Ekat henkoset ala-asteen viidennellä luokalla, oli jännä kokemus. Seuraavan kerran vuotta myöhemmin parit savut kavereiden kanssa koulun lähimetsikössä, jolle oli keksitty jokin jänskä koodinimikin, nyttemmin unohtunut. Seiskaluokalla oli jo tavaksi tullut koulusta palattua kiskaista norttoni ennenkuin porukat tulee töistä kotiin. Tupakat tietenkin vanhempien askista, sieltä folion alta kun otti niin eivät huomanneet. Jossain vaiheessa oli n. 8kk tauko kun oli joku No Smoking Class -kilpailu. Ei meidän luokka sitä voittanut, olis ollu sama tuprutella.
Mopot kun saatiin niin asiat helpottui huomattavasti, päästiin kauemmas taajamasta piiloon tupakalle kun pienessä kylässä asuttiin. Jokainen silminnäkijä oli tuttu, eikä vanhempien korviin saanut kulkeutua että "meidän kiltti pikku Glyptis polttaa hyiyök tupakkaa." (Sisko perkule se sitten meitsin lopulta kusautti. :( ) Kun tuli 16v mittariin niin sai haettua itse tupakat eikä tarvinut lahjoa muita. About näihin aikoihin meitsillä oli nikotiiniin muodostunut jo kunnon riippuvuus, eikä tupakointi ollut enää siistiä tai kovaa.
Kun Häkkinen voitti ekan maailmanmestaruuden niin lopetin polttamisen kun olin niin uhonnut. Kestikö peräti 6 viikkoa. Kännissä repesi.
Fast forward nykyhetkeen. Viime kuussa tuli vuosi täyteen polttamatta, ikää nyt 30v, eikä tällä hetkellä tee tupakkaa mieli todellakaan. Todennäköisesti joskus tulevaisuudessa tulen savut vetäisemään mikäli tarpeeksi käy asiat ahistamaan.
Perkele että alko ihan yhtäkkiä tekemään mieli tupakkaa.