Eipä oo kokemusta, ku Ilmavoimien puolelta, mutten voi ymmärtää, mitä jengi vauhkoo massan katoamisesta intin aikana. Intissähän käydään safkaamassa tasaisen hyvin (neljä(?) kertaa päivässä + ruokaa ja maitoa saa mättää naamariin niin paljon ku napa kestää), ja kaappiinki mahtuu hyvä satsi tunaa, ananasta, protskuja ja mitä nappeja ikinä haluaakaan käyttää. Siinä ohellahan on about joka ilta aikaa käväistä heittämässä punttireissu. Eikä kannata unohtaa, et 2,5 vuorokautta lähes joka viikosta on sitä omaa aikaa (viikonloput...).
Vai onko pienet kävelyreissut reppu selässä jotain niin uutta ja kuluttavaa, et jengi kuihtuu?
Vaikka kuinka fanittais tuota reenaamista, ni ehkä siitä puolen vuoden / vuoden nakista kannattaa ottaa kaikki irti, ku sinne joutuu lähtemään kuitenkin. Tiedä, vaikka oppis jotain uutta ja ois nastaa! Ei se kroppa siitä mihinkään katoa, niin ku se ei katoa pienien loukkaantumisten, sairauksien tai lomareissujen aikana. Mututuntumalta ja frendien kokemusten pohjalta heittäisin, et vaikka taistelusukeltajilla tai ljk:n pojilla lihasmassaa sattaakin kadota kilotolkulla vuoden aikana, ni kroppa kehittyy ja pysyy tikissä, mukavuusalue nousee uusiin sfääreihin, ja tuommoisen rääkin jälkeen on helppo lähteä repimään taas rautaa huolella. Ennemminkin miettisin, missä hommissa sitä haluaa sen nakkinsa viettää. Mieluummin itse lentäisin Vinkoja, hyppisin laskuvarjolla, tetsaisin metissä tai vaik ajaisin kuokkikortin, ku istuisin puol vuotta kirjaamossa sen takia, ettei lihakset katoa. (Ja se AUK:n/RUK:n/Reservin sotilaslentäjän tutkinto harvoin haittaa CV:ssä.)