En tiiä onko se monenkaan mielestä lahja, mutta varmaan hyvä jos joskus saa jonkun selityksen mikä auttaa ymmärtämään omaa toimintaa. Nykyään vaan vähän tuntuu olevan semmonen trendi että tuolla somessa tulee tyypeiltä päivityksiä, minkä sisältö on kärjistäen ”sain lopulta ADHD-diagnoosin, tämä selittää miksi minusta ei koskaan tullut mitään.” Tai ainakin omassa kuplassani on näitä. Ikäväähän se on jos ei oo vaikka opiskeluun pystyny keskittymään, mutta ei se nyt aina kaikkea selitä. Varsinkaan kun ihmisillä voi olla pahempiakin sairauksia ja ne voi pärjätä hyvin. Mut en tietenkään voi kenenkään kokemuksia omasta elämästään vähätelläkään. Tuntuu vaan että noita erilaisia diagnooseja löydetään kun riittävästi ihmisiä vaan käy tutkimuksissa.
Juu no mulle kaikki tällaset diagnoosit yms. on suuri ristiriitaisuus. Ehkei niitä lapsena pitäny silleen minään, ku kaikki auktoriteetit ymmärsi miks oon sotkenu liikkasalin vaahtosammuttimella tai mitä millonki. Muutenki huolettomampaa, toivontäytteisempää aikaa, epärealistisine unelmineen. ''On se Teemu semmonen veijari''! Btw toi vaahtis juttu oli vaan hauska juttu, eikä menneen St. Paddy's dayn haamu ohjannu mun kehoa tuollon
. Vituttaa et kuuluu johki lokeroon, on joku ''konditio'', ja samanaikasesti haluun vaan ajatella et oon vaan täysin omin avuin ja valinnastani laiska, en täsmällinen, keskityn paskasti, mielialoissa pahaa häikkää, ajottain sairaalloinen ahdistuneisuus jos joutuu vaikka vaan oleen paikoillaan(täs ei oo mitään hauskaa btw, ja ois kiva rentoutua vaik kerran vuodessa ja tajuta ettei tota ole). yms. yms. yms. Mut lopputulos, uskoi adhd:n olemassaoloon ollenkaan tai ei, on se että tämmönen mä oon. En oo kehari, monella tapaa hyvinkin älykäs, ja kykenevä, potentiaalia huokuva. En silti funktioi niinku mun rivikansalais kaverit, ja se on aivan päivänselvä juttu. Kuka tahansa huomais sen, ku viettäis mun seurassa tarpeeks aikaa, vaikka työparina. Ehkä mut on riivattu, tai tämä tarttui muhun juomavedestä
. Itteään ei silti voi paeta. Kyl mä kehtaisin sanoo et oon ihan 100% omin avuin vaan laiska paska, tahalleen myöhässä, teen mitä vittua haluun, ja mitä ikinä vikoja nyt mussa onkaan. Mut kokemuksien myötä en pysty kirkkain silmin myymään tota teoriaa.
adhd on taviksille vaan joku '''ehehehe mäkää en voi keskittyä ja oon tosi vilkas'' ''Mun koko suvul on se!'' Miten vitussa naurat asialle? Ookko masokisti? Toi keskittyminen on toki hyvin, HYVIN ärsyttävä asia sillon ku oikeesti mokailee huolella jtn. Yks syy miksen aio hommata ikinä autoa, ettei tulis liian montaa sielua mun vastuulle. Ei sitä pysty ees selittään. Mut pahin kaikista on mielialaongelmat, jotka ei tarvii mitään syytä et heittelisivät huolella. Toki jos syitä on, ni mahtava coctail tiedossa. Semmonen kohdusta asti ollut syvä ahdistus, joka on 24/7 läsnä melkeenpä, ja pakottaa oleen varuillaan. Siihen päälle, etten oo mikään maailman sosiaalisin ihminen ja vähän burgeri. Puhun toki vitusti, varsinki jos tulee juttuun, mut siinki on aina takaraivossa sellanen ahdistus, joka ei lähde yhtikäs millään pois. Joutuu taisteleen aika paljo sen kommunikaation eteen monesti. Ja ei Saatana jos ihminen on tylsä, ni mun ei oikeesti välttämät tarvii sanoo mitään ylimäärästä hänelle ikinä. Esim. työelämässä tollasia kohdannu, ni en tod ala pakottaan jtn maailman geneerisintä smalltalkkia jonkun robotin vuoks. Joo mut pääpointti: 29 vuotta kärsimystä ilman selitystä, ja saaga jatkuu. Mut en osaa kyl luovuttaa, ja elämänfilosofiakski on muodostunu jossain vaiheessa sellanen että ihan vitun sama, tää loppuu kuitenki aikanaan, joten come at me mentaliteetti. Tiiä sit kuka mut siel äipän kohdussa turmeli, vai vedinkö pillumehut suoraan aivoihin
. Siinä kaikki ugh.
mut joo, halusin vain romuttaa sun haaveet siitä että oot jotenkin erityinen ihmistyyppi. Meitä on maapallolla enemmän kuin me 2.
yle.fi
. Aihe ylipäätänsä on sellanen mistä en ihan oikeesti jaksa yleensä puhua mitään, koska itsensä lokeroiminen ei tunnu yhtään hyvältä. Vähintään 20 ekaa vuotta leikkiny normaalia, ja menny läpi kyllä 99% ajasta. Tai en sinällään mitään leikkiny ole. En oo vaan puhunu mistään ongelmista kenellekkään ja kärsiny yksin(poislukien kaiken maailman tohtorit yms.). En oo luonnoltani ollenkaan sellanen, että ilmasen kärsimystäni avoimesti. Pokerinaama pysyy 24/7. Tää kirjottaminen ei vaadi mitään, eikä tästä hirveesti välity mitään imo. Helpointa olis ku voisin boomerien kaa todeta yhteen ääneen, että koko ''vaiva'' on oikeesti vaan oman pään sisällä, ja mielikuvitusta. Oisin ihan täysin valmis toteen että oon vaan ihan vitun laiska ja kaikki täysin omissa käsissä yms. Olisi huojentavaa, ja suuri helpotus. Valitettavasti en tuohon teoriaan usko, ja käytäntö on ihan jtn muuta. Loogisena ihmisenä, se ku ei ymmärrä vieläkään täysin mistä asiat kumpuaa ilman mitään selkeetä selitystä on tuskaa. Mun lahjan kyl saa ekstraktoida ja ottaa itelleen millon vaan.
