metalli-aloittelijalle

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Aku-A
  • Aloitettu Aloitettu
Niin ja sitä vielä, että voi olla hyvä bodari vaikkei tuntisi Schwarzeneggeriä tai hänen metodejaan, mutta on vaikeaa olla hyvä kitaristi ilman tahallista tai tahatonta vaikutusta Jimistä tai Eddiestä. He ovat tämän homman panneet alulle ja heidän keksimiään juttuja tulee käytetytä sitä tiedostamatta.
 
Kovasti jengi ruvennut vääntään juttua kitaristeista. Mun on paha mennä sanoon mitään kitaran soitajien taidoista, kun itse en tiedä soittamisesta tuon taivaallista. Mutta hyvä musiikki saa ihon kananlihalle..

Paha sitä on mennä sanoon mikä kenellekkin sopii ja mikä kannattaa ostaa. Itsella pauhaa useiten Deep Purplen Sacandinavian Nights tuplalevy , eikä tosiaan ole moni muu innostunut :-)

Muutenkin musiikkimaku on mennyt Sabbath/Purple-Dio-Maiden-Megadeth/metallica/Motörheadin kautta takas Sabbath/Purple/Zeppelin/Henrix linjoille.

Hasun asiasta tekee sen, että kun olin kuunnellut raskaanpaa rokkia 10-15 vuotta ja koko ajan pitänyt Zeppeliiniä ja Henrixiä psykedeelisinä huumehörhöinä, niin kaiken tän jälkeen Zeppelinin yks levy käänsi kelkan. Taantumustako?

Jos jollakin on heittää joitakin nykyajan pändejä mitä tälläisen -70 lukuun jämähtäneen kannattas ehkä kuunnelle, niin pistäkää kehiin (muutaman tosta jo pongasinkin).

Eli, ei sitä mitään kannata vierastaa. Avoimin mielin vaan ja sit iho nousee kananlihalle kun kuulee hyvän piisin/levyn.
 
ai yks biisi mis Hendrix soittaa hyvin................!!!!!!!!!!!!!!!!! WOOOOOTTTTTT

Esim all along the watchtower..yms..
 
No joo, takas tohon alkuperäseen juttuun... Riippuu aivan siitä etsitkö "kunnon" mättöä, jotain nostalgista kitarataiturointia vaiko kenties pelkkää tuplabasarijyskettä. Niin kuin kaikista musiikin alalajeista, raskaastakin musiikista löytyy monia eri tyylejä. Lähde nyt sitten arvailemaan mikä juuri sinulle kolahtaa, sitä ei varmasti kukaan voi ennalta sanoa, mutta kokeilemallahan sen huomaat :) Joten siitä vaan etsiskelemään. Ja kova :wall: päälle
 
Seether, metallicalta garage days(alkuperäinen),kotiteollisuus, korn, soulfly ja coal chamber. Siinä semmosia mitkä ainakin meikällä saa pään viuhumaan ja treeniagren päälle :wall:
 
Mike sanoi:
Juu, enpä menis allekirjoittamaan kamalasti. Jos nykypäivän bändit laitettais samalle viivalle noitten kanssa, niin Led Zeppelinit ja kumppanit häviäisivät soitannassa anytime keskivertobändeillekin. Hendrixin tasoisia kitaristeja taas on maailma väärällään nykyään. Se että nämä bändit ovat jotenkin legendan maineessa, johtuu siitä, että aikanaan ei yksinkertaisesti ollut bändejä, siinä on helppo Beetlesin ja kumppaneiden nousta megaluokan bändeiksi, kun ei ole tarjontaa. Nykyään pitää olla skilliä että pääsee edes levyttämään, ja toki poisluetaan Sepi Kumpulaiset ja kumppanit.
Led Zeppelini kun laiteaan soittamaan raskasta ja nopeaa melodista black metallia, niin lopputulos on varmasti ala-arvoista.
Joku Bodomin Laiho tuskin pitää esikuvanaan monta kertaa huonompaa soittajaa, ehkä innoittajana, mutta taidoissa ei ikinä.
Nämä vanhat luppamunabändit oli aikanaan joidenkin mielestä koviakin, turha niitä on enää nykyaikaan tunkea, ovat esihistoriallisia rämpyttäjiä IMO.

Mielenkiintoinen threadi.
Itse kiinnitäisin kuitenkin huomiota siihen, mikä vaikutus näillä 60-70 luvun kitaravirtuoseilla on ollut tämän päivän ja vähän aikaisempien bändien syntyyn.
Väitän ettei kovin moni teknisesti taitavista uudemmista kitaristeista olisi koskaan innostunut soittamaan sitä kitaraa ellei esikuvina olisi esim. ollut Jimiä, Beatlesiä tms.
Lisäksi uskon että moni bändi olisi jäänyt syntymättä ilman näitä suunnan näyttäjiä tai niiden musiikki ei olisi sitä mitä se on nyt.
Monet kitaristit kun nimeävät tärkeiksi vaikuttajikseen juuri näitä vanhoja staroja ja bändejä.
Pitää muistaa että nämä kaverit sentään keksi niin paljon uutta musiikin saralle aikanaan ettei sellainen enää tänä päivänä ole mahdollista.
Merkitys musiikkimaailmalle on todella merkittävä.

Varmasti tämän päivän bändit soittaa teknisesti paremmin mitä joskus aikanaan soitettiin, mutta tätä ei varmaan tarvitse perustella.
On helppo tulla perässä kun jotkut on jo näyttäneet suunnan.
 
screwdriver sanoi:
Mielenkiintoinen threadi.
Itse kiinnitäisin kuitenkin huomiota siihen, mikä vaikutus näillä 60-70 luvun kitaravirtuoseilla on ollut tämän päivän ja vähän aikaisempien bändien syntyyn.
Väitän ettei kovin moni teknisesti taitavista uudemmista kitaristeista olisi koskaan innostunut soittamaan sitä kitaraa ellei esikuvina olisi esim. ollut Jimiä, Beatlesiä tms.
Lisäksi uskon että moni bändi olisi jäänyt syntymättä ilman näitä suunnan näyttäjiä tai niiden musiikki ei olisi sitä mitä se on nyt.
Monet kitaristit kun nimeävät tärkeiksi vaikuttajikseen juuri näitä vanhoja staroja ja bändejä.
Pitää muistaa että nämä kaverit sentään keksi niin paljon uutta musiikin saralle aikanaan ettei sellainen enää tänä päivänä ole mahdollista.
Merkitys musiikkimaailmalle on todella merkittävä.

Joku muu olisi kuitenkin jossain vaiheessa keksinyt samat jutut, ei se riitä legendan maineeseen jos sattuu jotain keksimään.

Quotaan nyt itseäni:

Samalla kaavalla voisi sanoa että Jan Boklöv on maailman paras mäkihyppääjä kun se keksi nykyhyppääjien käyttämän v-tyylin.
 
Heavy-rock sanoi:
Jos jollakin on heittää joitakin nykyajan pändejä mitä tälläisen -70 lukuun jämähtäneen kannattas ehkä kuunnelle, niin pistäkää kehiin (muutaman tosta jo pongasinkin).

Eli, ei sitä mitään kannata vierastaa. Avoimin mielin vaan ja sit iho nousee kananlihalle kun kuulee hyvän piisin/levyn.
Äkkiseltään tulee mieleen Thunderstorm (ei stone...) ja levynsä "Witchhunter tales", Doom-meininkiä aika Black Sabbathin hengessä.
:worship:
 
Jos saksahevistä yhtään pitää, niin kannattaa tutustua Gamma Ray -nimiseen orkesteriin. Muutama vuosi sitten pukkasivat ulos Blast from the past -tuplakokoelmankin. Iskee ainakin meikäläiseen.
 
Metallimusan kuuntelu alko mulla joskus 80-luvun lopussa (Metallica, Kreator, Iron Maiden yms.) 90-luvun alku oli Deathmetal -musiikin kulta-aikaa... Bändit kuten Napalm Death, Deicide, Carcass :), Sentenced, Amorphis, Morbid Angel, Death jne... jne... 90-luvun puolivälissä - loppupuolella tuli taas helvetisti hyviä blacklevyjä!

Välillä on mukava vieläkin pistää soimaan noita reilut kymmenen vuotta vanhoja helmiä ja muistella "hurjaa nuoruutta" :) Esim. noilta mainitsemiltani bändeiltä tälläsiä levyjä tullu kuunneltua useastikin viime aikoina:

Metallica "Master Of Puppets" (1986)
Carcass "Necroticism Descanting The Insalubrious" (1991)
Sentenced "North From Here" (1993)
Death "Individual Thought Patterns" (1993)

Hyviä black-metal levyjä:
Enslaved "Eld"
Dark Throne "A Blaze In The Northern Sky"
Immortal "Battles In The North"
Dimmu Borgir "Enthrone Darkness Triumphant"
Emperor "In The Nightside Eclipse"
.
.
.

Hyviä metallimusiikki kitaristeja on paljon, mun ääneni menee Chuck Schuldinerille (R.I.P)
 
Pistetäänpä vielä muutama hyvä levy hiukan "hempeemmästä" päästä
Tiamat "Wildhoney"
Anathema "The Silent Enigma"
My Dying Bride "The Angel And The Dark River"
--------------------------------------------------------------------------

Impaled Nazarene "Suomi Finland Perkele" :curs:
 
Pakkohan tää on vielä laittaa (kuuluu ehdottomasti hyviin black-metal levyihin:
Cradle Of Filth "Principle Of Evil Made Flesh" :worship:
 
Oma mielipide on että jos nuori aloitteleva metallimusiikin kuuntelija (tuokin taas määriteltävissä) aloittaa Cradle of Filthillä, niin metallimusiikki jää siihen. Ehkä.

Itse suosittelisin perushevin kuninkaita: esim. Metallica, Iron Maiden.

Suomalaisia hyviä bändejä myös löytyy..
 
Uskon, että jos Hendrixin Jimi syntyisi tähän päivään niin luulen, että lahjakkuus siirtyisi tälle vuosikymmenelle ja soitanta olisi taatusti taidokkaan teknistä ja uutta ja Mikekin muna ojossa kirmaisi kuuntelemaan kitaroinnin uusia tuulia. Sillä eikö kaikki nykyajan huippukitaristit ole ottaneet mallia jostain? Ja keneltä Jimi olisi tekniikat oppinut?
 
Nythän on niin, ettei kitaransoitto tai musiikki yleensä ole mikään urheilulaji.

Hendrix oli aikansa lapsi. Kyllähän se teki kaikenlaisia uudistuksia erityisesti saundimaailmaan, ja joitain soittoteknisiä oivalluksia. Tässä mielessä Hendrixiä on pidettävä yhtenä soittamiseen eniten vaikuttaneena henkilönä. Siksi Hendrix puolustaa paikkaansa Hall of famessa. Sama pätee esimerkiksi Black Sabbathiin, joka tuskin pystyisi vetämään keikallaan Master of Puppetsia. Olisi oikeusmurha, jos tämän vuoksi Black Sabbathin merkitystä metallin kehityksessä vähäteltäisiin.

Kysehän on loppujen lopuksi historiasta, ja sen myötä tapahtuvasta kehityksestä. Näkisin, että jokainen "asema" matkalla Les Paulista Laihoon on tärkeä.

Ja sitten sitä metallia. Symphony X on ehdottamasti katsastamisen arvoinen ja vanha Queensrÿche.
 
Mike sanoi:
ei se riitä legendan maineeseen jos sattuu jotain keksimään.

:rolleyes:

Sano tuo Alexander Graham Bellille tai Nikola Teslalle tai...

En voi rehellisesti sanoa diggaavani Jimi Hendrixin musiikkia, mutta halusitte tai ette, kehitys etenee asiasta seuraavaan askel kerrallaan, ylempää askelta ei voi ottaa ennenkuin sitä alempi on otettu. Jimi Hendrix eli ennen Zack Wyldeä, jonka ei tarvinnut tehdä 40 vuotta pioneerityötä kitaransoiton kanssa koska se on jo tehty aikanaan.
 
.. ja takaisin asiaan, eli tutustumisen arvoisiin metal-bändeihin. Tällä hetkellä vettä iskevät myllyyn :whip: kiitettävästi mm. seuraavat ryhmät:

- Nine Inch Nails
- Rammstein
- Rob Zombie
- System of a Down
- Evergrey
- Theatre of tragedy
- Moonspell (etenkin se vanha kunnon Opium)
- Gathering
- Devil Doll

tietenkin pitää kunnioittaa :worship: legendoja elikkästä:

- Faith No More
- White Snake
- AC/DC
- Manowar
- Gamma Ray
- Uriah Heep
- Black Sabbath

.. ja suosia suomalaista :thumbs:

- Sonata Arctica
- Kotiteollisuus
- Sentenced
- Stratovarius
 
Back
Ylös Bottom