Metallin muuttuminen

Mike sanoi:
Puhutaanko nyt siis tuoreista nu-metal bändeistä vai lasketaanko uudet blackki bänditkin mukaan? Itse en numetallia kuuntele, vaan tarkoitin suht. uusia taitavia mättäjiä kuten Diablo yms.

Lähinnä tarkoitin näitä uusia Nu-metal bändejä joita tulee ovista ja ikkunoista.
Diablo on kyllä bändi joka antaa uskoa metalliin.
 
Ns. vanhan liiton miehiä täälläkin. Vanhat lätyt ja kasetit (Anthrax, Slayer, Carnivore, SOD, Testament, Celtic Frost, Ludichrist, Dark Angel, Metallica, Possessed jne.) pyörii aika tiiviisti koneessa joskin noita uudempiakin tulee jossain määrin tarkasteltua. Mutta kun on vanha jäärä niin ei sitä enää tule hirveästi uusia lättyjä osteltua, lähinnä lainailee tutuilta ja ostaa sitten jos joku tosissaan kolahtaa.
 
Minulle ei Slayer ole ikinä kolahtanut. Seasons in the Abyss on oikeastaan ainut biisi mistä tykkään. Sepultura soi edelleenkin soittimessa, varsinkin nuo Max Cavaleran aikaiset levyt on todella hyviä. Uutta Sepulturaa olen kuullut jonkun verran ja aika huonoa se on.
 
Itse en pidä Nu-"metallia" metallina. Täyttä shittiä. Slipknotkin on vähän niin ja näin, että jaksaako kuunnella..Mutta mutta Cannibal Corpse, Slayer ja muut maan mainiot tuomion toitottajat potkii!!
 
Slayer rokkaa kuten myös esim vanhat Sepulturan levyt, Pantera, Death, Testament jne. Nää uudet "pomppumetalli" bändit ei oikein kolahda.
 
Slayer, Pantera, Metallica, Sepultura, Cannibal Corpse, uusi Morbid Angel ja moni muu kolahtaa niin kovaa että päässä kolisee.
 
Samo sanoi:
Slayer rokkaa kuten myös esim vanhat Sepulturan levyt, Pantera, Death, Testament jne. Nää uudet "pomppumetalli" bändit ei oikein kolahda.

Pantera on sitä samaa pomppujumppapurkkapoppia metalliksi tökerösti naamioituna. Henkinen sisältö yhtä "mielekäs" kuin vaikka Britney Spearsilla.

Eikä uudempi Morbid Angel ole kyllä kauhean paljon korkeammalla tasolla. :down:
 
Meikälle tippuu uusiometalli keskinmäärin paremmin kuin vanha tavara. Syntikan ottaminen mukaan heviin ja melodinen metalli niinkuin Bodom, oli silloin tulossa kun meikäläinen tuli heviin mukaan. Siltikin diggailen nykyään yhtä lailla metallibändeistä joilla ei ole syntikkaa kehissä, kuten In Flames, Dark Tranquility, kunhan se on melodista ja kuulostaa hyvältä. Nykyään ei ole mitään muuta väliä kuin että kuulostaa hyvältä, diggailen saatana joistain tekno ja räppi biiseistäkin. Jossain vaiheessa olin hevi-only äijä, ja kärvistelin kokoajan piinassa ja vihainen ilme naamalla.
 
trendimetalli

Kyllä niitä uusia hyviäkin bändejä löytyy kun jaksaa kaiken puuron seasta etsiä. (toisaalta mielestäni kyllä niitä huonoja vanhoja bändejäkin löytyy vaikka muille jakaa)

Mutta uuteen metalliin... (ei varsinaista "nu-metallia")
esim. Sikth tai Mnemic
(Mnemicin toinen albumi "the audio injected soul" lokakuun 5 päivä... suosittelen)

Ameriikan mantereella kovassa nousussa tällä hetkellä ns. indie/metal bändit kuten Dead Poetic, My Chemical Romance tai brittiläinen Lost Prophets.

Varsinaisista nu-metal bändeistä jokaisella on omat mielipiteet, mutta voin suositella: Reveille, jolta albumi bleed the sky. Tai sitten ranskalaista bändiä: Pleymo, orkesterin toinen albumi Medicine Cake on ehdottomasti yhtyeen paras.

Myös matematiikkametalli on murrosvaiheessa ja jää nähtäväksi lyökö se itseään läpi, mutta suosio on nousussa (esim. bändi Ion Dissonance).
 
Kyllähän niitä uusiakin löytyy...Ei pidä jämähtää siihen yhteen ja samaan, tietysti on vaikea alkaa etsiä uutta musiikkia kun jokainen vastaan tuleva yhtye on täyttä shaigulia mutta jos rakastaa musiikkia niin se on tehtävä, ei sille mitään voi. Eikö musiikin pidä teidän mielestä kehittyä?
Aina tulee alamäkiä jokaisessa jutussa, mutta niistä noustaan aina.

Uusia hyviä bändejä minun mielestäni on:

Esimerksi: Sikth, Mnemic, Raunchy, Scars of tomorrow, Ion dissonance.. +paljon muita.
 
zzz

Tällä foorumilla "uusiometallin" kuuntelijat ovat auttamattomasti alakynnessä. Sen huomaa jo kun katselee tuota "top 5" bändit threadiä. "nu-metal" bändit tuomitaan paskaksi ilman tutustumista. Ja niinhän se on... kun on ennakkoluuloja että toi on ihan paskaa, ja kun sitä sitten kuulee... niin sehän on ihan paskaa.

Omalla kohdalla uusi metalli iskee kovempaa kuin vanha.
Esimerkiksi 36 crazyfist on aivan loistava uudemman luokan menijä.
 
Vanha on hyvää vaikkakaan Slayer ja Metallica ei enää juuri innosta.
Varsinaista nu-metallia en juuri kuuntele, uusista Diablo ja vastaavia tulee kyllä kuunneltua.
Ainut mikä pistää vituttamaan on se että nykyään metallia kuuntelee kaikki ja porukka on niin goottia ettei paskalle taivu. Toista oli vielä vajaa 10 vuotta sitten, sai ihan rauhassa kuunnella metallia ja muita ei se kiinnostanut. Ennen se oli enemmän oma juttu, nyt pikku tytötkin kuuntelee bodomia ja minua vituttaa. Metallista on tullut poppia.

Noh, vuosien päästä metalli ei ole enää niin in ja H.C kiittää.
 
Slayer, Metallica, Megadeth, Testament, Death, Anthrax, Suicidal Tendencies... Kyllä potkii! Mutta puntinnostomusana paras kaikista on kuitenkin Pantera.
 
Heavyä, ei metallia kiitos.

Taidan olla sitten niitä iki-vanhan liiton miehiä kun
mulle joku IronMaiden on niitä "uusia" bändejä...

Eli: Zeppeliniä ja Heeppiä ja Purplea, nämä potkii
vielä vanhainkodissakin.

Uusista paras on ehdottomasti Dream Theater.
Onkos tämä sitä "matematiikkametallia" vai ?
Progemetallia kai yleisesti ottaen.

# "Six degrees of inner turbulence" : suosittelen jokaiselle
peruskurssiksi DT:hen.

Unohtakaa örinä, kuunnelkaa tilutusta !

- Avilla -
 
Uusista paras on ehdottomasti Dream Theater.
Onkos tämä sitä "matematiikkametallia" vai ?
Progemetallia kai yleisesti ottaen.

Matematiikkametallilla tarkoitin enemmän sellaista meteliä ja örinää, missä ei ole minkäänlaista rytmiä. Kuulostaa siltä, että bändin jäsenet vain soittelevat omia juttujaan välittämästä oikeastaan mitä se toinen siinä säätää. Vähän niin kuin jazzia, mutta metallina.
 
Itsellä metallin kuuntelu alkoi sellaisilla bändeillä kuin Slayer, Morbid Angel, Testament, Paradise Lost, Amorphis, Metallica, Iron Maiden yms.

Nykyään taas iskee enemmän esim. Charon, Sentenced, Sonata Arctica, To/Die/For, Entwine, Stratovarius/Kotipelto jne.

Noista "vanhoista" tulee säännöllisesti kuunneltua enää Paradise Lostia, muita sitten silloin tällöin, kun sellainen fiilis iskee.

Nykyään vaan miellyttää enemmän sellainen melodisempi setti.
 
Hyvä nykymetalli on todella harvassa. Ei sellaista taideta enää edes tehdä. Siis hyvää metallia. Vanhat jäärät vielä handlaa homman, mutta uudet yrittäjät tuntuu keskittyvän enemmän erikoisen nimen keksimiseen kuin musiikkiin. Old school-metalli toimii, samoin Really old school -metalli. Sabbath, Leppelin, vanha IM jne. jne. Diablot ym. nykyhumppapumput on aika mitään sanomattomia. Otan sanani takaisin, jos nämä nykyhumppapumput muistetaan vuonna 2020.
 
Olen hiukan samoilla linjoilla Forcen kanssa eli myös uudempi metalli uppoaa minuun hyvin. Tykkään toki myös vanhemmasta hevistä, eli Maidenista, Helloweenista, Metallicasta, Judas Priestistä yms. sekä vähän Rokimmasta tavarasta kuten Alice Cooper ja Ac/Dc. Mielestäni uusista bändeistä mm. Bodomit on onnistunu luomaan osittain oman genrensä, jota sitten esim. Norther on seurannut. Kuuntelen kumpaakin, etenkin COB:tä.

Diggaan myös Powermetallista esim. Sonata-Arcticasta, Rhapsodysta ja Hammerfallista ja tällaisten bändien suosio on ilmeisesti noussut 90-luvun loppupuolella. Jotain Black-Metalliakin tuli joskus kuunneltua hiukan mutta varsinaista Death metallia en ole koskaan älyttömästi kuunnellut.. Ehkä enemmän sellainen melodisempi Göteborg osasto (In Flames ja varsinkin Dark Tranquillity) kolahtaa enemmän.

Nykyään metalligenressä riittää uusia kokeilijoita ja hyvä niin. Tuntuu myös siltä että parin vuoden aikana suomeksi laulavien hevibändien määrä on ainakin julkisuudessa noussut. Joskus rohkeat kokeilut toimivat, joskus ei. Oikeastaan 90-luvulla on tullut tajuttomasti uusia tyylisuuntia kun joskus 70-80 luvulla heavy-musiikissa oli vain muutamia suuria tiennäyttäjiä..
 
Dace sanoi:
Matematiikkametallilla tarkoitin enemmän sellaista meteliä ja örinää, missä ei ole minkäänlaista rytmiä. Kuulostaa siltä, että bändin jäsenet vain soittelevat omia juttujaan välittämästä oikeastaan mitä se toinen siinä säätää. Vähän niin kuin jazzia, mutta metallina.

The Dillinger Escape Plan lie lähellä tätä genreä, vaikka heidän rytmeistään vielä jotenkuten perille pääseekin. Math-coreksi kai kyseisen orkan musiikkia kutsutaan. Uusimmalla lätyllä tosin on kaaoksen seassa jo Mr Bunglemaista meininkiä ja tarttuvia poppikertsejäkin. Meshuggah myöskin polyrytmeineen kai matematiikkametalliin lasketaan. Ja Toolia mathmetalliksi kutsuttiin myös, vaikkei rytmityksensä ihan sieltä hankalimmasta päästä olekaan.
 
Back
Ylös Bottom