mies ja uskonto

[naiskovis]

Toi uskonto-topic tuli jo niin täyteen, että ajattelin jatkaa täällä.

Elikkä mun mielestä on täyttääplussaa, jos mies on uskovainen, vaikka en itse olekaan. Mielenkiintoiset keskustelun aiheet ei heti lopu. Mieheni ei ole kertaakaan yrittänyt käännyttää minua tai vaatinut muuttamaan tapojani. Sen sijaan olen kyllä seurustellut useiden "renttujen" kanssa, jotka ovat käyttäytyneet tosi raukkamaisesti jne. Mielipiteitä?

 

[Nee]

Meistä minä olen se joka uskoo, mutta ei kuulu kirkkoon. Hän kuuluu kirkkoon, mutta uskomisen laita on niin ja näin. Tärkeintä on kuitenkin kunnioitus toisen mielipiteitä ja henkistä(kin) vapautta kohtaan.

 

[Hippa]

Mielenkiintoisia keskusteluja voi käydä myös, jos kumpikaan ei usko, mutta molempia kiinnostaa noi hommat.

Olen itse elänyt melko uskovaispainotteisen lapsuuden, jolloin olin sitä mieltä, että ainoa järkevä selitys kaikelle olevaisuudelle on Jumala. Joskus ala-asteen ekoilla luokilla tajusin, ettei asia ihan niinkään ole. Silti tykkäsin pyhäkoulusta. Riparillakin oli ihan pop. Ja Raamattu olisi mukava lukea kokonaan.

 

[fitnesspimu]

Kyllä minä uskon. Olen luterilainen ja kuulun kirkkoon! Tää on tosissaan mielenkiintoinen aihe, koska ukkoni on saanut hyvinkin uskonnollisen kasvatuksen (mutta ei kuitenkaan kuulu tällä hetkellä kirkkoon) Jotenkin kaikilla on sellainen käsitys, että ne ihmiset jotka eivät kuulu kirkkoon, eivät ole uskonnollisia, eikä usko Jumalaan. Ukolleni uskonto on kuitenkin hyvin tärkeä ja on ollut erittäin mielenkiintoista elää kyseisen henkilön kanssa kun edelliset heput eivät pahemmin pohtineet uskontoon liittyviä asioita.
Tekipäs kyllä terää käydä jouluna yökirkossa! Kuinkas muut punttimimmit, käyttekö useinkin kirkossa? Minulla tulee käytyä vain joulukirkossa ja esim. viimeksi siskon konfirmaatiossa...tosi satunnaisesti.

 

[Metri]

Vastasin jo tuolla yleisellä puolella, että olen uskossa. Kirkossa käyn useammin kuin jouluna ja merkkitapahtumissa, mutta en silti hirveän usein. Johtuu vain siitä, että valvon lauantaisin yleensä aika myöhään, ja olen muutenkin aamu-uninen. Kun kirkonmeiningit alkavat klo 10, käännän silloin useimmiten kylkeä. Joskus taas kampean itseni ylös ja lähden kirkkoon.

Kirkossakäyntiäni helpottaa se, että laulan kirkkokuorossa, ja kun on esiintyminen, on pakko herätä aikaisin. Niin kuin joku palstalainen sanoikin, uskovia on kirkon ulkopuolellakin. Itse asiassa vilpittömimmät uskovaiset tuntuvat olevan muita kuin kansankirkkoomme kuuluvia. Miulla ei ole ukkoa enkä voisi kai ottaa tai mennä sellaiselle, jolla ei olisi jonkinasteista vakaumusta. Samoin kuin en kai voisi elää sellaisen kanssa, joka ei harrastaisi kuntosalilla juoksemista väh. 3 kertaa viikossa.

;) :D