Mä olen niin mukavuudenhaluinen, etten kykene tekemään tyhjän vatsan aamulenkkejä. Kykenen tekemään joko tyhjän vatsan TAI aamun lenkkejä ;)
Olen päättänyt ja järkeillyt, että kyllä se rasva palaa, oli syönyt tai ei, ja juoksun pitää olla kivaa että sitä tulisi ylipäätänsä tehtyä, joten miks juoksisi väkisin lenkkejä huonoissa olosuhteissa (itselleni aamu+tyhjävatsa=helvetillinen lenkki) säännönmukaisesti? Toki välillä pitää työntää itsensä mukavuusalueen ulkopuolelle mutta enpä jaksa motivoitua silti koko ajan rääkkäämään itseäni turhaan, kun tiedän lenkkien kulkevan paremmin hyvin syöneenä (tietysti vähintään tunnin tauko syömisessä ennen lenkkiä) ja virkeänä.
Alkuperäiseen: Jos puhutaan juoksusta, niin olen itse huomannut, ettei kannata tunkea lenkkiä ja salia samalle päivälle, jos meinaa kehittyäkin molemmissa. Jos menee lenkille ennen treeniä samana päivänä, niin jalkojen salitreeni ei kulje, jos taas lenkkeilee salin jälkeen, niin jalat on taaskin jo valmiiksi väsyneet, hiilarivarastot valmiiksi aika tyhjät ja lenkki kärsii (voi tulla tosi kehno olo, koska kehon kyky käyttää rasvaa energianlähteenä hölkätessä ei aluksi ole kovin hyvä, jolloin lenkkeily tuntuu todella paskalta ja koko harrastus meinaa jäädä). Eli eri päivinä hölkkäisin, varsinkin jos tavoitteena on kasvattaa sitä aerobista kuntoa, ja tekisin vaihtelevia lenkkejä (kestoltaan, intensiteetiltään). Kunto nousee hyvin esim. 3 lenkkikerralla viikossa, kun vain muistaa harjoitella nousujohteisesti, kuten salitreenissäkin. Enkä lähtis itse kahdelle lenkille päivässä aloittelijana, ellei sitten niin että toinen olis joku ihan lyhyt juostava aamulenkki ja sitten myöhään illalla pyöräily tai kävely.