Kuten jo trailerin perusteella saattoi arvata, elokuva ei yritä olla kovin uskollinen alkuperäiselle sarjalle. Toki urheiluautot, pikaveneet, kauniit naiset ja Miamin taivaanranta ovat myös elokuvassa keskeisiä elementtejä, mutta kerronnallisesti Miami Vice on lähempänä Mannin aikaisempia elokuvia kuten Heat ja Collateral. Kyseessä on visuaalisesti nerokas ja loistavalla ääniraidalla varustettu moderni rikosdraama.
Kuinka Miami Vice sitten kääntyy vakavailmeiseksi elokuvaksi? Homman nimihän on tyyli ennen tarkoitusta: poliisin palkalla ajetaan Ferrarilla, Crockettilla ja Tubbsilla on joka kohtauksessa uudet muotivermeet niskassa, jne. Tarina kuitenkin tempaisee mukaansa heti alkumetreiltä, eikä katsoja kerkeä jäädä ajattelemaan elokuvan ehkä hieman kornia lähtoasetelmaa sen enempää, ainakaan minä en kerennyt. Myös pääosanesittäjien pokerinaamat pelaavat tärkeätä roolia elokuvan onnistumisessa. Colin Farrell yltää ehkä jopa uransa parhaaseen suoritukseen Crockettina, kun taas Jamie Foxxin esittämä Tubbs jää enemmän statistin rooliin.
Elokuva oli yllättävän henkilöhahmovetoinen. Ajoittain Miamin alamaailma huumeparoneineen tuntuu vain taustahälinältä, kun tarina keskittyy päähenkilöiden, erityisesti Crockettin, yksityiselämään ja sen kietoutumiseen yha syvemmälle rikosten maailmaan. Elokuvan keskivaiheilla tarina jopa hieman laahaa, toiminnan keskittyessä lähinnä elokuvan alkuun ja loppuun. Ja toimintahan on taattua Michael Mann –laatua.
Miami Vice tulee varmasti jakamaan mielipiteitä, mutta loppukrediittien pyöriessä ainakin tämä poika jäi jo toiveikkaana odottamaan jatkoa.
4 / 5 tähteä