Mikä tekee kodin?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja ampuja
  • Aloitettu Aloitettu
Liittynyt
15.7.2002
Viestejä
361
Ikä
45
Väsäsin tässä yhtä projektia asumiseen liittyen ja tulin siinä samalla miettineeksi, että mikä mahtaa olla minulle se tärkein asia kodissa?

Oma elämäni on aika sosiaalista sekä työn puolesta että muutenkin, joten kodista on minulle tullut paikka missä voin pääasiassa olla täysin yksin ja rentoutua. En esimerkiksi juuri koskaan kutsu ketään kotiini käymään vaan menen aina itse kavereille käymään.

Huonekaluilla, keittiöllä tai elektroniikalla ei minulle ole juurikaan väliä. Tärkeää minulle on, että koti on oikeastaan rauhan tyyssija meluisan maailman keskellä.

Mites muille? Mikä on kotona tärkeää? Joku paikka, huonekalu tai esine, sosiaalinen elämä vai joku muu juttu?
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Juurikin se rentoutuminen. Kun saa ottaa hikiset sukat jalasta ja vaihtaa rennot "kotivaatteet" päälle. Saa olla oma itsensä eikä kukaan katso pahalla, myös kotona vessassa käynti tuntuu paljon mukavemmalta kuin esim. koulussa tai työpaikalla käynti.
 
Kysyitpä osuvan kysymyksen.
Muutettiin reilu kuukausi sitten, myytiin omistusasunto pois ja nyt vuokralla, ehkä pari vuotta. Asuntoa myydessä se ei enää tuntunut kodilta, joka viikko piti siivota näyttöjä varten, vieraat ihmiset kävi töllistelemässä Meidän kotia.

Nyt uudessa asunnossa ei vielä tunnu kodilta. Tavaroita on siellä sun täällä, seinät pitäisi maalata, mutta koska kylppärissä pitäis tehdä kosteusmittaus ja selvittää tarviiko sitä rempata, jos tarvii niin tekeekö taloyhtiö vai muutetaanko muualle, niin ei olla alettu maalaamaankaan vielä.

Mulle koti on mukava paikka jossa on rauhallista ja siistiä, iso sohva jossa rentoutuaa lueskellen, oma työhuone ja hyvä sauna. Mikään näistä ei taida ainakaan tässä asunnossa tulla toteutumaan :(
 
Että saan hyppiä alasti kämpässäni silloin kun haluan. Eli vaihtaa "kotivaatteet".:dance:


Kunnon sohva ja viherkasvit ovat mulle myös ehdottoman tärkeitä "koti" fiiliksen kannalta. Ei saa olla liian kolkkoa.
 
Kyllä se yksityisyys on tärkein asia - se että mun koti on mun oma paikka eikä mikään yleinen kahvittelupaikka. Asun avoliitossa, joten jaan oman paikkani toisen kanssa, mutta koti merkkaa meille molemmille rauhallista paikkaa ja yksityisyyttä, joten me ollaan se pystytty jakamaan hyvin :) Välillä on kiva kutsua kaveri/-reita kylään, mutta mieluummin hoidan sosiaaliset suhteeni kodin ulkopuolella. Mulle koti on jotenkin "pyhä" paikka, kutsun sinne vaan itselleni oikeasti tärkeitä ihmisiä ja niitäkin vain silloin tällöin. Avoliitossa tässä täytyy tietysti hyväksyä myös kumppanin ystävien vierailut, mutta se ei ole ollut mikään ongelma.

Mä viihdyn siistissä kodissa, joka on sisustettu yksinkertaisella, mutta tyylikkäällä tavalla. Inhoan kaikkea krääsää ja liian räikeitä värejä - suosin raikkaita ja lämpimiä värejä, jotka sopivat yhteen. Viherkasvit tuo myös mukavasti kotoisuutta ja viihtyvyyttä kämppään :)
 
Tosin kyllä mulla sen kodin pitää olla kaupungissa ja vielä mielellään mahdollisimman keskellä, jotta pääsen sieltä sitten helposti ihmisten ilmoille. Jossain vaiheessa, kun on perhettä, voi sitten miettiä syrjemmässä asumista, kun sosiaalisuus tulee enemmän sen perheen kautta.
 
Koti on paikka, jossa voi olla ihan oma itsensä. Tämä siis sisältää alkkareissa pyörimistä kotosalla, olohuoneessa syömistä jne mitä ei julkisilla paikoilla voi tehdä.

Kuitenkin mulle koti on myös mielentila: itse tunnen kodin lisäksi olevani "kotona", kun pääsen Lappiin vanhempien luo. Mulle riittää jo ne maisemat ja tunnen palanneeni kotiin ja kiire ja ahdistus jota tunnen monesti täällä arjen keskellä loppuu siihen paikkaan.
 
Koti on se paikka missä voi pelailla guitar heroa ihan ite eikä tuu 13-vuotiaat tappelemaan pelivuoroista :D
 
Koti on tunnetila. Se voi fyysisesti olla vaikka millainen loukko, tyhjä huone pelkällä patjalla, joku nurkka missä on hyvä. Se lapsuuden heinäniityn laita tms. Koti löytyy ihmisen päästä eikä sillä ole mitään tekemistä materian kanssa. Prameinkin kartano voi olla vankila tai helvetin esikartano jos niin tuntee sisimmässään.
 
Koti on jotain, minne voi aina mennä, missä on turvassa ja voi olla oma itsensä, tarkotti se sitten huutamista tai alastihyppimistä. Kotona on tilaa ja mahdollisuus hengittää, olla ja rentoutua. Sieltäpäin on hyvä lähteä ulkopuolisiin haasteisiin kerätyllä energialla. Vaikka esineet ja huonekalut voi ajan myötä muuttua tärkeiksi, niin kyllä sen kodin tekee ne kaikki tutut asiat ja "lupa" olla oma itsensä.

Joskus opiskeluvuosina huomasin, että koti-sanaa hälvensi huomattavasti se tieto, että kohta muuttaa muualle. Asumispaikka oli silloin "kämppä" ja koti tarkotti lapsuudenkotia. Mä ehkä haen kodista juuri sitä pysyvyyttä, eikä se tuossa tilanteessa toteutunut.

Toisaalta Kukin ajatusta lainaten on myös paikkoja joissa on kotiolo, luonnon keskellä hiljaisuudessa saa aikaan samantyyppisiä tuntemuksia.
 
Tämä kotijuttu on vanha vitsi jota stand-up koomikot kierrättää.

Koti on paikka, jossa säilytetään kamoja. Ne on ripoteltu nätisti seinille ja laatikoihin. Uudet tavarat ovat kunniapaikoilla. Kun tavara menettää statustaan, se siirretään alemmalle tasolle, tai viedään kellariin. Jossakin vaiheessa tavara ei enää kelpaa kotiin ja siitä halutaan eroon. Sitten se voidaan myös myydä netissä jollekkin, jolle se sun roju on uusi tavara.
 
Mulle tuli joskus sellanen mieleen, että mulla on koti siellä, missä on mun hammasharja :D Eli mulla on kolme kotia tällä hetkellä: mun synnyin-/lapsuuskoti, koti avopuolison kanssa ja koti työkaupungissa, jossa asun nyt päätoimisesti...

Eli noissa paikoissa voin olla ihan oma itteni vaikka suomiverkkareissa ja paskasissa kumppareissa... ;)
 
Myös mulle koti on se rauhallinen paikka missä voi hillua yksistään tukka paskaisena, puolialasti. Koska asun yksin, voin sotkea täällä niin paljon kun huvittaa, siivoan sitten kun siltä tuntuu. Voin myös hankkia niin paljon lemmikkieläimiä kun haluan. Lemmikit on yksi asia, mikä tekee kodin. Kissa varsinkin.

Mä en pidä kodissani verhoja auki koskaan. Mä vaan haluan säilyttää sen oman yksityisyyden, en halua että kukaan pääsee katselemaan tänne edes vahingossa. Varsinkin tuosta vastapäisestä talosta näkee tänne vähän turhankin hyvin.

Vieraita en tykkää tänne kutsua. Mulla ei edes ole pöytää minne kattaisin kahvit ja muut, eikä yleensä mitään tarjottavaa sen kahvin lisäksi. Elelin pitkään ilman kahvinkeitintäkin, tosin sellaisen olen jo saanut hommattua.
 
Jännä kysymys.. vastaanpa vaikka vähän humala vielä onkin eilisen baarireissun jäljilta.

Oon asunut aika monessa paikassa sen jälkeen kun muutin vanhempien luota pois, ja oikeastaan olen omaa asuntoa kutsunut kodiksi vain silloin kun asuin vielä exän kanssa yhdessä. Kaikki muut asunnot on olleet vaan "kämppiä". Exästä eroamisen jälkeen en ole osannut oikein mitään paikkaa kutsua kodiksi. Ennen kuin muutin exän kanssa yhteen, niin edelliset asunnot oli "kämppiä" ja "koti" edelleen siellä vanhempien luona. Noin siis puheessa. Nykyään kun asun yksin en suoraan sanoen kutsu mitään paikkaa kodiksi. Että ehkäpä mulle koti on sellainen, jossa voi olla rauhassa ja jossa on myös on joku toinen jonka kanssa elää :)
 
Tärkein asia kotona on oma rauha, viihtyminen, hiljaisuus, äänekkyys, ihmiset, keskeisyys, ruoan tuoksu, kahvin tuoksu, tutut asiat, tutut näyt, hajut yms :)

Sitten kuitenkin "Home is where I make it, quite simple. "
 
Noi tutut asiat on minullekkin tärkeä asia. Tykkään uusista asioista ja kokeilla kaikkea mielenkiintoista, mutta en mä kotiini halua mitään WTF-fiiliksiä. Siellä pitää kaiken olla tuttua tai ainakin sen tuntuista.

Ja sitten vielä sohvasta... Siinä taitaa kulminoitua melkein kaikki tärkein. Siihen voi heittäytyä röhnöttämään duunin jälkeen, ottaa päikkärit, lukea lehteä, kuherrella tai sitten juoda kaljaa ja katsoa matsia. Minun ääneni tärkeimmästä huonekalusta menee sohvalle.
 
Mulla on kodille kaksi merkitystä: toisaalta kutsun kodiksi paikkaa, jossa nukun seuraavan yön. Sukulaisissa, ulkomailla, vierailulla kaverin luona, ilta päättyy aina kotiin nukkumaan.

Toinen on se minun oma kotini. Koti on paikka, jossa saan olla juuri sellainen kuin olen. Koti on se, missä asun. Minulla on kai moniin verrattuna hyvä sopeutumiskyky, koska minusta tuntuisi hullulle sanoa asuvansa jossain "kämpässä". Se mikä tekee kodin on pään sisällä.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom