin heiveröinen eikä itsepuolustus taidoista luulisi koskaan olevan haittaa, karatea siis, Sankukai tyylisuuntana silloin. Tämän jälkeen Yushinkai karatea.

Thainyrkkeilyyn menin kun kuulin hehkutusta siinä ja teki mieli sparramaan kunnolla, sitä ei oikein noissa karateissa ollut. Ja myös alkoi tuo karaten itsensä kertaaminen ja treenien tuntuessa kovin kevyiltä.

2. Hyviä kasvattajia ovat olleet mielestäni, aluksi sitä oli aina tappelemassa kun ei tiennyt rajojaan, noiden harrastuksien ansiota luulisin olevan että en varsinaisiin tappeluihin ole joutunut tai hankkiutunut. Kunto oli kova thainyrkkeilyn aikoihin, nyt houkuttaisi lähteä taas tuohon touhuun mukaan, täysillä.

3. Treeni on vain punttien kanssa rakastelua eikä tähtää muuhun kuin massan kasvuun. Thainyrkkeilyn tai muun lajin aloittaminen taas kiinnostaisi, jossa pääsisi kilpailemaan mahdollisesti. Raskas sarja itse tiukahkossa ja vetreässä kunnossa olisi jees. Jos nuo harjoitukset saisi sovitettua puntin kanssa yhteen ilman jatkuvaa ylikunnon vaaraa niin aim in. Unelmiksi taitavat vain jäädä


:wall:
Click to expand...

Silmiini pisti, että harrastit Sankukai-tyylisuuntaa ja olet vielä Turkulainen. Osunko oikeaan, jos arvaan, että Koivumäki on valmentanut sinua? Mitä pidit kyseisestä tyylisuunnasta ja miksi vaihdoit? Itse harrastan juuri Sankukaita.
 
Koipireisi sanoi:
1 Mikä sai sinut aloittamaan kamppailulajien treenaamisen?

2 Löysitkö laj(e)istasi sen mitä etsit?

3 Mihin treenisi nykyään tähtää?
Click to expand...

1. Itsepuolustustaito ja hyvä kunto

2. Aloitin judon siinä 10 vuotiaana, myöhemmin vaihdoin karateen, kävin peruskurssin ja vaihdoin nyrkkeilyyn, sieltä löysin mitä etsin.

3. Kilpailemiseen, ammattilaisuraan ja maailmanmestaruuteen
:evil:
 
Koipireisi sanoi:
Kolmiosainen kysymys:

1 Mikä sai sinut aloittamaan kamppailulajien treenaamisen?

2 Löysitkö laj(e)istasi sen mitä etsit?

3 Mihin treenisi nykyään tähtää?
Click to expand...

1.En edes koskaan harkinnut mitään muuta kuin nhb:tä. Missään muussa lajissa ei voi otella niin monipuolisesti. Jaa mikä sai aloittamaan, no se että halusin kokeilla jotain kamppailulajia, miten siellä parjään. Mikään muu laji ei koskaan käynytkään mielessä kuin kamppailulajien F1, NHB.

2. No nykyään olen tajunnut että perinteinen kreikkalais-roomalainen paini, vapaa-paini, ja nyrkkeily ovat myös äärimmäisen tehokkaita kamppailu-lajeja. Sitä ehkä "etsin" että löytäisin toisiaan tukevia leaeja nhb:lle.


3. Kisoihin.
 
Back
Ylös Bottom